Alikiitoa katsomassa & Nanan ultraus

Eilen aamupäivällä lähdimme katsomaan agikisoja Lohjalle. P-pentueen Vili omistajineen halusivat samalla tulla tutustumaan agilityn ihmeelliseen maailmaan, eikä Vilille tehnyt muutenkaan yhtään pahaa päästä välillä ihmis- ja koiravilinään. Samasta syystä otin matkaan myös S-pentueen Tarun, jonka elämä painottuu muutoin maaseudulla vapaana juoksemiseen. Molemmat käyttäytyivät oikein mallikkaasti, ja taas saatiin hyvää hälinäkokemusta molemmille.

Tarun kanssa alku kisapaikalla oli varsin vauhdikas, kun neiti ei oikein meinaa osata kulkea edes hihnassa (mihin sitä hihnaa maalla tarvitaan?), ja kaikki koirat olivat Tarun mielestä vain leikkikavereiksi tarkoitettuja. Ensimmäiset parikymmentä koiraa ohitettiin intoriekkumisella, ja Taru oli kovin hämmentynyt, kun kenenkään kanssa ei päässytkään leikkimään. Tyytyi sitten viimein riekkumaan Vilin kanssa. Kisapaikan kuulutukset aiheuttivat alkuun korvien pyörittelyä ja pientä jännittyneisyyttä, mutta jonkin ajan kuluttua reagointi onneksi loppui. Ihmiset olivat Tarun mielestä vallan mukavia, ja rapsutteluja sateli useammaltakin taholta. Silloin kun jäin pidemmäksi aikaa seisomaan paikoilleni, kävi Taru rennosti makoilemaan. :-)

Kentällä tuli myös otettua ihan vähän tottista, kun halusin nähdä, pystyykö tyttö toimimaan hälinässä. Hienosti sujuivat maahanmenot, perusasennot ja parin askeleen seuraamiset, ja palkaksi leikittiin narupallolla, jonka perässä tyttö olisi juossut enemmänkin.

Vili käyttäytyi myös hienosti, ja sai monta uutta tuttavuutta. Poika oli innoissaan, kun huomasi, että melkein kaikilla ohikulkijoilla oli taskuissaan nameja, ja niitä annettiin melkein aina kun tarpeeksi lähelle meni. Loppupäivästä intoutui jopa hyppäämään yhtä tuntematonta vastenkin rapsutuksia kerjäämään. Vili kuitenkin harvemmin on käyttäytynyt ihan niin tuttavallisesti vieraita ihmisiä kohtaan.

Urheat agiliitäjämme Cina & Ada ohjaajineen eivät valitettavasti tällä kertaa tehneet nappisuorituksia, mutta intoa riitti molemmilla, ja radat olivat pienistä virheistä huolimatta mukavaa katseltavaa. :-)

Sitten penturintaman uutisiin. Nana oli tänään käynyt ultrassa, ja todettiin tukevasti tiineeksi. Jopa sen verran tukevasti, että Siran pentusuunnitelmat lykätään nyt tulevaisuuteen. Ihan samanlaista intoa hoitaa kahta isoa pentuetta samaan aikaan ei tänä kesänä löydy itseltäni kuin viime kesänä. Tälle vuodelle riittänee siis yksi pentue.

Tulin tänään ilmoittaneeksi Jasson BH-kokeeseenkin. En kyllä ole ollenkaan varma, riittävätkö tämänhetkiset taitomme vielä siihen, mutta onhan tässä melkein kolme viikkoa aikaa treenata. ;-) Liikkeestä istumista ei vielä ole edes aloitettu, pitkät seuraamiset ovat hepreaa ja kaupunkiosuuden yksinjättämistä ei ole koskaan kokeiltu, mutta tuloksesta viis, kunhan mennään kokeilemaan. Ei tuo todennäköisesti ainakaan muita mene häiritsemään, joten oma suoritushan siinä vaan on kyseessä. Kisakärpänen on siis puraissut meikäläistä pahemman kerran.

