Turun KV-näyttely

Meinasin jo heittää hanskat tiskiin koko näyttelyyn menon suhteen, kun Mr.Murphy tuntui jatkuvasti pyrkivän estämään paikalle pääsyn. Tapahtumiin liittyi niin oman auton korjaamolle vienti, kuin menomatkalla laina-auton epäonnistunut tankkausyrityskin (automaatti otti kyllä rahat, vaan bensaa se ei antanut...), sekä pari muuta onnetonta yhteensattumaa. Vielä 30 km ennen Turkua olin varma, että olemme paikan päällä varmasti liian myöhään, vaan onneksi sitten kuitenkin ehdimme kehään.

Matkaseurana minulla oli Vilin omistaja, joka oli ystävällisesti lupautunut lähtemään ylimääräiseksi käsipariksi näyttelyyn. Heti messarin ovella vastaan tuli myös Rockyn omistaja, joka hänkin oli ilmottautunut vapaaehtoiseksi "koiratolpaksi". Kyllä molempien apu tuli enemmän kuin tarpeeseen. Jälkeenpäin mietinkin, mitenköhän sitä olisikaan selvinnyt kaikista esitettävistä ilman heidän korvaamatonta apuaan! Kiitos vielä kerran!

Ehdin siis Toscan ja Jasson kanssa kehän laidalle vain kymmenisen minuuttia ennen kehään menoa. Onneksi nuo kakarat eivät tarvitse totutteluaikaa, vaan molemmat käyttäytyivät kuin olisivat aina kulkeneet tuollaisissa täyteen ahdetuissa messuhalleissa. Jasson kanssa käytiin pyörimässä kehässä, kun poika ei meinannut millään ymmärtää katsoa muualle kuin itseeni päin. Treeniä tarvittaisiin siis hurjasti lisää (lue: pitäisi aloittaa harjoittelu). Tuloksena kuitenkin luokkavoitto, KP ja VSP-pentu. Tosca oivalsi kehän laidalle katsomisen selvästi paremmin, ja seisoi jopa hetkittäin ihan kivassa ryhdissäkin. Jäivät kuitenkin siskonsa Sigin kanssa luokan viimeisiksi, kun kaksi muuta narttua olivat meidän pikkuturreja selvästi kehittyneempiä ja tyylikkäämpiä. Onneksi noiden kakaroiden kanssa ei tarvitse jännittää mitään hampaiden katsomisia ja kopeloimisia, vaan kaikki suhtautuvat vieraisiin täysin avoimin ja ystävällisin mielin.

Junnu-uroksissa debytoi tanskalaispoikamme Arco. Ihastuin tähän tuontiherraamme vain entistä enemmän, kun nyt näin miten se käyttäytyy ensimmäistä kertaa näyttelyssä ollessaan. Arcolla tuntui olevan vain tosi kivaa, ja kun kehäkäytöskin oli pientä ylimääräistä innostusta lukuunottamatta erinomaista, niin en voinut olla muuta kuin tyytyväinen. Tulos ensimmäisestä näyttelystä oli myös varsin mukava, laatumaininta erinomainen ja luokkavoitto.

Nuorten luokassa kävin pyörähtämässä Nicin kanssa, joka sai myös ERI:n ja sijoittui kahdesta uroksesta toiseksi. Sitten oli pieni hengähdystauko ennen paras uros -kehää, jonka jälkeen Pii kävi näyttämässä tuomarille tervuneitiä pikku-pikku-bikineissä, ja saikin EH:n maininnalla "turkki ei ole kunnossa tänään". Nuorten luokassa esitin sitten Ruskan, joka sai ERI:n ja sijoittui kolmanneksi viidestä nartusta. Vielä kun Kiki vei veteraanikehästä luokkavoiton, ERI:n ja tuli VSP-veteraaniksi, ajattelin sittenkin osallistua kasvattajaluokkaan.

Melkoisen sekalainen seurakunta sinne kehään sitten menikin, mutta siitä huolimatta tuomari palkitsi meidät kunniapalkinnolla ja siten ryhmämme oli myös rodun paras. :-)

Kaikkiaan erinomaisen hieno päivä, jonka kruunasi vielä S-pentueen Mantan tapaaminen. Hampaat saatiin vihdoin laskettua, ja kaikkihan sieltä löytyi! Ässillä ei siis hammaspuutoksia, ja kaikilla saksipurennat.

Kiitokset mukavasta (vaikkakin tosi kiireisestä) päivästä kaikille! Olipas kivaa pitkästä aikaa käydä näyttelyssä vähän isommalla porukalla. :-)