Juoksuja vai ei?

Olimme sunnuntaina jo innolla lähdössä astutusreissuun, kun soittelin aamusta Siran omistajalle aikataulua. Omistaja oli saapunut ulkomaanreissusta vasta aamuyöllä, ja kun aamupäivällä sain hänet langan päähän, selvisi että mitään juoksua ei ollutkaan. Höh, höh ja höh!

Ilmeisesti kennelpoika, joka vastasi perheen koira- ja kissahuollosta omistajan loman aikana, oli vain löytänyt tipan verta lattialta, ja päätellyt siitä, että Siralla olisi juoksu. Sen tarkempi tutkailu oli ilmeisesti sitten unohtunut kokonaan, ja oli vain suoraan laittanut omistajalle viestiä juoksusta. Eli emme sitten päässeet vieläkään laittamaan pentuja alulle. Toivottavasti juoksu nyt kuitenkin alkaisi pikapuoliin, kun pentukuumetta tuntuu olevan ilmassa yhdessä sun toisessa suunnassa.

Hauskinta tässä on se, että samaisena sunnuntaina oli tarkoitus mennä hakemaan Tosca meille, koska silläkin piti olla alkanut juoksu. Ei ollut silläkään, vaan löytyneet veripisarat olivat lähtöisin Rockyn tassuhaavasta. :-)

Viime torstaina kävi R-pentueen Vilmakin pitkästä aikaa näytillä. Ensin harjailin neidin housukarvoista takut pois ja leikkasin kynnet omistajan toivomuksesta. Sen jälkeen leikki maistui Tarun ja velipoikansa Kytän kanssa. R-pentueen ipanat tuntuvat olevan kovin samannäköisiä keskenään. Kuvat jäivät tällä kertaa ottamatta, mutta Vilma lupautui tulemaan uudestaan lähiaikoina. Josko sitten niitä kuviakin ehdittäisiin ottamaan.

Sunnuntaina Taru kävi kouluteltavana, ja tällä kertaa näkyi jo selvää edistymistä. Nauratti vain neidin lintubongailu. Taru kun seurasi jokaista taivaalla lentävää lintua hyvin tarkasti, ja välillä tuntui kuin se olisi miettinyt, miten niitä voisi sieltä yläilmoista pyydystää.