perjantai 28. joulukuuta 2007

Lägin mestaruuskisoja katsomassa

Lupauduin Hennalle koiratolpaksi epävirallisiin agilitykisoihin torstai-illaksi, ja otin Jasson mukaan turistiksi radan reunalle. Linan ja Adan suoritusvuoroja odotellessa treenailin Jasson kanssa maahanmenoa ja maassa pysymistä, kun itse olin vieressä. Jasso toimi kuin kotonaan, vaikken ole sen kanssa häiriön alla juurikaan aiemmin harjoitellut. No nyt tuli häiriötä sitten senkin edestä, kun hallissa oli porukkaa niin, että juuri ja juuri sain Jasson mahtumaan makuuasentoon siellä ihmisten ja koirien välissä.

Lina pisti koko radan ihan leikiksi. Hetkittäin näytti ihan siltä, kuin koko koira ei ymmärtäisi ensimmäistäkään ohjausliikettä, tai vaihtoehtoisesti ei olisi koskaan agilityradalla ollutkaan. Koiralla oli kyllä hauskaa koko rahalla, mutta ohjaajasta ei voi sanoa samaa. ;-)) Ada onneksi pelasti tilanteen pokkaamalla maxi-kilpailevien Lägin mestaruuden! Super-Onnittelut!

Jassolla ja Toscalla on ollut takana pari leikintäyteistä päivää, kun keskiviikkona meillä vieraili P-pesueen Vili, ja torstaina saman pentueen Roni. Hyvin tulevat urokset vielä toimeen. Roni antaa Jasson ja Toscan roikkua kauluksessaan, eikä ärähdä edes silloin, kun Jasso yrittää astua. Toivottavasti tuo Jassonkin sosiaalisuus olisi mahdollisimman pysyvää laatua.

maanantai 24. joulukuuta 2007

In Memoriam Kuunsirpin Electric Storm 5.4.96 - 24.12.07

Aamuinen kohtaus ei jäänyt ainoaksi, vaan oli vain alkuvaroitus aamupäivän tapahtumille. Kaikkiaan kahdeksan kohtausta seurasivat toinen toistaan aamupäivän aikana, kunnes Rici sai rauhan eläinlääkärissä. Mahdollinen aivokasvain tai aivoveritulppa, antoi eläinlääkäri arvionsa syystä.

Ei ole olemassa sanoja, joilla voisi surua ja järkytystä kuvailla. Miten elämä voikaan keikahtaa juuri silloin, kun kaiken piti olla hyvin?

Rici lähti niinkuin eli. Räiskähtelevä persoona ei jäänyt odottelemaan elämän liekin hiipumista, vaan kertarysäyksellä, ilman ennakkovaroitusta, upeassa elämän loistossa ollut koira oli poissa.

Yksi hienoimmista on mennyt. Sinne muiden legendojen joukkoon, tähdeksi taivaalle.

Syvä osanottomme Hannelen ja Sepon suruun.

Kun kaikki ei sujukaan suunnitellusti...

Jouluaattoaamu alkoi varsin surullisissa merkeissä. Ricin ja Tessan astutusta oli suunniteltu aamukahdeksalta meillä, Tessa kun ei lauantainakaan ollut vielä valmis. Tuntia ennen sovittua aikaa sain puhelun, jota en olisi halunnut saada. Rici oli saanut epileptisen kohtauksen.

Astutukset siis luonnollisesti peruuntuivat. Kuinka nopeasti ja arvaamattomasti tilanteet voivatkaan muuttua... Vanhaherra on saanut elää melkein 12-vuotiaaksi terveenä ja pirteänä, ja nyt sitten tällainen pommi. Sydämestäni toivon, että kohtaus jäisi ainoaksi laatuaan, eikä olisi merkki mistään vakavammasta. Voimia omistajille. Toivotaan, että yhteistä aikaa olisi vielä jäljellä runsain mitoin.

torstai 20. joulukuuta 2007

Pii ja Sigi vierailulla ja toinen astutusyritys

Tiistaina Tessa ja Rici treffasivat uudemman kerran, ja jälleen sain todeta jo Tessan nähtyäni, että päivät eivät olleet vieläkään kohdallaan. Minulle jo povattiin astutusta jouluaatoksi. Toivottavasti ei sentään! Yritämme tänään uudestaan. Nyt on siis menossa jo Tessan 16. juoksupäivä, kun aiemmat nartut meillä on astutettu aina 12. ja 14. päivä, lukuunottamatta Honeya, joka astutettiin ensimmäisellä kerralla jo 9. päivä.

