Jälkeä etsimässä

Viikko on taas ollut niin kiireiden töiden kanssa, että treenailut ovat jääneet. Eilen sitten otin itseäni niskasta kiinni, ja raahauduin pitkän työpäivän päätteeksi Jasson kanssa ulos, vaikka laiskuus meinasi ottaa vallan ja sohvakin näytti varsin houkuttelevalta. Tilaisuus oli kuitenkin niin loistava, kun perheen miesväkikin oli lähtenyt anoppilaan, että pakkohan se oli käyttää hyväksi. Kyllä kannatti!

Otin Jasson kanssa ensin kentällä minuutin paikallaolon, ja hyvin pysyi poika maassa. Sen jälkeen muutaman askeleen seuraamisia, vapaana juoksusta maahanmenoja ja tokon alohypyn, joka meni loistavasti. Treenitauko on siis teettänyt tulosta. :-)

Kentälle saatiin myös upouusi agilityputki ja rengas, ja pitihän se huvikseen kokeilla, menisikö poika uuden renkaan läpi. Tarkoituksena ei ollut ottaa sitä täyskorkeana, kun tähän asti ollaan tehty vain hyvin matalaa rengasta, mutta kun huikkasin käskyn puolihuolimattomasti, Jasso hyppäsi hienosti renkaan läpi! Hauska epeli.

Sitten käytiin tekemässä parit makkarajäljet, mutta ipana on kyllä varsinainen sählä. Hirveää hosumista ja pyörimistä ja hyörimistä. Hoh-hoijaa... Kolmannella jäljellä alkoi onneksi nenäkin pysyä menosuunnassa.

Tänään torstaitreeneissä päätimmekin keskittyä esineruudun ja jäljen treenaamiseen tottiksen sijaan. Capo, Lina, Jasso ja Vili pääsivät niin hakemaan kadotettuja tavaroita metsästä, kuin pellolle jäljestämään. Lina teki esine-etsintää kuin vanha konkari. Capo ja Jassokin ymmärsivät heti jutun juonen, ja Capo varsinkin teki upeaa työtä ensikertalaiseksi. Vili tiesi myös, mitä ruudusta etsitään, mutta nuoren miehen kiinnostus tuntui olevan enemmän ruudun merkkailussa. Metsästä siirryttiin pellolle jälkimään. Capo ja Vili tekivät pari lyhyttä makkarajälkeä, enkä voinut kuin kateellisena katsella molempien tarkkaa ja intensiivistä nenätyöskentelyä. Jasso kun esitti taas pyöriskelyä jäljellä, ja vaikka makkarat löysikin ja pysyi hyvin jäljellä, en oikein ollut tyytyväinen kakaraan. Lina jäljesti kauempana pellolla, joten sen työskentely jäi tällä kertaa näkemättä.

Pellolta tultiin vielä kentälle ottamaan rivipaikallaolo, ja Jassoon olin erittäin tyytyväinen. Pari kertaa nousi istumaan, kun haikaili vieressä maanneen Linan takapalkkana olleen ruokapurkin perään, mutta meni molemmilla kerroilla takaisin maahan käskemällä. Lopuksi otin vielä yhden liikkeestä maahanmenon ja alohypyn, jotka sujuivat hienosti. Olen todella tyytyväinen lentävään hollantilaiseemme. :-) Vielä kun ehtisi treenailemaan vähän useammin...