Pentunäyttelyn tunnelmia

Sunnuntaina kävimme Toscan ja Jasson kanssa tekemässä tutustumisreissun näyttelykehien tunnelmaan. Kotoa lähtiessä mietin, mitenköhän kakarat suhtautuvat kaapelitehtaan ahtauteen, mutta paikan päällä heti autosta ulos päästyä totesin miettineeni ihan turhaan. Autolta näyttelypaikalle kävellessä kävi kyllä moneen kertaan mielessä, että yhteishihnalenkkejä olisi saanut olla tehtynä enemmän kuin se yksi, joka laiskuuteni vuoksi jäi silloin ainokaiseksi.

Hiki nousi pintaan jo ensimmäisen parinkymmenen metrin aikana, kun kauhukaksikolla oli niiiiiiin hauskaa. Mielessäni kiittelin, että Romeon mukaan ottaminen oli jäänyt pelkästään ajatuksen tasolle. Hihnat epämääräisessä solmusykkyrässä sain pennut lopulta ovesta sisään ja hieman sivummalle, että pääsin kaivelemaan repusta niiden papereita.

Paperien tarkastuksesta päästyämme, totesin pienen hengähdystauon olevan paikallaan, ja parkkeerasin meidät hallin reunalle. Tässä vaiheessa Tosca oli jo saanut alkuinnostuksensa laantumaan, ja kävi samantien jalkoihini makaamaan. Jasson huuma sitävastoin jatkui edelleen. Jokainen koira oli sen mielestä potentiaalinen leikkikaveri (paitsi osa uroksista alkaa saada jo vähän mahtailua osakseen), ja jokainen ohikulkeva ihminen vain vastenhyppimistä varten. Puuh.

Onneksi paikalle saatiin kohtapuoliin apujoukkoja, kun Röllin perhe ja Taina Capon kanssa saapuivat. Kyllä tulivat lisäkädet tarpeeseen! Harjailin koirat pikaisesti läpi, ja sitten jatkoimme porukalla kehän laidalle odottelemaan tervujen kehän alkua. Jassokin alkoi vihdoin rauhoittua, ja pysyi jo enimmäkseen neljällä jalalla kahden sijaan.

Kehässä molemmat olivatkin sitten jo kuin viilipyttyjä. Tosca kävi seisotettaessa makaamaan, ja muutoinkin oli sen näköinen, ettei voisi vähempää kiinnostaa. Juoksuttamisessa sitä sai lähinnä vetää perässään. Jassokin vain olla möllötti yksittäisarvostelussa paikallaan, ja hyvistä yrityksistä huolimatta ryhti ei kyllä tullut kummallakaan koiralla millään tapaa esiin, vaikka molemmat ihan hyvän sellaisen omaavatkin. Molemmat antoivat tuomarin käsitellä edestä ja takaa ilmeenkään värähtämättä. Jopa hampaat sai katsottua ilman pienintäkään heilumista, vaikka kotona heitetään välillä melkein kuperkeikkoja kun itse niitä tutkailen.

Yllätys oli varsin suuri, kun kotiinviemisinä oli sekä ROP- että VSP- palkinnot, vaikka osallistujia oli kaikkiaan viisi kappaletta. Jasso voitti Toscan, vaikka ROP-kehässä esiintymisestä ei tahtonut tulla yhtään mitään, kun kiireessä tyrkkäsin Onnin omistajan, Jonnan, Jasson narun päähän. Tulihan kakaroihin vähän eloa, kun piti peräkkäin juosta kehän ympäri. :-))

Kiitokset vielä tätäkin kautta Jonnalle ja Röllin porukoille suuresta avusta!