Fiian visiitti

Eilen Q-pentueen Fiia kävi näytillä ja yhdessä Linan ja Adan poppoon kanssa kävimme agilityhallilla vähän treenailemassa. Fiian omistaja teki meille pienen radan, jossa saimme treenailla ohjauskuvioita. Aiemmin välttelemäni valssaukset tulivat hiljalleen tutuiksi, ja alkoivat sujuakin jollain tapaa. Itse olen vaan helposti ihan pihalla seuraavan esteen sijainnista, kun yritän vaihtaa puolta koiran edessä, ja useamman kerran olin käännöksen jälkeen täysin väärässä kohdassa. Lina teki upeaa työtä, ja näki oikein, miten sekin keskittyi, kun itse yritin kovasti pohtia ohjaustani liikkuessani. Oikealla puolella liikkumista vahvistettiin laittamalla pallo oikeaan käteeni, ja se tehosikin hienosti!

Myös Adalta nähtiin kivoja suorituksia, ja ohjaajallaan sujuivat nuo valssaukset huomattavasti paremmin kuin itseltäni. Pohdimme jälkeenpäin, että tuollaiset ovat hyviä harjoituksia kehittämään omaa liikkumista radalla, joka varsinkin itselläni on muuttunut vuosien varrella osittain treeninpuutteen vuoksi varsin kömpelöksi ja kankeaksi.

Fiian radat sujuivat koiran ikään nähden todella upeasti! Yhtään ei haitannut vieras halli, eivätkä esteet, mikä oli kiva nähdä. Hieman harmajainen teki alkuun radasta omia sävellyksiään, kun kaikki putket piti päästä kokeilemaan, ja A-esteeseenkin piti ottaa tuntumaa ennen sen suoritusvuoroa. Muuten meno näytti jo oikein oivalliselta, vaikka kisaikäänkin on vielä matkaa.

Ennen halliin pääsyä meidän piti odotella edellisten treenaajien poistumista, ja sillä välin kävimme juoksuttamassa Toscaa, Jassoa ja Fiiaa vapaana läheisellä pellolla. Kakarat tulivat ihan hyvin toimeen keskenään, vaikka Fiia näyttikin pariin kertaan Jassolle ja Toscalle kaapin paikan.
Treenin jälkeen lähdimme kahvittelemaan vanhempieni luokse, jossa kolmikko tyrkättiin isoon takatarhaan keskenään ulkoilemaan. Fiian ollessa jo lähtökuopissa koirat innostuivat sitten painimaan todenteolla. Harmi vain, etteivät aiemmin, kun nyt oli pakko jättää leikit kesken ja lähteä kotiin.

Ilahduin suuresti, kun aiemmin autoon menoa inhonnut Tosca päätti ensimmäistä kertaa hypätä autoon vapaana ja ihan houkuttelematta. Nyt kun vielä yrittäisi kuljetella usein ja lyhyitä matkoja kivoihin paikkoihin, niin saataisiin autopahoinvointikin loppumaan. Tähän astihan Tosca on matkustanut rennosti nukkuen aina kun ajetaan isoja teitä, mutta loppupätkillä, kun yleensä joutuu jarruttelemaan, pysähtelemään ja kääntyilemään tiheästi, niin pahoinvointi on yllättänyt.

Kohta onkin aika pakata Kiva ja tanskalaispoikamme Arco matkaan, ja lähteä eläinlääkäriä kohti. Jännittävää nähdä, miltä näiden kahden luusto näyttää röntgenkuvissa.