Torstaitreenit

Kuunsirppilän kenttä keräsi jokatorstaiseen tapaan jokusen innokkaan treenaajan. Ensin Taru-tyttönen kävi leikittämässä pennuille suunnatussa leikkituokiossa suloista göötin pentua, jolle saatiin järjestettyä erinomaisen hyvä kokemus vieraasta ja hieman isommasta pennusta. Pennut löysivät yhteisen kielen, ja sitten viiletettiin ympäri kenttää tuhatta ja sataa pysähtyen välillä halailemaan.

Puoli seitsemän aikoihin aikuiset tervut valtasivat kentän, ja tänään treenasimme sen vakiohjelmaan kuuluvan rivipaikallaolon lisäksi jälleen hieman hyppynoutoja ja idaria. Itse otin tanskalaispoikamme Arcon kanssa vähän seuraamista ja perusasentoja, jotka toimivat varsin mallikkaasti. Maahanmenossa on vielä hapuilua, ja käsiapuja tarvitaan vielä vahvistamaan oikeaa suoritusta.

Kun Lina, Nana, Kidi, Arco ja Nici olivat saaneet treenailtua, Kidi pääsi Toscan kanssa pihalle. Toscaa jännittivät kovasti Kidin lähentelyt ja neiti yritti vuoroin muuttua näkymättömäksi ja vuoroin antaa yli-innokkaalle kosijalle kyytiä. Toscan epävarmuus isojen vieraiden koirien kanssa tulee näkyviin juurikin tilanteissa, joissa iso (uros-) koira ryntää kohti. Pyrriemme kanssa ei ole mitään ongelmaa, koska niiden lähestymistapa on kokonaan toinen, eikä ollenkaan päällekäyvä. Abaa Tosca yrittääkin saada kovasti leikkimään, silloin kun pyrret ovat samalla pihalla.

Jasso ja Zeena pääsivät illalla vielä hetkeksi leikkimään saalisrätillä, ja juuri kun olimme todenneet kahden tervun ja yhden ihmisen vetoleikit vähemmän terveelliseksi touhuksi, Jasso onnistui haukkaamaan kättäni. Sattui niin vietävästi, kun jääkylmään, paljaaseen käteen lyödään tervupojan hammaskalusto. Olipa taas järkevää...

Tosca pääsi vielä loppuillasta ottamaan pieniä pätkiä paikallaoloa. Parin harjoituksen jälkeen alkoikin sitten taas ennakoida perusasennosta maahanmenoa, ja sain vahvistella perusasennossa pysymistä. Totesin Nanan omistajalle tajunneeni juuri, että koska Toscalla on nyt ikää seitsemän kuukautta, on enää kolme kuukautta siihen, kun se pääsisi virallisiin tokokisoihin. Huh-huh. Meidän pikku kakara, jonka kanssa treenaillaan vasta ihan alkeisalkeita! Hurjaa edes ajatella, että tuon (saati Jasson!) pitäisi pystyä suorittamaan kokonaisia liikesarjoja. Huomaan kallistuvani tässä asiassa isäni suuntaan, ja todeta, että hiljaa hyvä tulee... ;-)