Kuunsirppilän kuulumisia

Vähemmän huono omatunto

2009-06-21T09:08:00.004+03:00

Eilen vietin kokonaisen vapaapäivän ilman mitään suunniteltuja menoja. Tainnut viimeeksi olla sellainen helmikuussa...?

Olen potenut kovasti huonoa omatuntoa omien koiriemme vuoksi, kun aikaa niille ei ole jäänyt viime aikoina juuri enempää kuin yöllisten pienten treeni- ja juoksutussessioiden verran. Kotonahan meillä on koko ajan koko perhe, kun molemmilla on työt kotona ja poika mukana pyörimässä. Eli yksin koirien ei ole tarvinnut varsinaisesti olla, mutta niiden varsinaiset aktiviteetit ovat jääneet aivan liian vähiin.

Jo perjantaina päätin keskittyä "Hauskanpitoon", eli päivällä vanhempieni luokse startatessa mukaan pääsi Hauska. Kakara hämmästytti hyppäämällä itse autoon, ja matkustamalla siellä ilman mitään jännitystiloja. Edellisillä automatkoilla autoon tuleminen on ollut oikeaa tervanjuontia, ja viime autoilukerrastahan on kulunut varmaan kuukauden verran aikaa. Hyvistä aikomuksistani huolimatta en siis ole ehtinyt totuttaa Hauskaa autoiluun, mutta näköjään neiti on tottunut siihen ilman totutteluakin. :-D

Perjantai sujui siis Hauskan osalta vanhempieni ja parin hoitokoirankin kanssa leikkien. Muutama perusasentoharjoituskin ulkoilun ohessa otettiin, mutta muuten keskityttiin vain juoksemaan Kivan, Ilon ja Main kanssa pallon perässä juoksemiseen ja muuhun yleiseen aktiviteettiin.

Lauantaina laatuaikaa sai Jasso. Ensin aloitettiin noutoharjoituksilla pihalla. Se kun on aihe, jota olen monet kerrat toivonut ehtiväni treenata. Jostan syystä en saa Jassoa millään oivaltamaan kapulan nostoa maasta itselleni ja pitoharjoituksetkin jämähtivät edelleen siihen, että kapulan ottaa suuhun, mutta pudottaa hyvinkin nopeasti. Pöh. Kokonaisena liikkeenä kapulan heittoineen sen sijaan sujuu varsin mallikkaasti, vaikkei silloinkaan pidä kapulaa loppuasennossa pitkään. Ehkä keksin tuohon vielä jonkin ratkaisun? Eipä tuota montaa kertaa ole ehditty harjoitellakaan, ja viime kerrasta taitaa olla aikaa jo puolisen vuotta...

Noutoharkkojen jälkeen otettiin kaksi eteenmenoa narupallon ja patukan kanssa. Patukan valitsi ekalla lähetyksellä, mutta toisella lähetyksellä eteni vain muutaman metrin, jonka jälkeen pysähtyi odottamaan lisäohjeita. Toisella käskyllä juoksi sitten pallolle.

Seuraavaksi kävin tallaamassa esineruudun, koska sitäkin on harjoiteltu viime syksynä vain pari kertaa (jolloin ei tuntunut kovin hyvin pääsevän asiasta jyvälle), ja sitten unohdettu asia kokonaan. Haetutin vain yhtä esinettä kerrallaan, koska epäilin, ettei vieläkään ymmärtäisi koko ideaa. Esineinä oli vanha lompakko, Rompun entinen tossu ja hanska. Joka kerta Jasso lähti kuin ammuttuna, etsi intensiivisesti ja toi hienosti! Haetutin kerran jokaisen esineen, ja sitten oli pakko lopettaa, koska pelkäsin, että seuraavaksi seuraisi epäonnistuminen. ;-) Hyvällä mielellä tultiin metsästä.

Iltapäivällä käytiin vielä leikkimässä Jasson ja Rompun kanssa kalliolla piilosta. Jasso on ihan hulluna tähän "lajiin" ja kuumenee kovasti aina lähtölupaa odotellessa.

Iltasella tuli vielä ihmisiä kentälle treenaamaan agilitya, ja Jasso pääsi vielä kokeilukoiraksi erirotuisen ohjaajalle. Hieman taisi olla eroa koikkeritytön ja tervupojan ohjaamisessa, vaikka Jasso oli tällä kertaa selvästi rauhallisempi kuin agiradalla yleensä. :-)

Pentujakin ehdin kuvaamaan pitkästä aikaa. Ipanoilla on jo silmät auki, ja kävelyä harjoitellaan kovasti. Ääntäkin niistä lähtee jo ihan eri tavalla kuin aiemmin. Lina-emä on vakaasti sitä mieltä, että pentulaatikko on edelleen paras paikka ottaa päivätorkut, mutta väliajoilla voitaisiin jo harrastaa muutakin kuin pennunhoitoa. Kuistin kätköistä on ulosmennessä ja sieltä tullessa kaivettu Linan toimesta mukaan jo jälkikeppiä, noutokapulaa, palloa ja patukkaa. Olen kyllä yrittänyt arvon rouvalle selittää, ettei ne pennut vielä jälkikepeistä mitään ymmärrä, mutta äitikoira on ilmeisesti päättänyt aloittaa jälkeläistensä jälkikoulutuksen jo hyvissä ajoin. ;-)

Pentusia ja tuhat muuta asiaa

2009-06-12T00:53:00.002+03:00

Tänä vuonna ei näytä työsesonki hiljentyvänkään, joten päivitykset jatkavat venymistään.

Viime kirjoittelusta on tapahtunut taas sen tuhat asiaa, joten nyt pieni tiivistelmä viime ajoista. Töitä on tehty ympäripyöreitä päiviä, mutta ollaan siinä välissä omien ja kasvattikoirienkin kanssa jotain touhuiltu.

Kuten moni on varmasti huomannutkin, Jasson ja Linan pennut, toisin sanoen 4 suloista tyttötervua, syntyivät 5.6. Synnytys sujui hienosti, ja pennut ja emä voivat erinomaisesti. Lina on osoittautunut todella hyväksi emokoiraksi, joka hoitaa pentujaan rauhallisin ja varmoin ottein, huolellisesti pentujen hoitoon paneutuen. Romeo pääsi seuraamaan kahden viimeisenä syntyneen pennun syntymää ihan vierestä, eikä Linaa häirinnyt pojan pentulaatikossa oleminen yhtään. Super-ihana äitikoira. :-)

Näiden neljän pienen tervuvauvan lisäksi laumaamme liittyi hiljattain myös vähän isompi tervuipana. Olen aina ollut kohtalaisen hyvä tekemään nopeita päätöksiä, mutta tämä päätös ällistytti itsenikin. Kävimme nimittäin 9.5. Palveluskoiratapahtumassa, josta kotiin ajellessa kyydissäni oli 7-viikkoinen narttupentu, viralliselta nimeltään Ketunpolun Wild Fox. Romeo sai päättää jälleen kutsumanimen, joten tytöstä tuli Hippa. :-) Miten sitä voi ihminen vieläkin hullaantua niin jostain pennusta, että se on IHAN-PAKKO-SAADA???

Hippa-kakara onkin sitten tapaus sinänsä. Sanotaanko näin, että neidissä on virtaa, kovuutta ja viettejä, jopa siinä määrin, että se muistuttaa toisinaan kovin paljon edesmennyttä Zeenaamme. Hipassa on lisäksi aimo annos dominanssia, joka tuo oman mausteensa soppaan. Lystiä meillä onkin ollut sitten koko rahalla, koska eihän yksi tervunpentu vielä mitään, mutta kokeilkaapa kahta... ;-)

Sittemmin minut onkin voinut bongata joka ilta vielä puolenyön aikaan kentältä tai kallioilta juoksuttamasta koiria. Virta ei tuosta kolmikosta (Jasso, Hauska & Hippa) tunnu loppuvan tekemälläkään, ja kun omaan päivään ei paljon muuta mahdu kuin töitä, niin yöllähän se on sitten puuhattava omien koirien kanssa.

Uusi tulokas

2009-04-28T09:28:00.002+03:00

Täällä jatkuu työrintaman kiireet, joten blogin päivitykset senkun venyy. Nyt pikaisesti kuitenkin muutama sana viime päivien tapahtumista ennen töihin lähtöä.

Sunnuntai-iltana kävin hakemassa lentokentältä Budapestista saapuneen paketin. Paketista pomppasi suloinen, pieni ja pörröinen tervutyttö, Daisy de la Terre Sauvage. Ikää neidillä on vajaat 6kk, ja ipana on vallan hauska tapaus. Niin hauska, että Romeo 4v. päätti alkaa kutsumaan pentua nimellä Hauska. Taivutteluni jostain muusta nimestä kaikuivat koko eilispäivän kuuroille korville, joten nimeksi jäänee siis Hauska. Toisaalta nimi sopii tavallaan sarjaan, kun vanhempieni luona asuu göötti Ilo ja tervu Kiva. Kai sitä Hauskaankin sitten tottuu. ;-)

Punainen unkarilaisemme onkin vallan veikeä tapaus. Illalla kotiin saavuttuamme ei matkaväsymyksestä ollut tietoakaan, vaan Hauska ahmaisi ensin tarjotun ruuan ja alkoi sitten tutkimaan uutta ympäristöään. Pyörremyrskyn lailla se sinkoili innoissaan alakerrassa hauskuuttaen itseään heittelemällä ja ravistelemalla kaikkia löytämiään koirien ja Romeon leluja. Pari lattialla lojunutta ilmapalloa saivat erityisen riemun aikaiseksi, ja huonostihan niille kävi pienen tervuterroristin käsittelyssä. Melkein kolmen tunnin yhtäjaksoisen riehumisen jälkeen Hauska suostui vihdoin rauhoittumaan ja nukkumaan.