Eilisaamuna saimme vieraita Liedosta, kun Pii ja Sigi kävivät omistajansa kanssa tuomassa joulutervehdyksen. Tytöillä riitti leikkiä meidän revohkan kanssa, vaikka alkuun sekä Jasso, että meillä hoidossa oleva sakemanniuros olivat vakuuttuneita siitä, että Pii on se tyttö, joka on käynyt parina päivänä jättämässä ihania tuoksujälkiä pihallemme. Sakemanni oli sentään kohtuullisen kohtelias kosioleikeissään, mutta Jasso kävi päälle, kuin yleinen syyttäjä. Hetken jo harkitsin, että Pii pitää pelastaa näiden urosten kourista, mutta kohta astumisyritykset muuttuivatkin jo leikiksi.

Jostain syystä myös Tosca villiintyi nähdessään Piin, ja yritti halailla ja mielistellä sitä parhaansa mukaan. Sigin takapäähän ei uroksilla ollut mitään asiaa, siitä tämä pippurinen neiti piti varsin äänekkäästi huolen. Myös Sigin hampaat saatiin tarkastettua, ja senkin suusta löytyi täysi purukalusto syvässä saksipurennassa. Nyt olisi enää Manta ja Riesa S-pesueesta, joiden hampaisto on vielä arvoitus. Ne kun olen nähnyt viimeeksi pentutapaamisessa, jossa kummallakaan ei vielä ollut pysyvät täydessä mitassaan.

Joulukortteja on satanut kasvattien omistajilta kymmenittäin, joista lämpimät kiitokset! Hyvän joulun toivotukset lähtevät myös meiltä kaikille omistajille koirineen, vaikka tänäkin vuonna sähköisessä muodossa:

sunnuntai 16. joulukuuta 2007

Foxy-neiti visiitillä ja astutusyritys

S-pentueen Foxy oli lauantaista sunnuntaihin meillä hoidossa. Kovasti oli pikkuneiti kasvanut viime näkemästä, ja tokihan piti tarkastaa, minkälainen purukalusto tytön suussa oli. Kaikki hampaat olivat paikallaan ja purenta syvä saksisellainen. Hyvähyvä!

Ihan kateellisena panin merkille, miten hyväkäytöksinen Foxy onkaan siskoonsa Toscaan verrattuna. Ipana käyttäytyi kuin aikuinen koira konsanaan, ja oli meillä kuin kotonaan. Niin päivät kuin yökin sujuivat ilman minkäänlaisia kitinöitä, ja vauhtia riitti Jasson ja Toscan kanssa juostessa ja painiessa. Suunnittelin jo lähettäväni Toscan tapakasvatettavaksi Foxyn omistajille. ;-)

Tänään illalla yritettiin sitten astuttaa Tessaa Ricillä. Tai ei edes yritetty, kun huomasin varsin nopeasti, ettei Tessan juoksu ollut vielä tarpeeksi pitkällä astutusta varten. Nuori neiti sitten käytti treffit hyväkseen juoksuttamalla vanhaa herraa ympäri pihaa. Rici olisi kyllä ollut kovin halukas kosiopuuhiin, vaan Tessa piti visusti huolen, ettei takapäähän ollut mitään asiaa. Tiistaina sitten uusintayritys. Toivotaan, että juoksu olisi silloin jo tarpeeksi pitkällä.

keskiviikko 12. joulukuuta 2007

Messarin näyttely ja eläinlääkärireissuja

Sunnuntaina pistäydyttiin messukeskuksessa Voittaja-07 -näyttelyssä. Olin lupautunut paikalle esittämään O-pentueen Tessan, joka varsin vauhdikkaasta esiintymisestään (jälleen) huolimatta nappasi ERI:n ja sijoittui varsin kovatasoisessa nuorten luokassa toiseksi! Tessaa on kyllä ilo viedä kehiin, koska sen lisäksi, että neiti on varsin edustuskelpoinen ulkomuodollisesti, myös luonne on kerrassaan mainio. Mitä nyt tosiaan välillä mennään vähän turhankin lujaa, mutta tytsyllä itsellään on ainakin hauskaa. :-)

Viime vuoden ROP-koira, Voittaja-06 -tittelin itselleen napannut Ada sai tällä kertaa tyytyä laatuarvostelun "erittäin hyvään". Pienehköjä mielipide-eroja siis noilla tuomareillakin. ;-)

Tänään tuli sitten tehtyä eläinlääkärireissuja oikein kaksin kappalein. Ensin päivällä olin mukana, kun S-pesueen Taru kävi rokotuksella. Tarulla oli ollut edellisellä eläinlääkärireissulla hieman huonoa onnea, ja lähdin nyt mukaan juuri sen vuoksi, että tästä reissusta saataisiin tehtyä miellyttävä kokemus. Ja saatiinhan siitä. Kiitokset vain jälleen Lohjan Pieneläinklinikan osaaville ihmisille! Hampaat ja korvat saatiin tutkittua vaivatta, ja sydän kuunneltua. Rokotusta pikkuneiti ei edes huomannut, ja lihapullat maistuivat pöydällä sekä omien, että vieraiden ihmisten käsistä. Klinikalta lähti iloinen ja oloonsa tyytyväinen pentukoira.