Kehää kiertämässä

Lauantaiaamuna puoli kuudelta hyppäsimme Jasson kanssa isäni kyytiin, ja lähdimme köröttelemään Poria kohti. 3 tuntia autossa istumista mennen tullen yhden näyttelyn vuoksi ei ole viime vuosina kuulunut tapoihini. Laskeskelimme isäni kanssa, että Porissa on tullut käytyä näyttelyssä edellisen kerran joskus 90-luvun alussa. Matka sujui kuitenkin rattoisasti, ja näyttelypäivän tulokset lämmittivät sen verran mieltä, että sinänsä reissu oli ihan kannattava.

Oli myös mukavaa nähdä S-pentueen Manta (VSP) ja O-pentueen Kiva (PN3) ensimmäistä kertaa kehässä. Kiitokset myös muille paikallaolijoille, sekä erityisesti isälleni tarpeeseen tulleesta ylimääräisestä käsiparista, sekä Toscan ja Rockyn omistajalle esitysavusta (ekaa kertaa kehässä ja hienosti sujui!). Härdelliä riitti jälleen, kun itselläni oli kehään vietävänä koira jos toinenkin...

Illemmalla K-pentueen Nana kävi kyläilemässä, ja yritin katsella näkyisikö siinä merkkejä tiineydestä. Varmaksi en mene vannomaan, mutta ehkäpä... Maanantaina tyttö menee ultraan, jolloin toivon mukaan asia selviää. :-) J-pentueen Sirallakin on parhaillaan juoksu, mutta en ole vielä päättänyt, astutetaanko se vai ei. Kovasti tekisi mieli, mutta vähän hirvittää kun ajattelee, jos tästä kesästä tulisi viime vuoden toisinto. 17 pentua talossa yhtäaikaa... Huh!

Parhaillaan odottelen S-pentueen Tarua ja P-pentueen Viliä meille, kun tarkoituksena olisi lähteä katsomaan Lohjalle agility-kisoja ja kannustamaan ykkösissä kisaavaa Adaa ja kakkosissa starttaavaa Cinaa. Toivottavasti molemmilla menee hyvin!

Lina jäljestää

Tänään päätimme kokeilla L-pentueen Linan kanssa ensimmäistä "oikeaa" metsäjälkeä. Ei nameja, normaali askelpituus, polun ylitys, kolme kulmaa ja kuusi keppiä. Kävin tekemässä jäljen jo ennen kuin Henna ja Lina tulivat meille, joten jälki ehti vanhetakin hieman. Linalla ei olla aiemmin jäljestetty metsässä, eikä sille sen enempää ole opetettu mitään keppi-ilmaisujakaan, saati janalähtöä, joten hieman mietin, mitenköhän harmajainen onnistuu...

Lähtö sujui vauhdilla, ja jälki löytyi heti, mutta ensimmäinen keppi jäi ilmeisesti liian kovan innon vuoksi nostamatta. Toinen keppi löytyi hännänheilutuksien kera, ja Henna palkkasi Linan makkaralla. Ensimmäinen kulma löytyi hyvin, mutta toinen kulma oli lähellä polkua, ja Lina nosti nenänsä maasta, kuin meinatakseen, että tähän se jälki päättyi. Pienellä avustuksella pääsi takaisin jäljelle, ja kolmoskepin otti jo suuhun ja toi Hennalle! Loput kolme keppiä nostikin sitten jo rutiinilla, ja jäljen päässä olimme niin innoissamme hienosti suoritetusta jäljestä, että pakko oli tehdä toinenkin samanlainen jälki.

Toisella jäljellä jälleen kuusi keppiä, neljä kulmaa ja kaksi kaatuneen puunrungon ylitystä ja yksi polun ylitys. Loppusuora oli kauheaa ryteikköä, josta hädintuskin pääsin itse kulkemaan. Tällä kertaa kulmat menivät ilman epäröintejä, mutta ensimmäisellä puunrungolla Lina pysähtyi. Haisteli kyllä kovin rungon yli, mutta vasta kun Henna käski etenemään, hyppäsi toiselle puolelle. Toisen puunrungon yli menikin sitten ilman minkäänlaista epäröintiä. Jälleen kepit nousivat muuten hienosti, mutta ryteikköön jättämäni vitoskeppi jäi sinne, mutta kutonen löytyi. Hienoa!!