Eilinen sujuikin sitten kaikenlaisten touhuilujen merkeissä. Aamulla lähdimme Rompun, Jasson ja Hauskan kanssa kallioille kiipeilemään tarkoituksena ottaa uudesta tulokkaasta muutama valokuva. Yhtään seisomiskuvaa en saanut tuosta pyörremyrskystä, kun vauhtia riitti lenkin alusta loppuun saakka. Pääkuvatkin olivat kaikki enemmän tai vähemmän epäonnistuneita, joten yritämme uudestaan joku toinen päivä.

Päivällä laitoin Jasson ja Hauskan tarhaan muutamaksi tunniksi trimmieni ajaksi, ja tarhassa neiti käyttäytyi oikein hienosti. Illalla sitten totuttelemaan autoiluun, kun käsittääkseni kakara on autoillut elämänsä aikana vain pari kertaa. Ajoimme siis vanhempieni luokse, jossa alkoikin välitön reuhaaminen Mai-borderterrierin kanssa. Taas saivat irtotavarat ja matot kyytiä...

Palaan kirjoittelemaan Hauskasta elämästämme taas, kun töiltä ehdin.

Takaisin varjon puolelle...

2009-03-30T23:37:00.002+03:00

Tinka tuli meille viime maanantaina odottelemaan synnytystä. Eipä neidistä juuri nähnyt, että pentuja edes odottaa, mutta vyötärö oli kuitenkin levinnyt reilut 10 senttiä normaalista ja jotain pentuihin viittaavaa olin vatsassa tuntevinani, joten pentulaatikkoa vaan paikoilleen ja odottelemaan.

Tinka oli ensihetkistä alkaen meillä kuin kotonaan, enkä voinut olla ihastelematta sen käytöstä tilanteessa kuin tilanteessa. Ihan kuin olisi oma koiramme. Romeon kanssa ovat menneet kuin paita ja peppu, vaikka välillä on joutunut jarruttelemaan nelivuotiaan ihmislapsen intoa riehua ja leikkiä juoksu-, paini- ja piiloleikkejä tulevan äitikoiran kanssa, joka on ollut leikeistä yhtä innoissaan kuin poikakin.

Viikko sujui huolettomissa merkeissä, vaikka kuumeisesti jo odoteltiin pentujen syntymää. Tänään aamulla oltiin käyty tavalliseen tapaamme ensin reippaalla aamulenkillä, jossa Jasso ja Tinka juoksivat pahimmat virrat pois, ja sisälle tultuamme Tinka vetäisi aamuruuaksi tuhdin annoksen piimällä höystettyä nappulaa. Neidissä tuntui virtaa olevan vaikka koko kylälle, kun syömisen jälkeen alkoi liehitellä Jassoa riehumaan kanssaan. Kaikki näytti siis olevan erinomaisen hyvin... kunnes Romppu tulee kysymään, mitä vihreää on yläkerran rappusissa. Sydän jätti yhden lyönnin väliin, kun tajusin heti, että Tinka vuotaa.

Samantien soitin eläinlääkärille, ja sinnehän sitten lähdettiin. Ultrassa näkyi heti yksi pentu, joka oli eloton. Muita ei jääty edes etsimään, vaan koira nostettiin samantien leikkauspöydälle. Muutaman minuutin päästä selvisi, ettei mahassa muuta sitten ollutkaan, kuin tuo ainokainen hengetön. Oli ollut kuolleena arviolta jo ainakin pari päivää, ja oli jo ehtinyt alkaa aiheuttamaan märkää kohtuun. Kohtu siis poistettiin samalla kertaa. Kyyneliä nieleskellen sain lähteä klinikalta tyhjä, pentujen kuljetukseen varattu laatikko käsissäni. Että voikin olla raskasta...

Tinkalla ei onneksi ollut hätäpäivää, vaan tyttöstä klinikalta hakiessani häntä jo heilui iloisesti. Kotona viriteltiin päälle paita estämään haavan nuolemista, ja ilta sujui rauhallisesti torkkuen. Iltaulkoilulla sai jo pidätellä, kun meinasi intoutua riekkumaan, eli toipuminen on alkanut varsin lupaavasti. Tuhannet kiitokset vielä Heidille ja Kallelle loistavasti sujuneesta yhteistyöstä sekä erinomaisesta sijoituskodista. :-)

Paistaa se joskus risukasaankin

2009-03-22T09:24:00.002+02:00

Nicin poisnukuttaminen on painanut mieltä, ja mielessä on pyörinyt jopa kasvattamisen lopettaminen. Onneksi ystävät ja kasvattien omistajat ovat jaksaneet tsempata, ja monta kaunista sanaa olen saanut muistuttamaan siitä, kuinka paljon on terveitä kasvatteja ja koiristaan onnellisia kasvatinomistajia. Kiitos kaikille kannustuksesta, ehkä tämä vielä tästä...

Kuitenkin Tampereen näyttelyyn lähtiessä tunnelma oli varsin lattea. Harkitsin jo Jasson jättämistä kotiin, kun aamulla tuntui ihan turhalta viedä tuota pikkupoikaa noin isoon näyttelyyn. Mutta kun sinne kerran oli ilmoittauduttu, ja olin joka tapauksessa luvannut lähteä esittämään sinne Arcon ja muutaman kasvatin, niin lentävä hollantilainenkin pakattiin matkaan.

Heti aamusta päivä alkoi pentuluokilla, jossa T-pentueen Inkeri ja Tipsu kävivät esittäytymässä. Inkeri esiintyi kuin olisi ikänsä näyttelyitä kiertänyt, ja palkittiin ROP-pennuksi. Onnittelut Päiville & Inkerille! :-) Itse esitin Tipsun pentuluokan kolmanneksi, neiti kun tarvitsee vielä hieman treeniä tuon hihnassa kulkemisen kanssa. Veto oli ajoittain melkoista. :-)

Puolenpäivän aikaan oli sitten isompien vuoro. Koirien esittämisiä ja esittäjiä pohtiessa, totesin, että R-pentueen Vince, jonka olin luvannut esittää, ja Jasso olivat nuorten luokassa peräkkäin. Lisäksi avoimessa oli sitten Arco, joten taas saisi juosta vaihtamaan koiria luokkien välillä. Koska ylimääräisiä käsiä ei juuri ollut, niin päädyin nykäisemään hihasta Eijaa, joka oli juuri päässyt grotskuineen pois kehästä. Pienellä taivuttelulla Eija suostui viemään Jasson, joten ongelmat oli siltä osin ratkaistu. Tuhannet kiitokset Eijalle, joka suostui jäämään Jasson vuoksi näyttelypaikalle hieman aiottua pidempään! :-)

Vince esiintyi muutoin erinomaisen hienosti, mutta kuumeni juoksutettaessa niin, että liikkeiden esittämisestä ei sitten tullut yhtikäs mitään. Kakara riekkui, pomppi ja räykytti minulle juostessa, mutta seisotettaessa ja tuomarin tutkittavana esiintyi kuin unelma. EH sieltä sitten rapsahti, arvostelun kertoessa, että koiran pitäisi asettua liikkeessä. Ihanko totta??? ;-) Olin kuitenkin tyytyväinen niin Vinceen, kuin sen muuhun käytökseen, joten hyvä mieli jäi. Minkäs sitä koira geeneilleen mahtaa, kun isänä on Kidi, joka on tunnettu kehässä komentelustaan ja isoäitinä Zeena, joka oli tunnettu kuumenemisestaan...

Jasso esiintyi Eijan kanssa niin hienosti, ettei koskaan. Kerrankin ipana viitsi seisoa ryhdissä, jota ehkä edesauttoi se, että itse olin juoksennellut Vincen kanssa samaan aikaan kehässä. Melkoinen yllätys oli, että tuomari tykästyi Jassoon niin, että poika voitti koko luokan!

Arco esiintyi tavalliseen tapaansa hienosti ja kehäkonkarin varmoin ottein. Tuomarin makuun Arco oli liian tumma, joten tällä kertaa tulos oli avoimen ERI2. Parhaan uroksen valinnassa saatiin lisää yllätyksiä, kun Jasso nostettiin ykköspallille, ja pokkasi sertin ja cacibin.

Nartuissa meillä oli vain S-pentueen Tosca, jota ehdittiin juuri ennen kehää moittia lihavaksi, ja muutamalla muullakin ei-niin-ylistävällä sanalla. Tuomaria ei neidin lihavuus häirinnyt, vaan Tosca sijoittui hienosti nuorten luokassa ollen ERI3.

ROP-kehässä Jasso kävi vielä Eminen kanssa pokkaamassa ROPin. Ryhmissä ei sitten tullut menestystä, vaikka Emine Jasson hienosti sielläkin esitti. Kiitokset vielä Eminelle!

