Pentusia odotellessa

Nanan ja Arcon kosioreissusta meinasi tulla harmaita hiuksia. Menossa oli jo 12. juoksupäivä, mutta Arcoa ei kiinnostanut koko neitokainen yhtään, ja silloin kun vähän kiinnosti, Nana antoi herralle tukkapöllyä. Lopulta sitten kokeilin Aban kanssa, miten kokenut uros suhtautuisi Nanaan, ja kun Abakaan ei ollut Nanasta liiemmin kiinnostunut, oli aika viedä Nana eläinlääkärille progesteronimääritystä varten. Tulos ilmoitti hyvin selvästi, että liian aikaisessa ollaan. Nana jäi meille odottelemaan tärppipäiviä, ja vasta 17. juoksupäivä Aba alkoi olla siitä kiinnostunut. 18. päivä tuotiin Arco jälleen paikalle, ja nuoriherra astui Nanan onnistuneesti enempiä kyselemättä. Hurraa!

Uusintatreffit 19. juoksupäivä onnistuivat myös loistavasti. Portilla tuskin ehdittiin päivää sanomaan, kun koirat olivat jo hoitaneet astutuksen. Pentusia siis odotellaan vuoden tauon jälkeen Kuunsirppilään juhannuksena. Pentukuume on kova suunnalla jos toisellakin, joten hartaasti toivomme, että astutus tuottaisi tulosta ja päästäisiin vielä kesällä nauttimaan pienistä tervuipanoista. :-)

Jälkeä etsimässä

Viikko on taas ollut niin kiireiden töiden kanssa, että treenailut ovat jääneet. Eilen sitten otin itseäni niskasta kiinni, ja raahauduin pitkän työpäivän päätteeksi Jasson kanssa ulos, vaikka laiskuus meinasi ottaa vallan ja sohvakin näytti varsin houkuttelevalta. Tilaisuus oli kuitenkin niin loistava, kun perheen miesväkikin oli lähtenyt anoppilaan, että pakkohan se oli käyttää hyväksi. Kyllä kannatti!

Otin Jasson kanssa ensin kentällä minuutin paikallaolon, ja hyvin pysyi poika maassa. Sen jälkeen muutaman askeleen seuraamisia, vapaana juoksusta maahanmenoja ja tokon alohypyn, joka meni loistavasti. Treenitauko on siis teettänyt tulosta. :-)

Kentälle saatiin myös upouusi agilityputki ja rengas, ja pitihän se huvikseen kokeilla, menisikö poika uuden renkaan läpi. Tarkoituksena ei ollut ottaa sitä täyskorkeana, kun tähän asti ollaan tehty vain hyvin matalaa rengasta, mutta kun huikkasin käskyn puolihuolimattomasti, Jasso hyppäsi hienosti renkaan läpi! Hauska epeli.

Sitten käytiin tekemässä parit makkarajäljet, mutta ipana on kyllä varsinainen sählä. Hirveää hosumista ja pyörimistä ja hyörimistä. Hoh-hoijaa... Kolmannella jäljellä alkoi onneksi nenäkin pysyä menosuunnassa.

Tänään torstaitreeneissä päätimmekin keskittyä esineruudun ja jäljen treenaamiseen tottiksen sijaan. Capo, Lina, Jasso ja Vili pääsivät niin hakemaan kadotettuja tavaroita metsästä, kuin pellolle jäljestämään. Lina teki esine-etsintää kuin vanha konkari. Capo ja Jassokin ymmärsivät heti jutun juonen, ja Capo varsinkin teki upeaa työtä ensikertalaiseksi. Vili tiesi myös, mitä ruudusta etsitään, mutta nuoren miehen kiinnostus tuntui olevan enemmän ruudun merkkailussa. Metsästä siirryttiin pellolle jälkimään. Capo ja Vili tekivät pari lyhyttä makkarajälkeä, enkä voinut kuin kateellisena katsella molempien tarkkaa ja intensiivistä nenätyöskentelyä. Jasso kun esitti taas pyöriskelyä jäljellä, ja vaikka makkarat löysikin ja pysyi hyvin jäljellä, en oikein ollut tyytyväinen kakaraan. Lina jäljesti kauempana pellolla, joten sen työskentely jäi tällä kertaa näkemättä.

Pellolta tultiin vielä kentälle ottamaan rivipaikallaolo, ja Jassoon olin erittäin tyytyväinen. Pari kertaa nousi istumaan, kun haikaili vieressä maanneen Linan takapalkkana olleen ruokapurkin perään, mutta meni molemmilla kerroilla takaisin maahan käskemällä. Lopuksi otin vielä yhden liikkeestä maahanmenon ja alohypyn, jotka sujuivat hienosti. Olen todella tyytyväinen lentävään hollantilaiseemme. :-) Vielä kun ehtisi treenailemaan vähän useammin...