Viimeisenä tein ihan lyhyen jäljen, jossa oli ojan ylitys, ja sekin sujui hienosti. Olimme erittäin tyytyväisiä Linan ensimmäiseen metsäjälkeen, ja jäi hirveä hinku päästä pian taas jäljelle!

Nyt nukkumaan, koska aamulla olisi lähtö Porin näyttelyyn, ja herätys on puoli viideltä. :-))

Möllitokoilemassa

Eilen kävimme Jasson kanssa kokeilemassa, miten liikkeet sujuvat ensimmäistä kertaa vieraassa paikassa ilman välipalkkoja ja nameja (pitäisi varmaan harjoitella joskus treeneissäkin ilman jatkuvaa nakinsyöttämistä ja pallonheittoa... ).

Vaikka möllitoko olikin, tuomari ilmoitti heti aluksi, että koe käydään virallisilla säännöillä ja arvostelulla, ja varsin tiukka arvostelu olikin.

Tässä yhteenveto liikkeistä:
Luoksepäästävyys 10 (ei onneksi hypännyt tuomarin suuhun asti, vaikka nousikin vastaan rapsutuksia kerjäämään)
Paikallaolo 8 (meni hienosti maahan ja pysyi hyvin, vaan eipä noussut vasta kuin kolmannella käskyllä perusasentoon. Olen kuitenkin tyytyväinen, koska vierestä lähti collie, mutta Jasso ei tehnyt elettäkään lähteäkseen mihinkään.)
Kytkettynä seuraaminen 9 (omasta mielestä ei ihan noin hienoa, mutta tuomari kehui erinomaiseksi seuraamiseksi alokasluokkaan. Piti hyvin oikean seuraamispaikan, mutta kontakti putoili.)
Vapaana seuraaminen 7 (haahuili ja haisteli välillä, annoin jopa yhden lisäkäskyn, kun pysähdyksessä ei meinannut istua )
Liikkeestä maahanmeno 8 Naksutin kielellä kerran liikkeelle lähtiessä, kun meinasi jätättää, josta rokotettiin kuten kaksoiskäskystä. Maahan meni hienosti yhdellä käskyllä ja pysyi hyvin. Nousi jopa istumaan käskystä, kun palasin viereen ja käskin.
Luoksetulo 7 (jäi vasta toisella jättökäskyllä, tuli hienosti, mutta ei muistanut istua eteen, vaan hetken harkittuaan päätyi sivulle istumiseen... )
Liikkeestä seisominen 8½ (sanoin seiiso, josta rokotettiin. Pysähtyi hienosti ja pysyi hyvin palatessa)
Hyppy 9½ (loppuasento vino, muuten tosi hieno )
Kokonaisvaikutus 10 (kuulemma erinomaista ja iloista yhteistyötä)
Yhteensä 163 ja nippanappa ykköstulos. Sijoitus 4. (osallistujia 11)

Treeniä tarvitaan siis varsinkin seuraamisten kanssa paljon lisää. Tähän asti ollaan tehty kotona vain yhden-kahden askeleen seuraamisia, johon nyt palaamme, että saataisiin kontakti ja kiinnostus rakennettua paremmaksi. Yllätyin kuitenkin siitä, että kakara teki molemmat jäävät liikkeet oikein, vaikka treenatessa on koko ajan takunnut niiden kanssa. :-)

Mölleilemässä oli myös L-pesueen Lina, joka teki hienoa työtä, mutta paikallaolon mentyä nollille, pisteitä kertyi vain 144. Harmi! Ensimmäistä kertaa möllitokossa nähtiin myös Viron tuontimme Roze, joka toimi jo kohtalaisen kivasti, saaden muistaakseni 104 pistettä. Onnittelut uran avauksesta!

