Alikiitoa katsomassa & Nanan ultraus

Eilen aamupäivällä lähdimme katsomaan agikisoja Lohjalle. P-pentueen Vili omistajineen halusivat samalla tulla tutustumaan agilityn ihmeelliseen maailmaan, eikä Vilille tehnyt muutenkaan yhtään pahaa päästä välillä ihmis- ja koiravilinään. Samasta syystä otin matkaan myös S-pentueen Tarun, jonka elämä painottuu muutoin maaseudulla vapaana juoksemiseen. Molemmat käyttäytyivät oikein mallikkaasti, ja taas saatiin hyvää hälinäkokemusta molemmille.

Tarun kanssa alku kisapaikalla oli varsin vauhdikas, kun neiti ei oikein meinaa osata kulkea edes hihnassa (mihin sitä hihnaa maalla tarvitaan?), ja kaikki koirat olivat Tarun mielestä vain leikkikavereiksi tarkoitettuja. Ensimmäiset parikymmentä koiraa ohitettiin intoriekkumisella, ja Taru oli kovin hämmentynyt, kun kenenkään kanssa ei päässytkään leikkimään. Tyytyi sitten viimein riekkumaan Vilin kanssa. Kisapaikan kuulutukset aiheuttivat alkuun korvien pyörittelyä ja pientä jännittyneisyyttä, mutta jonkin ajan kuluttua reagointi onneksi loppui. Ihmiset olivat Tarun mielestä vallan mukavia, ja rapsutteluja sateli useammaltakin taholta. Silloin kun jäin pidemmäksi aikaa seisomaan paikoilleni, kävi Taru rennosti makoilemaan. :-)

Kentällä tuli myös otettua ihan vähän tottista, kun halusin nähdä, pystyykö tyttö toimimaan hälinässä. Hienosti sujuivat maahanmenot, perusasennot ja parin askeleen seuraamiset, ja palkaksi leikittiin narupallolla, jonka perässä tyttö olisi juossut enemmänkin.

Vili käyttäytyi myös hienosti, ja sai monta uutta tuttavuutta. Poika oli innoissaan, kun huomasi, että melkein kaikilla ohikulkijoilla oli taskuissaan nameja, ja niitä annettiin melkein aina kun tarpeeksi lähelle meni. Loppupäivästä intoutui jopa hyppäämään yhtä tuntematonta vastenkin rapsutuksia kerjäämään. Vili kuitenkin harvemmin on käyttäytynyt ihan niin tuttavallisesti vieraita ihmisiä kohtaan.

Urheat agiliitäjämme Cina & Ada ohjaajineen eivät valitettavasti tällä kertaa tehneet nappisuorituksia, mutta intoa riitti molemmilla, ja radat olivat pienistä virheistä huolimatta mukavaa katseltavaa. :-)

Sitten penturintaman uutisiin. Nana oli tänään käynyt ultrassa, ja todettiin tukevasti tiineeksi. Jopa sen verran tukevasti, että Siran pentusuunnitelmat lykätään nyt tulevaisuuteen. Ihan samanlaista intoa hoitaa kahta isoa pentuetta samaan aikaan ei tänä kesänä löydy itseltäni kuin viime kesänä. Tälle vuodelle riittänee siis yksi pentue.

Tulin tänään ilmoittaneeksi Jasson BH-kokeeseenkin. En kyllä ole ollenkaan varma, riittävätkö tämänhetkiset taitomme vielä siihen, mutta onhan tässä melkein kolme viikkoa aikaa treenata. ;-) Liikkeestä istumista ei vielä ole edes aloitettu, pitkät seuraamiset ovat hepreaa ja kaupunkiosuuden yksinjättämistä ei ole koskaan kokeiltu, mutta tuloksesta viis, kunhan mennään kokeilemaan. Ei tuo todennäköisesti ainakaan muita mene häiritsemään, joten oma suoritushan siinä vaan on kyseessä. Kisakärpänen on siis puraissut meikäläistä pahemman kerran.