Viikko hoitolalla ja kokoontumisajot

Viime lauantaina muutimme Rompun, Jasson ja Zeenan kanssa viikoksi isännöimään vanhempieni taloa heidän lomareissunsa ajaksi. Ajatuksena oli, että nyt olisi kerrankin aikaa treenata agia ja tottista mielin määrin, kun viikon työtkin oli vähennetty minimiin. Näin lauantain kääntyessä sunnuntaiksi, täytyy vain ihmetellä, mihin se kaikki luppoaika katosi. Jasso pääsi kentälle kaikkiaan jopa yhden kerran... Aamukuudelta odottelemme kotiväkeä palaamaan lomaltaan, ja iltapäivällä pitäisi ollakin jo kotona vastaanottamassa asiakasta. Eli se siitä viikosta ja treenimahdollisuudesta.

Tänään järjestin pienimuotoiset, yhdistetyt agitreenit ja pentutreffit. Paikalle tuli kivasti väkeä, ja näin ulkomuistista lueteltuna osallistujia olivat ainakin ässien Taru, Riesa, Manta ja Tosca, ärrien Vince, Capo, Rambo, Vilma ja Kyttä, ookkosten Nici ja Haiku, sekä luonnollisesti täällä asuva Kiva, p-pentueen Vili, quita edusti Rocky, älliä Lina ja Cina, kookkosia Kidi (Nana kävi jo perjantaina visiitillä), ja ulkomaanelävät Arco ja Jasso, sekä Zeena, Ada ja "turistikoirat" Nemo, Wini ja Velmu. Eli 24 tervua, ja muutama "vääränrotuinen" päälle. Turha lienee mainita, että vilinää ja hulinaa riitti. :-) Joitakin valokuvia yritin myös napsia, ja pari niistä muutamasta ei-niin-totaalisesti-epäonnistuneista laittelen koirien sivuille jo huomenissa. Täällä kun en saa omaa konetta verkkoon, niin en vielä saa kuvia nostettua kotisivuille.

Päivästä jäi näin kasvattajan näkökulmasta erinomaisen hyvä mieli. Erityisesti paikallaolleet ärrät ja ässät miellyttivät kovasti, ja kun omistajatkin vaikuttavat kovin tyytyväisiltä koiriinsa, niin mikäs sen mukavampaa. Tervetuloa vaan toistekin ilahduttamaan mieltä. ;-)

Kiitokset vielä jälleen lyhyellä varoitusajalla paikalle päässeille, sekä Kaijalle loistavasta saunaseurasta, Tarjalle aamuyöhön venyneestä visiitistä, ja Hannelelle ja Sepolle jälleen suurensuuresta avusta järjestelyissä, koulutuksissa ja tarjoilussa. PS. Haikulan ihanat mokkapalat menivät kuin kuumille kiville, kiitokset ahkerille leipureille! :-)

Juoksuja vai ei?

Olimme sunnuntaina jo innolla lähdössä astutusreissuun, kun soittelin aamusta Siran omistajalle aikataulua. Omistaja oli saapunut ulkomaanreissusta vasta aamuyöllä, ja kun aamupäivällä sain hänet langan päähän, selvisi että mitään juoksua ei ollutkaan. Höh, höh ja höh!

Ilmeisesti kennelpoika, joka vastasi perheen koira- ja kissahuollosta omistajan loman aikana, oli vain löytänyt tipan verta lattialta, ja päätellyt siitä, että Siralla olisi juoksu. Sen tarkempi tutkailu oli ilmeisesti sitten unohtunut kokonaan, ja oli vain suoraan laittanut omistajalle viestiä juoksusta. Eli emme sitten päässeet vieläkään laittamaan pentuja alulle. Toivottavasti juoksu nyt kuitenkin alkaisi pikapuoliin, kun pentukuumetta tuntuu olevan ilmassa yhdessä sun toisessa suunnassa.

Hauskinta tässä on se, että samaisena sunnuntaina oli tarkoitus mennä hakemaan Tosca meille, koska silläkin piti olla alkanut juoksu. Ei ollut silläkään, vaan löytyneet veripisarat olivat lähtöisin Rockyn tassuhaavasta. :-)

Viime torstaina kävi R-pentueen Vilmakin pitkästä aikaa näytillä. Ensin harjailin neidin housukarvoista takut pois ja leikkasin kynnet omistajan toivomuksesta. Sen jälkeen leikki maistui Tarun ja velipoikansa Kytän kanssa. R-pentueen ipanat tuntuvat olevan kovin samannäköisiä keskenään. Kuvat jäivät tällä kertaa ottamatta, mutta Vilma lupautui tulemaan uudestaan lähiaikoina. Josko sitten niitä kuviakin ehdittäisiin ottamaan.

Sunnuntaina Taru kävi kouluteltavana, ja tällä kertaa näkyi jo selvää edistymistä. Nauratti vain neidin lintubongailu. Taru kun seurasi jokaista taivaalla lentävää lintua hyvin tarkasti, ja välillä tuntui kuin se olisi miettinyt, miten niitä voisi sieltä yläilmoista pyydystää.