Näyttelystä ajelin kotiin paremmalla mielellä. Oli oikein mukava päivä ihanien kasvatinomistajien ja muiden tuttujen seurassa, ja hyvää teki kotona murehtimisen sijaan. :-)

In Memoriam Nici

2009-03-11T10:11:00.011+02:00

Kuunsirpin Oceanic Storm 6.4.2006 - 10.3.2009 (eutanasia)

Nici sai siis ensimmäisen kohtauksen syyskuussa 2008. Kun sitä seurasi kaksi kohtausta viiden viikon sisällä, päätettiin lähteä eläinsairaala Aistiin tarkempiin tutkimuksiin. Aivosähkökäyrä ja magneettikuvaus tehtiin, eikä kummassakaan näkynyt mitään epänormaalia. Näin ollen diagnoosiksi tuli idiopaattinen epilepsia. Nicistä otettiin samalla verinäyte epilepsiatutkimukseen.

Lääkitys aloitettin: 1 tabletti Barbivetia 2 x päivässä. Lääkityksen aloittamisesta kului kuukausi, kunnes tuli seuraava kohtaus. Sitä seurasi seuraava kohtaus jälleen noin kuukauden päästä, jonka vuoksi päätettiin nostaa Nicin lääkitystä.

Lääkitystä nostettiin siis 1½ tablettiin Barbivetia 2 x päivässä. Barbivetilla tämä annostus on suurin mahdollinen, ja jos lääkitys ei tehoa, pitäisi alkaa miettiä yhdistelmälääkityksen kokeilemista. Tähän ei kuitenkaan haluttu mennä, vaan päätettiin, että jos maksimiannostus Barbivetia ei tehoaisi, Nici päästettäisiin pois.

Tammikuun alussa tuli ensimmäinen kohtaus lääkityksen nostamisesta huolimatta ja sitä seurasi toinen kohtaus kahden kuukauden päästä, 3.3. Tämän kohtauksen jälkeen Nici oli katsonut Arcoa vihaisesti, minkä vuoksi aloimme miettiä, että koirien ollessa keskenään kotona kohtauksen tullessa yhteenotto olisi mahdollinen. Koska koiria ei haluttu alkaa eristämään yksinolojen ajaksi toisistaan, koirien turvallisuuden vuoksi tehtiin päätös nukuttaa Nici ikiuneen 10.3.

Ei ole sanoja, jotka kertoisivat, kuinka pahoillani olen Nicin ja Hannelen vuoksi. Nici jätti jälkeensä suuren kaipauksen ja kauniit muistot monista upeista yhdessä kokemistamme hetkistä.

Elämä jatkuu

2009-01-31T23:40:00.002+02:00

Vietimme toissaviikon vanhempieni koirahoitolalla tuurauskeikalla. Siis minä, Jasso ja Lumo. Perheen miesväki jätettiin Aban ja Gildan hoitajiksi kotiin, joten sain pitkästä aikaa nauttia vain koirien seurasta. ;-) Tokihan poikaa tuli jo muutaman yön jälkeen ikävä, ja Romeo tulikin sitten apulaisekseni pariksi päiväksi keskellä viikkoa. Aika reipas koiraihminen nelivuotiaastamme taitaa olla tulossa, kun innolla ulkoilutti kanssani hoitokoiria tunnista toiseen. Välillä sai ihan toppuutella, kun ei meinannut malttaa lähteä syömäänkään hoitolatöiden lomasta.

Jasso ja Lumo olivat hoitolassa kuin kotonaan. Ulkoilukavereina oli välillä niin vanhempieni belgit Easy ja Kiva, sekä Ilo-göötti, kuin samaan aikaan hoidossa olleet Ada ja Linakin. Sisällä molemmat ottivat todella rauhallisesti. Lumo saattoi jopa nukkua sikeästi, kun uusia hoitokoiria tuotiin, eikä aina noussut katsomaankaan, kuin vasta kutsumalla.

Pikkuneiti sai myös muutaman kerran kokea elämän kovuuden, kun ulkoillessa, sekä Easy-the-Musta-Piru, että Ada-the-Piilokärtty pölläyttivät ipanan muutaman kerran oikein huolella. No, kakara jäi henkiin, ja ilmeisesti kasvatti itseluottamustaan vielä entisestäänkin, koska loppuviikosta uskaltautui jo roikkumaan Kivan kylki- ja persvilloissa. Belgimäiset ominaispiirteet alkavat selvästi heräilemään...

Hoitolalla kävivät kyläilemässä myös T-pentueen Tipsu, Rico ja Riia, ja ihan mieltä lämmitti kun kakaroita katseli. Oikein hauskoja naperoita, ja omistajatkin ovat koiriinsa ilmeisen tyytyväisiä.

Sunnuntaina oli sitten paluu kotiarkeen, ja illaksi olikin sovittu Tinkan astutus. Olin päätynyt astuttamaan Tinkan Lumon isällä, Jehulla, koska a) olen kovin ihastunut lumoavaan Lumoomme, ja b) Jehu on lähes kaikilta osin lähimpänä urosta, jollaisen Tinkalle halusin. Noh, toiveissa olisi ollut, että uroksella olisi ollut käyttöpuolen tuloksia, koska Tinka ei ole koskaan kisannut epävirallisia agility-kisoja enempää, mutta tässä tapauksessa onneksi tunnen henkilökohtaisesti suht hyvin niin uroksen, sen kasvattajan, sisaruksia, kuin sukuakin. Tinkaahan olen luonnollisesti seurannut hyvin läheltä sen syntymästä saakka, kiitos aktiivisesti yhteyttä pitävän ja näytillä käyvän sijoitusperheen. U-pentuetta siis yritetään saada maailmaan maaliskuun lopulla. Saas nähdä kuinka tällä kerralla käy.

Alku ei vaikuttanut kovinkaan lupaavalta. Heidi otti Tinkan autosta, ja kurkistus Tinkan hännän alle sai jo toivon hiipumaan. Tumma neitokainen vaikutti kovin vakuuttavasti siltä, että parhaat päivät olivat jo takana päin. Aba-pyrre sai toimia varmistajana, ja kun Tinka kerran toisensa jälkeen näytti Aballe taivaan merkit, kun Aba pyrki yhtään läheisempään kontaktiin, soitin jo valitun sulhonkin omistajalle, että eipä taida tästä reissusta tulla mitään.

Mutta koska sulho oli enää vartin matkan päässä meiltä, niin ei siinä vaiheessa kannattanut enää takaisin kotiinkaan kääntyä. Siis Aba takaisin tarhaan, ja odottelemaan Jehua paikalle. Kummallista kyllä, Tinkalla oli heti erilainen meininki Jehun kanssa. Heti Jehun päästyä autosta, Tinka alkoi innoissaan liehittelemään sitä. Päätettiin sitten päästää koirat vapaaksi juoksemaan, eikä kulunut aikaakaan, kun koirat olivat suoriutuneet astumisesta mallikkaasti. Toivotaan nyt, että astutus tuottaisi myös tulosta, ja pääsisimme keväällä nauttimaan pikku-Tinkoista ja -Jehuista. :-)

Koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän...

2009-01-27T15:58:00.003+02:00

Kiitos rakas Zeena.
23.10.1998 - 16.1.2009

"Tehdään vielä se viimeinen retki,
yhdessä kuljetaan,
kiivetään kalliolle,
mennään kentälle juoksemaan."

Zeenahan oli pari kuukautta yskinyt satunnaisesti, ja epäilin, että sillä on kasvain tai useampia keuhkoissa. Muutamina viimeisinä päivinä yskiminen alkoi rajusti lisääntyä, kunnes viimeistä edellisenä yönä yskänpuuskia tuli toistuvasti läpi yön. Ulkona Zeena riekkui niinkuin aina, mikä teki päätöksen tekemisen vielä paljon vaikeammaksi.

Enpä muista, että eläinlääkärille soittaminen olisi koskaan ollut niin vaikeaa, saati perjantaina sinne lähteminen. Eläinlääkärissä epäilykseni vahvistui, ja Zeena nukutettiin. Ikävä on suunnaton.

Talven Lumoissa

2009-01-12T10:46:00.007+02:00

Zeena kalliolla

Meillä vietetään edelleen hiljaiseloa. Jotain on sentään tapahtunutkin. ;-)

Joulukuussa meille muutti pitkällisen haaveiluni päätteeksi uusi tervutyttönen, harmahtava pumpulipallo Lumo. Virallisemmin Flammeus New Design. Sain kuin sainkin sen kauan odottamani narttupennun K-pentueen Oonasta, ja sen myötä toivon saavani jatkoa joskus tulevaisuudessa myös vanhalle narttulinjalleni. Lumohan oli se pentu, johon ihastuin ensisilmäyksellä kun pentuja kävin ennen luovutusikää kääntelemässä:

Pikkuneiti on osoittautunut oikein tomeraksi tyttöseksi, jota eivät uudet tilanteet, vieraat ihmiset ja koirat huimaa. Mutkalla olevaan agility-putkeen Lumo meni heti ensimmäisellä kerralla Jasson perässä, ja agility-halliin ollaan käyty tutustumassa Lägin mestaruuskisoissa. Mikäs sen mukavampaa pienen koiran mielestä, kuin päästä katselemaan lujaa meneviä koirakoita, ja välillä painimaan T-pentueen Tipsun, sekä muutaman muun koiran kanssa.

Tavoilleni uskollisena, kakara on saanut elää meillä kuin pellossa. Pitäisi varmaan alkaa harjoitella istumista ja muitakin tottisjuttuja hiljalleen... Tähän asti on vain keskitytty luoksetulon opettelemiseen, ja onhan tuo pari kertaa ollut jo hihnassakin. Koiriemme aktiviteetit ovatkin pyörineet viime aikoina lähinnä kallioilla ja metsissä samoilemisen ympärillä.

