BH Jasso

Aamusella ajelimme Jasson kanssa BH-kokeeseen Kiskoon. Enpä muistanutkaan enää, kuinka paljon sitä voikaan jännittää yhtä koetta, ja kädet meinasivat täristä jo kotona tavaroita pakkaillessa.

Jännitystä ei yhtään helpottanut se, että koepaikalle tullessa otin Jasson autosta, ja poika tuntui olevan ihan hälläväliä-tuulella. Merkkailut ja haistelut, toiset koirat ja ihmiset kiinnostivat kyllä, mutta kontaktia otti vähän puolihuolimattomasti.

Oma vuoro tuli yllättävän nopeasti, vaikka olimme viimeisiä, ja jo hihnaseuraamiseen lähdettäessä kontakti oli enemmän maassa kuin ohjaajassa. Pari lisäkäskyä jouduin antamaan, jolloin skarppasi ja teki jonkin matkaa tehokkaasti töitä, mutta pitkät suorat saivat taas kiinnostuksen ajoittain herpaantumaan. Vapaana seuraamisessa jäi haistelemaan yhtä ihmistä henkilöryhmässä, jolloin myös jouduin antamaan lisäkäskyn. Vähän meinasi ahistaa seuraamisten jälkeen, eikä oloa parantanut liikkeestä istuminen, jossa Jasso meni maahan. Pöh. Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo sujuivat onneksi hyvin, ja paikallaolossa poika pysyi hienosti siihen asti, kun parina olleelle koiralle kajahti iloinen luoksetulokäsky, joka sai Jasson nousemaan puoli-istuvaan asentoon. Onneksi pysyi siinä hyvin viimeiset sekunnit.

Kaupunkiosuus meni loistavasti. Pohdin paikalle tullessani, ettei Jasso ole tainnut koskaan nähdä ohiajavaa polkupyörää, enkä sen enempää ole jättänyt sitä vieraissa paikoissa yksin kiinni mihinkään, mutta näistä ja kaikesta muustakin häiriöstä Jasso selvisi esimerkillisesti. Yksin ollessaan ei edes vilkaissut ohimeneviä koiria, eikä vieraita, jotka parveilivat koiran ympärillä. Piti koko ajan hihnan ihan löysällä, vaikken jättänyt sitä edes käskyn alle. Seisoskeli paikallaan, istahti välillä, ja haisteli hetken jotain hajua maassa. Oli oikein levollinen, mihin olin erittäin tyytyväinen.

Kisaura on nyt virallisesti korkattu, kun hollantilaiskakaralla on ikää vuosi ja kuusi päivää. :-)