Treenaamattomuus kostautuu...

Päästiin sitten kolmen päivän varoitusajalla toko-kisoihin. Olin jo unohtanut koko ilmoittautumiseni, kun heti sen jälkeen tuli tieto, että ollaan varasijalla. Ajattelin siis, ettei toiveita kokeeseen pääsystä ole lainkaan, ja huokaisin jo helpotuksestakin. Sen verran pojan koulutus on vaiheessa...

Keskiviikkona tulikin yllättäen puhelu, jossa kerrottiin, että kokeeseen oli tullut peruutus, ja meille on siten paikka vapaana. Apua!

Kisa-aamu alkoi loistavasti. Heräsin aamulla kuudelta tunteeseen, että niska on kipeä. Ylösnoustessa tajusin, etten voi kääntää päätäni juuri ollenkaan, ja kävely onnistui vain varovasti ja aavistuksen kumarassa. Jee. Vaan kun kokeeseen on ilmoittauduttu, niin sinnehän mennään vaikka pää kainalossa. ;-) Eipä tarvinnut jännittää omaa suoritusta, kun piti keskittyä nopeiden liikkeiden ja pään kääntelyn välttämiseen (eikä tarvinnut pelätä, että antaisi tahattomia vartaloapuja suorituksen aikana).

Tässäpä tiivistelmä meidän suorituksestamme, jolla tuli todistettua, että tokoilu voi todella olla hauskaa. Etten sanoisi että ihan naurettavaa. :-D

Luoksepäästävyys (10) sujui hienosti, ja siitä saatiin ainokainen kymppi.

Paikallaolossa (9) tippui hienosti maahan, pysyi hyvin ja rauhallisesti, vaan eipä taas noussut perusasentoon kuin vasta toisella käskyllä (edelleen tämä jätetty vielä treenaamatta).

Seuraaminen kytkettynä (8,5) sujui jälleen ajoittain hienosti, mutta välillä kontakti oli jossain muualla kuin ohjaajassa. Perusasennot olivat kummallista kyllä, lähes koko kokeen ajan hukassa, vaikka niissä ei ole aiemmin juurikaan ongelmia ollut.

Vapaana seuraamisessa (7) loputkin perusasennot katosivat kokonaan, ja Jasso alkoi kiinnostua koko ajan enemmän hajuista ja ympäristöstä. Palkattomuuden treenaamattomuus loisti selvästi. Silti joitakin pätkiä seurasi sentään taas hienosti.

Liikkeestä maahanmenossa (6) jäi ekalla käskyllä seisomaan, ja toisen annoin tuomarin mukaan liian voimakkaasti.

Luoksetuloon (0) olin itse todella tyytyväinen, vaikkei sitä tuosta nollasta näekään. Ensimmäisen kerran pitkältä matkalta Jasso tuli täysillä viivasuoraan eteeni istumaan, ja aivan iholle kiinni. Tuomari ei arvostanut myöhästynyttä jarrutusta, joten nollaksi meni. Höh. Juuri kun ehdin iloita upeasta eteenistumisesta. :-/

Liikkeestä seisomisessa (5) Jasso ilmeisesti kyllästyi lopullisesti tokon yksitoikkoisuuteen, ja päätti lisätä vähän äksöniä peliin. Ennen suoritusta ei meinannut millään malttaa tulla perusasentoon, vaan joka kerta kun käskytin, se hyppäsi pystyvieteriloikan minua päin. Lopulta, kun sain sen perusasentoon, ja saimme luvan lähteä liikkeelle, ehdin sanoa "seuraa", ja kakara ampaisee melkein puoli kentänmittaa eteenpäin kuin tykin suusta. Heh. Uusi ja tiukempi seuraamiskäsky saa sen palautumaan oikealle paikalle, ja luonnollisesti suorittaa loppuliikkeen lähes täydellisesti. Pysähtyi siis niille jalansijoille, kun annoin seisomiskäskyn, ja pysyi varvastakaan liikauttamatta, kun palasin viereen. Perusasentoa ei kyllä taaskaan löytynyt, kuin vinona.

Estehypylle (8) mentäessä, en vieläkään tajunnut, että parempi olisi viedä vekara esteen eteen pannasta varmistaen, vaan yritin koota viimeiset uskon rippeet (luota koiraasi :-))) siirtymällä esteen luo Jasso vapaana kulkien. Hehhehee! Ensimmäinen yritys saada riehaantunut belgi-ipana perusasentoon esteen eteen johti lentävän hollantilaisen lentävään riemuloikkaan esteen yli, ja siitä katsomon kautta kunniakierros paluumatkalla uudelleen esteen yli hypäten. Tässä kohdassa alkoi itsellä jo pokka pettää, ja hihittelin mielessäni Jasson touhuille. Kun koira saatiin viimein perusasentoon, ja saatiin lupa aloittaa, niin tokihan se suorittaa ihan oikeaoppisen hypyn, kaikkine hievahtamatta loppuun asti seisomisineen. Jepjee.

Kokonaisvaikutus tippui tuon kunniakierroksen vuoksi nollaan, joten pisteitä ei tuolla suorituksella saalistettu kuin 120. Kolmostulos siis. Mutta hauskaa meillä oli ainakin, ja katsomosta sain jälkikäteen kommentteja, kuinka mukavaa katsottavaa suorituksemme oli ollut. Ei tuosta pojasta ainakaan iloisuutta ja virtaa puutu. :-)

Kehästä tullessani tiesin tasan tarkkaan, mikä on mennyt treenatessa pieleen. Tämän siitä saa, kun on oma kenttä, jossa treenailee pääosin yksinään. Itselläni kun on tapana viedä poika vapaana kentälle, ottaa yksi lyhyt harjoitus esim. maahanmeno/seisominen, ja vapauttaa sitten Jasso omiin touhuihinsa. Sieltä sen sitten kutsun tekemään seuraavan asian, ja taas vapautus, jolloin se saa mennä haistelemaan tai juoksentelemaan. Seuraavan kerran treenatessa täytyy siis yrittää muistaa pitää koira kuulolla harjoitusten välilläkin, koska tuota oppimaansa tapaa se tuntui hyvin hienosti toteuttavan kokeessakin. Koiraa ei siis ole syyttäminen, vaan palikkaa ohjaajaa. :-)

Joskus olisi siis hyvä päästä yhteistreeneihin, joita olisi koulutusohjaaja vetämässä, niin tulisi tuollaisetkin asiat huomatuksi jo ennen kisoja.

O-pentueen Ruska piti onneksi belgien mainetta yllä kyseisessä kokeessa, tehden vakuuttavan upeaa työtä, josta keräsi upeat 186 pistettä, kunniapalkinnon, ja sijoittuikin vielä kolmanneksi. Onnittelut Auvolle ja Ruskalle!

Huomenna sitten Hyvinkäälle RotuRaceen juoksuttamaan 16 Kuunsirppiläistä. :-)