Jasso

Onneksi ollaan menossa kohti kevättä. Jos tästä talviunesta alkaisi hiljalleen heräilemään, ja koiriakin tulisi laitettua taas enemmän ruotuun.

Pentusuunnitelmiakin on pyöritelty kovasti mielessä, mutta mitään ei ole vielä lyöty lukkoon. Kasvatteja on mukavasti käynyt syksyn ja talven aikana terveystarkastuksissa, josta suuret kiitokset ihanille omistajaperheille. Tulokset ovat olleet oikein positiivisia, joten hyvillä mielin on saanut olla niiden suhteen. :-)

Kesäturkit mäkeen

2008-11-11T21:18:00.002+02:00

Romeon painostuksesta kävimme tänään pienellä lenkillä vesisateesta huolimatta. Varsinkaan viime aikoina mummoutunut Zeena ei ole kovin innokas ulkoilija näillä keleillä nykyään, joten ihan hyvähän se oli saada sitäkin liikutettua.

Romppu valitsi talutettavakseen Zeenan, joka sateesta huolimatta riemastui suunnattomasti nähdessään pannan ja hihnan. Pihatiellä jo ehdin pohtia, josko Jasso olisi pikkupojalle sopivampi talutettava. Zeena kävi nimittäin alkulenkistä sen verran lämpöisenä, että meno oli varsin pomppivaa. Hyvin Romppu handlasi kuitenkin kuumakallen lenkityksen.

Edelleen Romeon toivomuksesta meidän piti kävellä läheiselle lammelle, jossa koirat päästettiin irti. Jasso sai riemuhepulin, ja juoksi tuhatta ja sataa edestakaisin täysin päättömästi. Tämä päättömyys sitten kostautui, kun herra unohti, ettei veden päällä voi juosta. Hirveällä tohinalla otti yhtäkkiä valtavan loikan suoraan lampeen, ja sinnehän sitä pieni tervunketale upposi. Nousi sentään pintaan, jonka jälkeen hirveällä pärskyttämisellä yritti päästä vedessä eteenpäin. Yritti ensin nousta vieressä olleelle laiturille, mutta todettuaan kiipeämisen olevan mahdotonta, otti aivot käyttöön, ja ui takaisin sinne, mistä oli lampeen hypännytkin. No, kastautuminenhan antoi vain lisäpotkua revittelylle, joten hepuli sai vain lisäpontta.

Rompun mielestä yksi hauskimmista asioista on koirien uittaminen, joten pitihän Zeenankin päästä kastautumaan ponnettomista estely-yrityksistäni huolimatta. Zeenahan ui vaikka veteen heitetyn kiven perässä, ja sinne lampeenhan ne päätyivät, sekä kivi, että Zeena.

Koirien uimakeikan päätteeksi yritimme juoksuttaa niitä kuivaksi pellolla. Romppu meni puoleenväliin peltoa, ja minä jäin pellon laidalle. Ja sitten vain huudeltiin koiria vuorotellen. Zeena ei noista leikeistä oikein enää jaksa innostua, mutta Jassohan juoksee... Kotiinviemisinä oli silti kaksi läpimärkää tervua. Vesisateessa eivät oikein meinanneet kuivua. ;-)

Kotona piti vielä pikkumiehen hauskuuttaa itseään uittamalla Zeenaa omassa pihalammessa, jonka jälkeen kerättiin kaksi vettävaluvaa nelijalkaista ja kaksi lähes yhtä märkää kaksijalkaista sisälle kuivattelemaan. Hauskaa kyllä oli, vaikka ennen lenkkiä ajatus vapaaehtoisesta kastumisesta ei houkutellutkaan.

Siipi maassa

2008-11-05T18:28:00.002+02:00

Kyllähän se nyt hienosti menneen kesän jälkeen pitää vastoinkäymisiäkin kertyä samassa suhteessa. Tänään on pistänyt masentamaan jo ihan huolella, kun vasta aletaan hiljalleen toipua Nicin epilepsia-tietoshokista, niin johan sitten saatiin tieto, että Fanni on todettu ultrassa tyhjäksi. Voi itku ja hampaiden kiristys. :-(

Näitä ipanoita kun ehdittiin odotella innolla monella suunnalla, niin tottahan sen piti nyt mönkään mennä.

Rikkana rokassa tuntuu vielä sekin, että Jasson kauan odotetut tokokisatkin pitää jättää väliin, kun ihan itse menin unohtamaan koko antidoping-säännön. Käytin Jasson maanantaina lonkka- ja kyynärkuvissa, ja vasta sitten välähti, että toko-kokeen piti olla tulevana lauantaina. No eipä ole ei, kun rauhoitusaineen varoaika ei ihan noin lyhyt sentään ole. Noh, tämä on ihan pikkuseikka noihin aiemmin mainittuihin asioihin verrattuna, mutta näköjään, kun asiat alkavat menemään pieleen, niin ne sitten kanssa menevät pieleen.

Maanantaina saatiin onneksi myös hyviä uutisia, kun S-pentueen Siri ja Taru, sekä R-pentueen Capo olivat myös kuvissa, ja kaikki todettiin niveliltään terveiksi. Odottelemme siis virallisia lausuntoja Kennelliitosta hyvillä mielin.

Jasso on viime aikoina keskittynyt lähinnä leikkimään Romeon kanssa piilosta, vaikka pihalla oleillessa on muutaman kerran muisteltu perusasentoa ja parin askeleen seuraamissiirtymiä eri suuntiin. Kovasti olisi hollantilaisessa intoa tekemiseen, mutta muut kiireet ovat vieneet taas sen verran treeniaikaa, etten hirveästi ole ehtinyt paneutua treenaamiseen.

Tällä hetkellä syksy näyttää todella synkältä. Toivottavasti tulisi ensi kerraksi parempiakin uutisia kirjoitettavaksi.

Astutusreissulla

2008-10-06T15:45:00.002+03:00

Lauantaina starttasin aamukymmeneltä kohti Itä-Helsinkiä hakemaan Fannia astutusreissulle. Alunperin oli tarkoitus hakea Fanni ensin meille, ja katsoa Aban kanssa, olisivatko päivät kohdallaan, mutta Fannin kyytiin saatuani päätinkin ajella suoraan Uuraisille. Hiemanko jännitti, jos reissu olisikin täysin turha, eikä Fanni olisikaan valmis astutettavaksi, tai jos Jokke, joka myös oli ekakertalainen, ei huolisikaan neitiä morsiamekseen.

Onneksi huolet osoittautuivat perillä täysin turhiksi. Kymmenisen minuuttia koirat tutustuivat toisiinsa, ja Fanni sai vähän jaloitella neljän tunnin automatkan jälkeen. Sitten koirat päättivät, että on käytetty tarpeeksi aikaa alkulämmittelyihin, Jokke hyppäsi Fannin selkään, ja heti ekalla yrittämällä onnistui! Kymmenisen minuuttia koirat olivat kiinni, ja homma oli hoidettu. :-)

Edessä oli vielä neljän tunnin ajomatka kotiin, ja matkalla kävin pudottamassa Fannin kotiinsa. Kotona olin kymmenen aikoihin illalla, joten tulihan sille päivälle kivasti mittaa.

Nyt vain jännityksellä odotellaan, josko astutus tuottaisi myös tulosta, ja pentuja saataisiin maailmaan itsenäisyyspäivän tienoilla. Kiitokset Joken omistajalle, Ainolle ja Fannin sijoitusomistajalle, Wilmalle, jotka joutuivat järjestelemään omia menojaan astutuksen vuoksi!

...ja lisää treeniä

2008-09-30T00:49:00.002+03:00

Treeni-into on näköjään nyt huipussaan, kun parhaina päivinä tulee reenailtua Jasson kanssa pariinkin otteeseen. Noh, työt kyllä pitävät huolen, että välipäiviäkin tulee riittävästi.

Tänään aamupäivän töiden jälkeen treffattiin Hennan kanssa reippaina kaupungilla. Tehtiin kisamaiset treenit, jossa ensin Lina ja Jasso rivipaikallamakuussa kolme minuuttia. Unohdin ilmeisesti kertoa Jassolle, että ollaan tekemässä töitä, koska kakara ei mennyt vasta kuin toisella käskyllä maahan. Höh. Molemmat kyllä pysyivät hienosti ja rauhallisesti paikoillaan.

Jasso sai ensin suorittaa muut alotokon liikkeet Hennan toimiessa liikkurina. Jälleen unohtui kertoa koiralle, että sen kuuluisi tehdäkin jotain, joten hihnaseuraamisessa oli ihan nukuksissa, eikä kontaktista ollut juuri tietoakaan. En tosin puuttunut siihen mitenkään, koska halusin tehdä koko suorituksen kisamaisesti ilman välipalkkoja tai korjauksia. Ei ehkä mikään järkiratkaisu...

Vapaana seuraamisessa Jasso selvästi heräsi, ja teki oikein upean seuraamisen. Liikkeestä maahanmenossa on edelleen ongelmana, että jää helposti seisomaan, minkä teki nytkin. Toisella vasta maahan. Oma äänenkäyttö vaihtelee ihan liikaa, ja käskyjä tulee annettua milloin milläkin painotuksella. Äh.