Mätsärin puolella erittäin kauniisti esiintyi R-pentueen Capo, tullen hienosti punaisten pentujen toiseksi. :-)

Päivä oli varsin kuuma, ja onnistuinkin polttamaan naamani auringossa... Pölkkäreihimme kuumuus ei sen sijaan näyttänyt vaikuttaneen, Jasso ja Lina ainakin työskentelivät ihan normaaliin tapaansa. :-)

Vapputreenailua

Viime viikonloppuna tuli pyörittyä kehässä oikein urakalla Lahden näyttelyssä. Tulokset lukevat kotisivuillamme, ja tyytyväisiä oltiin reissuun. :-)

Toissapäivänä (tiistai) tajusin, ettei Jasso osaa edelleenkään liikkeestä seisomista oikein millään tavalla. Paikalla seisomista ollaan treeenattu, ja se sujuu kohtuullisen kivasti, mutta nuoriherra ei ymmärrä pysähtyä seisomaan ilman namia ja käsiapua, ja silloinkin tarjoaa helposti maahanmenoa. Eli ei kun reenaamaan...

Aluksi pysäyttelin "vapaasta hengailusta" namikädellä kakaraa, ja kun se alkoi sujua, laitoin kädet taskuun ja toistin samaa useita kertoja. Osui ja upposi. Itse asiassa vähän liiankin hyvin. Lopputreenistä piti sitten kokeilla maahanmeno samaan tapaan, mutta eipä Jasso enää mennytkään maahan, vaan tarjosi seisomista joka kerta. Höh. Millähän tuon ipanan korvat saadaan auki, että ymmärtäisi myös kuunnella mitä sanon, sen sijaan, että toteuttaa vaan innolla ja ajattelematta?

Tänään sitten ennen alkeistokoryhmän treenejä otin armaan hollantilaiseni vähän kentälle hengailemaan, ja ensimmäiseen kahteen seiso-käskyyn vastasi menemällä maahan. Heh-heh. Sitten muisteltiin taas seisomista, ja alkoi taas toimimaan. Maahan ei taas sen jälkeen mennytkään. Luoksetulonkin onnistuin sössimään toistamalla sen kahdesti. Toisella kertaa ennakoi jo kutsua, ja otti varaslähdön. Sen jälkeen muisteltiin sitten paikallaan istumista. Seuraamisten kontaktit on ihan mitä sattuu, mutta paikallaolo maaten meni sentään tavalliseen tapaan, eli hyvin, samoin kuin alohyppy. Ei taida natiainen tulla kisakuntoon tällä menolla kovinkaan nopeasti, sen verran hyvin olen saanut sen pään sekoitettua.

Jasso sai jäädä katselemaan alkeistokoryhmän treenejä kentän laidalle, jossa malttoi odottaa todella hienosti ja rauhassa. Välillä kyllä huomasin, että kuunteli lähimpänä treenaavan ohjaajan käskyjä, ja toteutti maahanmenoharjoituksen aikana myös maahanmenoja. Hmm...

Kurssilaisten lähdettyä kävin tekemässä vielä pellolle jäljen. 40 metrin suora, 90 asteen kulma, ja 20 metrin suora. Nameja (nappuloita) noin joka viidensissä askeleissa, ja muutama lihapullan palanen joukossa. Peltopohja oli halkeilevan kuiva. Sivutuulta oli jonkin verran alkusuoralla, ja se näkyi hyvin jäljestyksessä. Jasso ajautui vähän väliä puolisen metriä sivuun jäljeltä, mutta kohtuullisen hyvin palautui itse takaisin oikealle kohdalle. Pari kertaa tosin vasta liinasta jarruttamisen jälkeen. Kulman teki erinomaisen hienosti, ja loppusuora (myötätuuli) sujui jo paremmin. Muutamia turhia pyörähdyksiä tuli alkupätkällä, mutta loppusuoralla niitä ei enää onneksi nähty.