Illalla sitten suuntasin auton nokan kohti Kirkkonummea, jossa meillä oli treffit Ricin ja Tessan kanssa. Riciltä oli määrä tarkastaa silmät ja siittiöt, jotka todettiinkin oikein hyväkuntoisiksi. Juoksuinen Tessa tuli "avustajaksi" näytteenottoon. Sunnuntai-iltana olisi sitten tämän parin ensimmäiset varsinaiset treffit. Jännityksellä odotamme, miten astuminen onnistuu tältä 11v ja 8kk -ikäiseltä ensikertalaiselta vanhalta herralta.

maanantai 3. joulukuuta 2007

Pentunäyttelyn tunnelmia

Sunnuntaina kävimme Toscan ja Jasson kanssa tekemässä tutustumisreissun näyttelykehien tunnelmaan. Kotoa lähtiessä mietin, mitenköhän kakarat suhtautuvat kaapelitehtaan ahtauteen, mutta paikan päällä heti autosta ulos päästyä totesin miettineeni ihan turhaan. Autolta näyttelypaikalle kävellessä kävi kyllä moneen kertaan mielessä, että yhteishihnalenkkejä olisi saanut olla tehtynä enemmän kuin se yksi, joka laiskuuteni vuoksi jäi silloin ainokaiseksi.

Hiki nousi pintaan jo ensimmäisen parinkymmenen metrin aikana, kun kauhukaksikolla oli niiiiiiin hauskaa. Mielessäni kiittelin, että Romeon mukaan ottaminen oli jäänyt pelkästään ajatuksen tasolle. Hihnat epämääräisessä solmusykkyrässä sain pennut lopulta ovesta sisään ja hieman sivummalle, että pääsin kaivelemaan repusta niiden papereita.

Paperien tarkastuksesta päästyämme, totesin pienen hengähdystauon olevan paikallaan, ja parkkeerasin meidät hallin reunalle. Tässä vaiheessa Tosca oli jo saanut alkuinnostuksensa laantumaan, ja kävi samantien jalkoihini makaamaan. Jasson huuma sitävastoin jatkui edelleen. Jokainen koira oli sen mielestä potentiaalinen leikkikaveri (paitsi osa uroksista alkaa saada jo vähän mahtailua osakseen), ja jokainen ohikulkeva ihminen vain vastenhyppimistä varten. Puuh.

Onneksi paikalle saatiin kohtapuoliin apujoukkoja, kun Röllin perhe ja Taina Capon kanssa saapuivat. Kyllä tulivat lisäkädet tarpeeseen! Harjailin koirat pikaisesti läpi, ja sitten jatkoimme porukalla kehän laidalle odottelemaan tervujen kehän alkua. Jassokin alkoi vihdoin rauhoittua, ja pysyi jo enimmäkseen neljällä jalalla kahden sijaan.

Kehässä molemmat olivatkin sitten jo kuin viilipyttyjä. Tosca kävi seisotettaessa makaamaan, ja muutoinkin oli sen näköinen, ettei voisi vähempää kiinnostaa. Juoksuttamisessa sitä sai lähinnä vetää perässään. Jassokin vain olla möllötti yksittäisarvostelussa paikallaan, ja hyvistä yrityksistä huolimatta ryhti ei kyllä tullut kummallakaan koiralla millään tapaa esiin, vaikka molemmat ihan hyvän sellaisen omaavatkin. Molemmat antoivat tuomarin käsitellä edestä ja takaa ilmeenkään värähtämättä. Jopa hampaat sai katsottua ilman pienintäkään heilumista, vaikka kotona heitetään välillä melkein kuperkeikkoja kun itse niitä tutkailen.

Yllätys oli varsin suuri, kun kotiinviemisinä oli sekä ROP- että VSP- palkinnot, vaikka osallistujia oli kaikkiaan viisi kappaletta. Jasso voitti Toscan, vaikka ROP-kehässä esiintymisestä ei tahtonut tulla yhtään mitään, kun kiireessä tyrkkäsin Onnin omistajan, Jonnan, Jasson narun päähän. Tulihan kakaroihin vähän eloa, kun piti peräkkäin juosta kehän ympäri. :-))

Kiitokset vielä tätäkin kautta Jonnalle ja Röllin porukoille suuresta avusta!