Luoksetulossa eteenistuminen oli vino. Muuten ihan ok. Liikkeestä seisominen hieno. Hyppyähän meillä ei mukana ollutkaan, mutta arvelisin noilla suorituksilla voivamme saada ykköstuloksen kasaan. Jassollehan on paikka varattuna marraskuulle tokokisoihin. ;-)

Linan suoritusten jälkeen treenasin Jasson kanssa vielä maahanmenoja, jolloin huomasin tuon äänenkäyttöni vaikutuksen. Oikealla painotuksella menee nopeasti maahan, ja erilaisella jää seisomaan. Tässä pitäisi olla tarkkana. Myös luoksetuloa harjoittelin pari kertaa lyhyeltä matkalta, ja niissä saatiin suorat eteenistumiset. Treenipaikan ohi sattui kulkemaan tervu-uros ulkoiluttajansa kanssa, ja he pysähtyivät katselemaan harkkojamme. Tervupoika piti kovasti elämää koirillemme, mutta Lina ja Jasso käyttäytyivät hienosti. Lopulta jätin Jasson paikallamakuuseen parinkymmenen metrin päähän, ja kävin tervehtimässä tervua ja vaihtamassa pari sanaa narun pään kanssa. Hienosti Jasso pysyi paikoillaan, vaikka jutellessa ehti vierähtää tovi jos toinenkin.

Illalla päivän loput työt tehtyäni lähdin vielä Jasson kanssa kentälle. Tavoitteena on nyt opettaa pojalle nouto kuntoon, joten kapulaa tuli viskottua urakalla. Hienostihan tuo toi, ja ekan kerran jälkeen jopa suoraan minulle. Ihan ensimmäisellä heitolla kävi vetämässä riemukierrokset talon ympäri kapula suussaan. Niin Jassoa...

Pihalta löytyi myös rapainen ja virttynyt pehmokoira, jota Jasso ulkoiluttaa aina pihalla ollessaan, ja tuon lelukoiran avustuksella saatiin noutoon vielä lisää intoa. Kapula sai Jasson silmissä ihan uusia ulottuvuuksia, kun sen tuomisesta alkoi saada palkaksi pehmokoiran paiskomista.

Vaan ei niin hyvää treeniä, ettei jokin sytyttäisi tämän kouluttajan pään päälle tampiolamppua... Treeni-innossaan kun oli pakko kokeilla kakaran kanssa heti noutojen jälkeen eteenmenoa. Sitähän ei olla koskaan edes kokeiltu, niin mikäs sen parempi aika kuin heti vauhtinoutotreenin päälle. Jasso istumaan, ja lelun vienti kentän toiseen päähän. Lähetys, ja koira sinkoaa lelun luo -etsimään noutokapulaa!

Piti ihan testata toisella yrittämällä, että valitseeko tuo ihan vakavissaan lelusta ja kapulasta sen jälkimmäisen. Eli molemmat vierekkäin kentän päätyyn, sitten lähetys, ja niin punainen hollantilainen lentää hakemaan -kapulaa. Jätin eteenmenoharjoitukset tällä kertaa siihen. Palaamme niihin ehkä seuraavassa elämässä... No ei vaan.

Tällaiseen aktiivipäivään kuuluu toki myös vähän agilitya, kun eihän sitä tiedä, kuinka pitkä aika on seuraaviin treeneihin. Eli siinä kentällä ollessa otettiin myös muutama putkeen, hypyille ja renkaalle lähetys, pari puomin kontaktia ja parit pujottelut. Jasson mielestä agility on superkivaa. Tai no, tuntuu että tuon ipanan mielestä kaikki on sellaista. :-)

Treeniä treeniä

2008-09-27T09:40:00.002+03:00

Jasso on päässyt nyt lähes joka päivä tekemään jotain pientä. Itse asiassa tokon alokasluokan liikkeet alkavat jo tympiä itseäni sen verran, että kohta pitäisi päästä kokeeseen koittamaan, joko paketti pysyisi kasassa koko kokeen ajan. Mielessä kummittelee vaan tuon ekan kokeen lennokkuus, enkä viitsisi samaa show:ta lähteä uusimaan. :-)

Jasson mielestä treenaminen on hurjan hauskaa, ja tarjoilee sivulletuloja niin tutuille kuin tuntemattomillekin, kun seisoskellaan pihalla. :-))

Torstaina vierailtiin välillä Hennan luona, jossa pihalla otettiin reilun pituinen rivipaikallamakuu Linan kanssa, jonka aikana käväisin pari kertaa piilossakin. Linalla oli juoksun parhaat päivät menossa, joten mikäs sen parempaa häiriötreeniä. Hyvin pysyivät molemmat, ja selvästi Jasson mieleen alkaa muotoutua käskyn alla olemisen ja vapaana hengailun ero. Vapaa-käskyn jälkeen palkkasi itsensä syöksymällä liehittelemään Linaa. Hauska epeli.

Uusia treenattavia asioita pohtiessa päätin aloittaa kaukokäskyjen opetuksen. Kahden metrin matkalla nousee ja laskee hyvin. Pidempää ei vielä koitettukaan. Eilen testasin ensimmäisen kerran myös luoksetulon pysäytystä, ja sekin onnistui kivasti.

Nyt kun löytäisi itse motivaatiota noudon jatkamiseen ja eteenmenon aloitukseen. Jostain syystä niiden harjoitteleminen tuntuu kovin nihkeältä tällä hetkellä, vaikka nekin pitäisi saada opetettua, jos keväällä meinaisi päästä jälkikokeisiin.

Hennan kanssa käytiin myös kokeilemassa tulisiko Jassosta ehkä myös viestikoira. Ekaksi matkaksi otettiin noin 50 metriä, ja Henna vei Jasson B-pisteelle. Pienen ääniavun kanssa juoksi sieltä luokseni, mutta takaisin päin lähetettäessä meinasi kaartaa viereiselle pellolle, jossa oli jäljet vanhenemassa. Kutsuin pois ja lähetin uudelleen, jolloin juoksi jo kivasti. Seuraavat kolme pätkää menivät upeasti. Jasso selvästi oivalsi asian ytimen, ja oli uudesta lajista todella tohkeissaan. :-)

Treenailua pitkästä aikaa

2008-09-21T10:16:00.002+03:00

Kahden viime viikon aikana on tuntunut pitkästä aikaa siltä, että elämään voi mahtua muutakin kuin töitä. Kasvattitreffit vedettiin hyvin pienimuotoisina läpi, ja ilman suurempia alkuvalmisteluja. Kiitokset kaikille (18 koirakkoa), jotka osallistuivat, sekä erityiskiitos kaikille tarjoiluihin ja muihin valmisteluihin osallistuneille. Hauskaa oli, kun itsekin sain ottaa rennosti ja ehdin jopa jutustelemaan paikallaolijoiden kanssa. :-) Tällaisia tapaamisia olisi kiva järjestää useamminkin, kun järjestelyistä ei tarvinnut ottaa stressiä ja päivä kului leppoisissa tunnelmissa. Agilityn knock-out hyppykisa ja pallonhakukisa vietiin läpi, ja ohjelmaakin oli siten juuri sopivasti.

Pari viikkoa sitten peltomme vuokraaja kävi niittämässä koko kesän villinä rehottaneen peltomme, josta iski jäljestämiseen ihan uusi motivaatio. Jasso onkin nyt päässyt jo kolmena kertana jatkamaan viime keväänä alkaneita (ja päättyneitä) jälkitreenejä, ja heti ensimmäisellä kerralla otin mukaan jälkikepit. Ensin tein lämmittelyksi satametrisen namijäljen nappuloilla, joka meni kohtalaisen kivasti. Nappulat vaan jäivät suurimmaksi osin pellolle, vaikka koira olikin nälkäinen. Höh. Toinen jälki olikin sitten höystetty kepeillä. Jassohan ei ole aiemmin edes jälkikeppejä nähnyt, joten pikkuisen epäilytti huomasiko tuo niitä ollenkaan. Kymmenen askeleen välein neljä keppiä, ja jälki vanheni puolisen tuntia. Itse jäljestystä ei voinut edes jäljestykseksi kutsua, kun kakara haahuili pitkin jälkeä poiketen metriä-kahta puolelta toiselle. Jollain ihmeellä onnistui kuitenkin törmäämään ensimmäiseen keppiin, jonka otti hetkeäkään miettimättä suuhunsa ja toi iloisesti minulle! Leikittiin sitten kepillä, jonka jälkeen sujautin sen taskuuni ja käskin jatkamaan jälkeä. Samalla lailla pyöri ja hyöri, mutta jälleen päätyi kakkoskepille, jonka toi iloissaan. Samalla tavalla loputkin kepit löydettiin ja tuotiin. Kummallista, että pystyi edes löytämään pellosta mitään... Eli tarkkuutta tarvitaan hurjasti lisää.

Jasson kanssa ollaan otettu viime viikolla myös muutama tottistreeni, jotka ovat sujuneet kivasti. Seuraamisessa on harjoiteltu keskittymistä pidemmillä pätkillä, sekä käännöksiä ja nopeudenvaihtoja. Treeni treeniltä on mennyt paremmin. Myös hyppynoutoon aloin tekemään pohjia, noutoesineenä vielä patukka. Ihana katsoa miten kevyesti tuo hyppää 80-senttisen esteen vaikka paikaltaan. :-)

Tuhatta ja sataa tukka putkella

2008-08-30T20:56:00.002+03:00

Siitä onkin piiiitkä aika, kun viimeeksi olen tänne ehtinyt kertoilemaan kuulumisia. Työ on viime aikoina vienyt sekä kaiken vapaa-ajan, että suurimman osan jaksamisesta, joten harrastelut ovat jääneet jokaviikonloppuisiin näyttelyreissuihin, joissa on tullut rampattua viime kuukausina enemmän kuin ikinäkoskaan ennen. Kiitokset vaan itselleni, kun tanskalaispoika Arcon ja O-pesueen Nicin omistajia on tullut patisteltua kehiin, nyt kun pojat ovat ihan kivasti menestyneetkin. Näin osaomistajan ja kasvattajan asemassa on ollut ilo olla jakamassa menestyksen hetkiä, vaikka se on tiennytkin ajelua ympäriinsä näyttelypaikoille, ja useimmiten vielä ilman koirakyytiläisiä. Romppu taasen on urheasti kulkenut mukana kannustamassa Arcoa ja Niciä kehien laidoilla, jotta elämä näyttelypaikoilla ei kävisi liian tylsäksi. ;-)

Jasson treenailut ovat jääneet minimiin. Taitaa poika olla päässyt treenaamaan kaikki kaksi kertaa viimeisen puolentoista kuukauden aikana. Syksyksi kaavaillut toko-kokeetkin jäivät nyt käymättä, kun näyttelyturnee on vienyt vapaat viikonloput kohtalaisen tarkasti. Eikä tällä treenimäärällä niihin muutenkaan olisi mitään asiaa...

Huomenna treffataankin sitten jokunen Kuunsirppiläinen kasvattitreffien merkeissä. Yritän ehtiä kirjailemaan tapaamisesta jokusen sanan lähipäivinä.

Koulittavana

2008-07-06T18:13:00.002+03:00

Sain vihdoin ja viimein otettua itseäni niskasta kiinni, ja järjestettyä kasvattien omistajien pyynnöstä Mölsän Suskin pitämään meille tottispäivän. Ja kylläpä tuli tarpeeseen!

Omistajat yksi toisensa jälkeen pääsivät treenattaviksi, ja tuli hyvin huomattua miten fakkiintunut sitä onkaan omiin koulutustapoihinsa. Kummallisia tapoja sitä onkin tullut vuosien saatossa kehitettyä, mutta pitkäpinnaisesti Suski jaksoi huomauttaa vielä sadannestakin ylimääräisestä hihnalla nyppäyksestä, palkkauksen väärästä ajoituksesta, kehumattomuudesta, jne, jne...

Sovittiin jo, että jatkossa treffataan noin kuukauden välein muutamia kertoja, jotta tulisi sitten todella treenattuakin uusia oppeja ahkerammin. ;-)

Kiitokset vielä Suskille päivästä, joka todella avasi silmiä, sekä kaikille osallistujille mukavasta treeniseurasta. :-)

Pennuntuoksuinen juhannus

2008-06-23T23:19:00.004+03:00

Kuunsirppilässä on vietetty muutamia päiviä hieman rauhallisempaa eloa, kun juhannusaattona Nana synnytti hienosti viisi tomeraa tervunalkua. Kaksi poikaa ja kolme tyttöä, jotka vaikuttavat oikein elinvoimaisilta ipanoilta.

Olin erittäin tyytyväinen pentuekokoon, varsinkin, kun tilatut kaksi tyttöä ja kaksi poikaa saatiin. Kolmas tyttö oli siis extraa, jotta kasvattajalta ei täysin unohtuisi kodinetsintäpuuhat mielestä. Tuntuu kyllä kivalta päästä luovuttamaan ainakin neljä pentua viidestä 7 viikon päästä ennestään tuttuihin perheisiin, ja kaikki vielä suhteellisen lähelle. :-) Vielä kun tuolle yhdelle tytölle löydettäisiin sopiva yhteydenpidosta ja harrastamisesta kiinnostunut omistaja, niin mitäpä sitä muuta voisikaan tällä hetkellä toivoa.

Treenirintamalla on pentujen syntymisen myötä ollut taukoa. Metsäkone kävi tänään kaatamassa omasta metsästä puut, joten omassa metsässä jäljestäminen on nyt sitten historiaa. Kaadettujen puiden tilalle tullaan tosin istuttamaan uusia puuntaimia, mutta taitaa mennä toistakymmentä vuotta, ennenkuin sitä seuraavan kerran voi metsäksi kutsua. Seuraava projekti onkin siivota alue risuista ja aidata se, jotta saadaan tuleville hoitokoirille kunnollinen juoksutarha.

Treenaamattomuus kostautuu...

2008-06-14T22:49:00.004+03:00

Päästiin sitten kolmen päivän varoitusajalla toko-kisoihin. Olin jo unohtanut koko ilmoittautumiseni, kun heti sen jälkeen tuli tieto, että ollaan varasijalla. Ajattelin siis, ettei toiveita kokeeseen pääsystä ole lainkaan, ja huokaisin jo helpotuksestakin. Sen verran pojan koulutus on vaiheessa...

Keskiviikkona tulikin yllättäen puhelu, jossa kerrottiin, että kokeeseen oli tullut peruutus, ja meille on siten paikka vapaana. Apua!

Kisa-aamu alkoi loistavasti. Heräsin aamulla kuudelta tunteeseen, että niska on kipeä. Ylösnoustessa tajusin, etten voi kääntää päätäni juuri ollenkaan, ja kävely onnistui vain varovasti ja aavistuksen kumarassa. Jee. Vaan kun kokeeseen on ilmoittauduttu, niin sinnehän mennään vaikka pää kainalossa. ;-) Eipä tarvinnut jännittää omaa suoritusta, kun piti keskittyä nopeiden liikkeiden ja pään kääntelyn välttämiseen (eikä tarvinnut pelätä, että antaisi tahattomia vartaloapuja suorituksen aikana).

Tässäpä tiivistelmä meidän suorituksestamme, jolla tuli todistettua, että tokoilu voi todella olla hauskaa. Etten sanoisi että ihan naurettavaa. :-D

Luoksepäästävyys (10) sujui hienosti, ja siitä saatiin ainokainen kymppi.

Paikallaolossa (9) tippui hienosti maahan, pysyi hyvin ja rauhallisesti, vaan eipä taas noussut perusasentoon kuin vasta toisella käskyllä (edelleen tämä jätetty vielä treenaamatta).

Seuraaminen kytkettynä (8,5) sujui jälleen ajoittain hienosti, mutta välillä kontakti oli jossain muualla kuin ohjaajassa. Perusasennot olivat kummallista kyllä, lähes koko kokeen ajan hukassa, vaikka niissä ei ole aiemmin juurikaan ongelmia ollut.

Vapaana seuraamisessa (7) loputkin perusasennot katosivat kokonaan, ja Jasso alkoi kiinnostua koko ajan enemmän hajuista ja ympäristöstä. Palkattomuuden treenaamattomuus loisti selvästi. Silti joitakin pätkiä seurasi sentään taas hienosti.

Liikkeestä maahanmenossa (6) jäi ekalla käskyllä seisomaan, ja toisen annoin tuomarin mukaan liian voimakkaasti.

Luoksetuloon (0) olin itse todella tyytyväinen, vaikkei sitä tuosta nollasta näekään. Ensimmäisen kerran pitkältä matkalta Jasso tuli täysillä viivasuoraan eteeni istumaan, ja aivan iholle kiinni. Tuomari ei arvostanut myöhästynyttä jarrutusta, joten nollaksi meni. Höh. Juuri kun ehdin iloita upeasta eteenistumisesta. :-/

Liikkeestä seisomisessa (5) Jasso ilmeisesti kyllästyi lopullisesti tokon yksitoikkoisuuteen, ja päätti lisätä vähän äksöniä peliin. Ennen suoritusta ei meinannut millään malttaa tulla perusasentoon, vaan joka kerta kun käskytin, se hyppäsi pystyvieteriloikan minua päin. Lopulta, kun sain sen perusasentoon, ja saimme luvan lähteä liikkeelle, ehdin sanoa "seuraa", ja kakara ampaisee melkein puoli kentänmittaa eteenpäin kuin tykin suusta. Heh. Uusi ja tiukempi seuraamiskäsky saa sen palautumaan oikealle paikalle, ja luonnollisesti suorittaa loppuliikkeen lähes täydellisesti. Pysähtyi siis niille jalansijoille, kun annoin seisomiskäskyn, ja pysyi varvastakaan liikauttamatta, kun palasin viereen. Perusasentoa ei kyllä taaskaan löytynyt, kuin vinona.

Estehypylle (8) mentäessä, en vieläkään tajunnut, että parempi olisi viedä vekara esteen eteen pannasta varmistaen, vaan yritin koota viimeiset uskon rippeet (luota koiraasi :-))) siirtymällä esteen luo Jasso vapaana kulkien. Hehhehee! Ensimmäinen yritys saada riehaantunut belgi-ipana perusasentoon esteen eteen johti lentävän hollantilaisen lentävään riemuloikkaan esteen yli, ja siitä katsomon kautta kunniakierros paluumatkalla uudelleen esteen yli hypäten. Tässä kohdassa alkoi itsellä jo pokka pettää, ja hihittelin mielessäni Jasson touhuille. Kun koira saatiin viimein perusasentoon, ja saatiin lupa aloittaa, niin tokihan se suorittaa ihan oikeaoppisen hypyn, kaikkine hievahtamatta loppuun asti seisomisineen. Jepjee.

Kokonaisvaikutus tippui tuon kunniakierroksen vuoksi nollaan, joten pisteitä ei tuolla suorituksella saalistettu kuin 120. Kolmostulos siis. Mutta hauskaa meillä oli ainakin, ja katsomosta sain jälkikäteen kommentteja, kuinka mukavaa katsottavaa suorituksemme oli ollut. Ei tuosta pojasta ainakaan iloisuutta ja virtaa puutu. :-)

Kehästä tullessani tiesin tasan tarkkaan, mikä on mennyt treenatessa pieleen. Tämän siitä saa, kun on oma kenttä, jossa treenailee pääosin yksinään. Itselläni kun on tapana viedä poika vapaana kentälle, ottaa yksi lyhyt harjoitus esim. maahanmeno/seisominen, ja vapauttaa sitten Jasso omiin touhuihinsa. Sieltä sen sitten kutsun tekemään seuraavan asian, ja taas vapautus, jolloin se saa mennä haistelemaan tai juoksentelemaan. Seuraavan kerran treenatessa täytyy siis yrittää muistaa pitää koira kuulolla harjoitusten välilläkin, koska tuota oppimaansa tapaa se tuntui hyvin hienosti toteuttavan kokeessakin. Koiraa ei siis ole syyttäminen, vaan palikkaa ohjaajaa. :-)

Joskus olisi siis hyvä päästä yhteistreeneihin, joita olisi koulutusohjaaja vetämässä, niin tulisi tuollaisetkin asiat huomatuksi jo ennen kisoja.

O-pentueen Ruska piti onneksi belgien mainetta yllä kyseisessä kokeessa, tehden vakuuttavan upeaa työtä, josta keräsi upeat 186 pistettä, kunniapalkinnon, ja sijoittuikin vielä kolmanneksi. Onnittelut Auvolle ja Ruskalle!

Huomenna sitten Hyvinkäälle RotuRaceen juoksuttamaan 16 Kuunsirppiläistä. :-)

BH Jasso

2008-06-08T12:14:00.004+03:00

Aamusella ajelimme Jasson kanssa BH-kokeeseen Kiskoon. Enpä muistanutkaan enää, kuinka paljon sitä voikaan jännittää yhtä koetta, ja kädet meinasivat täristä jo kotona tavaroita pakkaillessa.

Jännitystä ei yhtään helpottanut se, että koepaikalle tullessa otin Jasson autosta, ja poika tuntui olevan ihan hälläväliä-tuulella. Merkkailut ja haistelut, toiset koirat ja ihmiset kiinnostivat kyllä, mutta kontaktia otti vähän puolihuolimattomasti.

Oma vuoro tuli yllättävän nopeasti, vaikka olimme viimeisiä, ja jo hihnaseuraamiseen lähdettäessä kontakti oli enemmän maassa kuin ohjaajassa. Pari lisäkäskyä jouduin antamaan, jolloin skarppasi ja teki jonkin matkaa tehokkaasti töitä, mutta pitkät suorat saivat taas kiinnostuksen ajoittain herpaantumaan. Vapaana seuraamisessa jäi haistelemaan yhtä ihmistä henkilöryhmässä, jolloin myös jouduin antamaan lisäkäskyn. Vähän meinasi ahistaa seuraamisten jälkeen, eikä oloa parantanut liikkeestä istuminen, jossa Jasso meni maahan. Pöh. Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo sujuivat onneksi hyvin, ja paikallaolossa poika pysyi hienosti siihen asti, kun parina olleelle koiralle kajahti iloinen luoksetulokäsky, joka sai Jasson nousemaan puoli-istuvaan asentoon. Onneksi pysyi siinä hyvin viimeiset sekunnit.

Kaupunkiosuus meni loistavasti. Pohdin paikalle tullessani, ettei Jasso ole tainnut koskaan nähdä ohiajavaa polkupyörää, enkä sen enempää ole jättänyt sitä vieraissa paikoissa yksin kiinni mihinkään, mutta näistä ja kaikesta muustakin häiriöstä Jasso selvisi esimerkillisesti. Yksin ollessaan ei edes vilkaissut ohimeneviä koiria, eikä vieraita, jotka parveilivat koiran ympärillä. Piti koko ajan hihnan ihan löysällä, vaikken jättänyt sitä edes käskyn alle. Seisoskeli paikallaan, istahti välillä, ja haisteli hetken jotain hajua maassa. Oli oikein levollinen, mihin olin erittäin tyytyväinen.

Kisaura on nyt virallisesti korkattu, kun hollantilaiskakaralla on ikää vuosi ja kuusi päivää. :-)

Rimakauhua...

2008-06-04T08:08:00.004+03:00

Kennelpalveluiden uudet toimitilat saapuvat

Edeltävät kaksi viikkoa ovat menneet kiireen kourissa, kun kaikki aika, joka ei ole mennyt töihin, on käytetty uusien toimitilojeni järjestelyyn. Pihallamme on katseltu kaivureita, isoja rekkoja, maansiirtoautoja, sekä nosturikin, mutta vihdoin 70 neliön tilat ovat saatu suurinpiirtein paikalleen. Vielä odotellaan loppuviikosta kaivuria avittamaan. Kaupan päälle olen itse ollut viikon kaameassa flunssassa, joka eilen vei äänenkin. Olikin varsin lystikästä vetää kolme tuntia treenejä käheällä raakunnalla, joka kostautui sitten tänä aamuna, kun aamulla herätessä ääntä ei enää tullut juuri ollenkaan...

Suunnitellut treenit Jasson kanssa ovat siis jääneet systemaattisesti toteuttamatta, ja eilen, kun pitkästä aikaa kävin pojan kanssa kentällä, iski ahdistus. Sunnuntain BH-kokeeseen on enää neljä päivää aikaa, Jasso ei osaa täyskäännöstä vasempaan, seurata hitaassa käynnissä (tarjoaa koko ajan istumista), pitkillä suorilla kontakti katoaa, jäävät liikkeet ovat täysin sekaisin, ja henkilöryhmää ei olla koskaan kokeiltukaan. Sen lisäksi poitsu nousi kaksi kertaa seisomaan, kun eilen kokeiltiin ensimmäisen kerran paikallaoloa niin, että itse olin selin, ja Henna otti vierestä Linan kanssa luoksetuloa. Jep. Neljä päivää olisi kyllä aikaa, vaan milläs treenaat, kun päivät on buukattu täyteen töitä ja suustakin tulee pelkkää kähinää?

Hinku kokeeseen on edelleen kova, mutta tällä hetkellä näyttää siltä, että läpimenon mahdollisuus on ehkä vajaat viisi prosenttia. Hoh-hoijaa. Ensimmäistä kertaa harkitsen vakavasti peruuttavani osallistumisen jonnekin, minne olen jo ilmoittautunut. Tähän asti olen aina käynyt kaikki kisat ja näyttelyt joihin on tullut ilmoittauduttua, vaikka välillä niihin on lähdetty melkoisen sairaanakin...

Alikiitoa katsomassa & Nanan ultraus

2008-05-19T22:37:00.004+03:00

Eilen aamupäivällä lähdimme katsomaan agikisoja Lohjalle. P-pentueen Vili omistajineen halusivat samalla tulla tutustumaan agilityn ihmeelliseen maailmaan, eikä Vilille tehnyt muutenkaan yhtään pahaa päästä välillä ihmis- ja koiravilinään. Samasta syystä otin matkaan myös S-pentueen Tarun, jonka elämä painottuu muutoin maaseudulla vapaana juoksemiseen. Molemmat käyttäytyivät oikein mallikkaasti, ja taas saatiin hyvää hälinäkokemusta molemmille.

Tarun kanssa alku kisapaikalla oli varsin vauhdikas, kun neiti ei oikein meinaa osata kulkea edes hihnassa (mihin sitä hihnaa maalla tarvitaan?), ja kaikki koirat olivat Tarun mielestä vain leikkikavereiksi tarkoitettuja. Ensimmäiset parikymmentä koiraa ohitettiin intoriekkumisella, ja Taru oli kovin hämmentynyt, kun kenenkään kanssa ei päässytkään leikkimään. Tyytyi sitten viimein riekkumaan Vilin kanssa. Kisapaikan kuulutukset aiheuttivat alkuun korvien pyörittelyä ja pientä jännittyneisyyttä, mutta jonkin ajan kuluttua reagointi onneksi loppui. Ihmiset olivat Tarun mielestä vallan mukavia, ja rapsutteluja sateli useammaltakin taholta. Silloin kun jäin pidemmäksi aikaa seisomaan paikoilleni, kävi Taru rennosti makoilemaan. :-)

Kentällä tuli myös otettua ihan vähän tottista, kun halusin nähdä, pystyykö tyttö toimimaan hälinässä. Hienosti sujuivat maahanmenot, perusasennot ja parin askeleen seuraamiset, ja palkaksi leikittiin narupallolla, jonka perässä tyttö olisi juossut enemmänkin.

Vili käyttäytyi myös hienosti, ja sai monta uutta tuttavuutta. Poika oli innoissaan, kun huomasi, että melkein kaikilla ohikulkijoilla oli taskuissaan nameja, ja niitä annettiin melkein aina kun tarpeeksi lähelle meni. Loppupäivästä intoutui jopa hyppäämään yhtä tuntematonta vastenkin rapsutuksia kerjäämään. Vili kuitenkin harvemmin on käyttäytynyt ihan niin tuttavallisesti vieraita ihmisiä kohtaan.

Urheat agiliitäjämme Cina & Ada ohjaajineen eivät valitettavasti tällä kertaa tehneet nappisuorituksia, mutta intoa riitti molemmilla, ja radat olivat pienistä virheistä huolimatta mukavaa katseltavaa. :-)

Sitten penturintaman uutisiin. Nana oli tänään käynyt ultrassa, ja todettiin tukevasti tiineeksi. Jopa sen verran tukevasti, että Siran pentusuunnitelmat lykätään nyt tulevaisuuteen. Ihan samanlaista intoa hoitaa kahta isoa pentuetta samaan aikaan ei tänä kesänä löydy itseltäni kuin viime kesänä. Tälle vuodelle riittänee siis yksi pentue.

Tulin tänään ilmoittaneeksi Jasson BH-kokeeseenkin. En kyllä ole ollenkaan varma, riittävätkö tämänhetkiset taitomme vielä siihen, mutta onhan tässä melkein kolme viikkoa aikaa treenata. ;-) Liikkeestä istumista ei vielä ole edes aloitettu, pitkät seuraamiset ovat hepreaa ja kaupunkiosuuden yksinjättämistä ei ole koskaan kokeiltu, mutta tuloksesta viis, kunhan mennään kokeilemaan. Ei tuo todennäköisesti ainakaan muita mene häiritsemään, joten oma suoritushan siinä vaan on kyseessä. Kisakärpänen on siis puraissut meikäläistä pahemman kerran.

Kehää kiertämässä

2008-05-18T07:52:00.002+03:00

Lauantaiaamuna puoli kuudelta hyppäsimme Jasson kanssa isäni kyytiin, ja lähdimme köröttelemään Poria kohti. 3 tuntia autossa istumista mennen tullen yhden näyttelyn vuoksi ei ole viime vuosina kuulunut tapoihini. Laskeskelimme isäni kanssa, että Porissa on tullut käytyä näyttelyssä edellisen kerran joskus 90-luvun alussa. Matka sujui kuitenkin rattoisasti, ja näyttelypäivän tulokset lämmittivät sen verran mieltä, että sinänsä reissu oli ihan kannattava.

Oli myös mukavaa nähdä S-pentueen Manta (VSP) ja O-pentueen Kiva (PN3) ensimmäistä kertaa kehässä. Kiitokset myös muille paikallaolijoille, sekä erityisesti isälleni tarpeeseen tulleesta ylimääräisestä käsiparista, sekä Toscan ja Rockyn omistajalle esitysavusta (ekaa kertaa kehässä ja hienosti sujui!). Härdelliä riitti jälleen, kun itselläni oli kehään vietävänä koira jos toinenkin...

Illemmalla K-pentueen Nana kävi kyläilemässä, ja yritin katsella näkyisikö siinä merkkejä tiineydestä. Varmaksi en mene vannomaan, mutta ehkäpä... Maanantaina tyttö menee ultraan, jolloin toivon mukaan asia selviää. :-) J-pentueen Sirallakin on parhaillaan juoksu, mutta en ole vielä päättänyt, astutetaanko se vai ei. Kovasti tekisi mieli, mutta vähän hirvittää kun ajattelee, jos tästä kesästä tulisi viime vuoden toisinto. 17 pentua talossa yhtäaikaa... Huh!

Parhaillaan odottelen S-pentueen Tarua ja P-pentueen Viliä meille, kun tarkoituksena olisi lähteä katsomaan Lohjalle agility-kisoja ja kannustamaan ykkösissä kisaavaa Adaa ja kakkosissa starttaavaa Cinaa. Toivottavasti molemmilla menee hyvin!

Lina jäljestää

2008-05-16T23:54:00.002+03:00

Tänään päätimme kokeilla L-pentueen Linan kanssa ensimmäistä "oikeaa" metsäjälkeä. Ei nameja, normaali askelpituus, polun ylitys, kolme kulmaa ja kuusi keppiä. Kävin tekemässä jäljen jo ennen kuin Henna ja Lina tulivat meille, joten jälki ehti vanhetakin hieman. Linalla ei olla aiemmin jäljestetty metsässä, eikä sille sen enempää ole opetettu mitään keppi-ilmaisujakaan, saati janalähtöä, joten hieman mietin, mitenköhän harmajainen onnistuu...

Lähtö sujui vauhdilla, ja jälki löytyi heti, mutta ensimmäinen keppi jäi ilmeisesti liian kovan innon vuoksi nostamatta. Toinen keppi löytyi hännänheilutuksien kera, ja Henna palkkasi Linan makkaralla. Ensimmäinen kulma löytyi hyvin, mutta toinen kulma oli lähellä polkua, ja Lina nosti nenänsä maasta, kuin meinatakseen, että tähän se jälki päättyi. Pienellä avustuksella pääsi takaisin jäljelle, ja kolmoskepin otti jo suuhun ja toi Hennalle! Loput kolme keppiä nostikin sitten jo rutiinilla, ja jäljen päässä olimme niin innoissamme hienosti suoritetusta jäljestä, että pakko oli tehdä toinenkin samanlainen jälki.

Toisella jäljellä jälleen kuusi keppiä, neljä kulmaa ja kaksi kaatuneen puunrungon ylitystä ja yksi polun ylitys. Loppusuora oli kauheaa ryteikköä, josta hädintuskin pääsin itse kulkemaan. Tällä kertaa kulmat menivät ilman epäröintejä, mutta ensimmäisellä puunrungolla Lina pysähtyi. Haisteli kyllä kovin rungon yli, mutta vasta kun Henna käski etenemään, hyppäsi toiselle puolelle. Toisen puunrungon yli menikin sitten ilman minkäänlaista epäröintiä. Jälleen kepit nousivat muuten hienosti, mutta ryteikköön jättämäni vitoskeppi jäi sinne, mutta kutonen löytyi. Hienoa!!

Viimeisenä tein ihan lyhyen jäljen, jossa oli ojan ylitys, ja sekin sujui hienosti. Olimme erittäin tyytyväisiä Linan ensimmäiseen metsäjälkeen, ja jäi hirveä hinku päästä pian taas jäljelle!

Nyt nukkumaan, koska aamulla olisi lähtö Porin näyttelyyn, ja herätys on puoli viideltä. :-))

Möllitokoilemassa

2008-05-11T08:14:00.002+03:00

Eilen kävimme Jasson kanssa kokeilemassa, miten liikkeet sujuvat ensimmäistä kertaa vieraassa paikassa ilman välipalkkoja ja nameja (pitäisi varmaan harjoitella joskus treeneissäkin ilman jatkuvaa nakinsyöttämistä ja pallonheittoa... ).

Vaikka möllitoko olikin, tuomari ilmoitti heti aluksi, että koe käydään virallisilla säännöillä ja arvostelulla, ja varsin tiukka arvostelu olikin.

Tässä yhteenveto liikkeistä:
Luoksepäästävyys 10 (ei onneksi hypännyt tuomarin suuhun asti, vaikka nousikin vastaan rapsutuksia kerjäämään)
Paikallaolo 8 (meni hienosti maahan ja pysyi hyvin, vaan eipä noussut vasta kuin kolmannella käskyllä perusasentoon. Olen kuitenkin tyytyväinen, koska vierestä lähti collie, mutta Jasso ei tehnyt elettäkään lähteäkseen mihinkään.)
Kytkettynä seuraaminen 9 (omasta mielestä ei ihan noin hienoa, mutta tuomari kehui erinomaiseksi seuraamiseksi alokasluokkaan. Piti hyvin oikean seuraamispaikan, mutta kontakti putoili.)
Vapaana seuraaminen 7 (haahuili ja haisteli välillä, annoin jopa yhden lisäkäskyn, kun pysähdyksessä ei meinannut istua )
Liikkeestä maahanmeno 8 Naksutin kielellä kerran liikkeelle lähtiessä, kun meinasi jätättää, josta rokotettiin kuten kaksoiskäskystä. Maahan meni hienosti yhdellä käskyllä ja pysyi hyvin. Nousi jopa istumaan käskystä, kun palasin viereen ja käskin.
Luoksetulo 7 (jäi vasta toisella jättökäskyllä, tuli hienosti, mutta ei muistanut istua eteen, vaan hetken harkittuaan päätyi sivulle istumiseen... )
Liikkeestä seisominen 8½ (sanoin seiiso, josta rokotettiin. Pysähtyi hienosti ja pysyi hyvin palatessa)
Hyppy 9½ (loppuasento vino, muuten tosi hieno )
Kokonaisvaikutus 10 (kuulemma erinomaista ja iloista yhteistyötä)
Yhteensä 163 ja nippanappa ykköstulos. Sijoitus 4. (osallistujia 11)

Treeniä tarvitaan siis varsinkin seuraamisten kanssa paljon lisää. Tähän asti ollaan tehty kotona vain yhden-kahden askeleen seuraamisia, johon nyt palaamme, että saataisiin kontakti ja kiinnostus rakennettua paremmaksi. Yllätyin kuitenkin siitä, että kakara teki molemmat jäävät liikkeet oikein, vaikka treenatessa on koko ajan takunnut niiden kanssa. :-)

Mölleilemässä oli myös L-pesueen Lina, joka teki hienoa työtä, mutta paikallaolon mentyä nollille, pisteitä kertyi vain 144. Harmi! Ensimmäistä kertaa möllitokossa nähtiin myös Viron tuontimme Roze, joka toimi jo kohtalaisen kivasti, saaden muistaakseni 104 pistettä. Onnittelut uran avauksesta!

Mätsärin puolella erittäin kauniisti esiintyi R-pentueen Capo, tullen hienosti punaisten pentujen toiseksi. :-)

Päivä oli varsin kuuma, ja onnistuinkin polttamaan naamani auringossa... Pölkkäreihimme kuumuus ei sen sijaan näyttänyt vaikuttaneen, Jasso ja Lina ainakin työskentelivät ihan normaaliin tapaansa. :-)