Kiireitä olevinaan...

Päivät ovat tällä viikolla vain vilistäneet ohi. Työkiireet alkavat taas lisääntyä, kun kevättä kohti mennään.

Nyt kuitenkin pikakertaus viikon tapahtumista. Maanantaina siis treffattiin Tessa omistajineen hoitolan kentällä. Agility sujuu varsin upeasti, vaikka Tessa meinaa käydä välillä melkoisilla kierroksilla. :-) Jasson ja Toscan kanssa kävin vain lyhyellä kierroksella kentällä. Molemmat kokeilivat viiden matalan hypyn muodostamaa ympyrää molempiin suuntiin, sekä rengasta viimeisenä ja ensimmäisenä esteenä. Jassolla alkaa olla jo vauhtia niin, että kohta alkaa olla ohjaajalla täysi työ pysyä perässä. Tosca tuntuu vielä panostavan enemmän tekniseen suorittamiseen, ja työskentelee radalla hyvin keskittyneen oloisesti, ja selvästi enemmän namipalkan vuoksi. Kepit sujuivat molemmilla paremmin ohjaajan vasemmalla puolella. Ilmeisesti riippuu enemmän omasta vientityylistäni, koska oma liikkumiseni on selvästi tahmeampaa koira oikealla puolellani. Keppejä ollaan kuitenkin treenattu yhtä paljon kummaltakin puolelta, joten siinä ei niinkään pitäisi olla eroa.

Viikon aikana olen järjestänyt lähes päivittäin leikkituokioita Toscan kanssa kahdestaan. Aloin huolestua, että neiti leimaantuu enemmän koiriin kuin ihmisiin. Kovasti on perääni edelleen, eikä esim. luoksetulossa tai keskittymisessä muuten ole ongelmaa Jasson läsnäollessakaan, mutta ipana on ihan huomaamatta alkanut leikkiä selvästi enemmän mielellään Jasson, kuin minun kanssani. Lähdinkin korjaamaan asiaa heti maanantaina, ja suuntasimme Toscan kanssa kahdestaan metsään, varusteenani narupallo. Leikki ei miellyttänyt itseäni lainkaan, koska kakara haki palloa vain puolihuolimattomasti, ja jäi välillä jopa haistelemaan metsän hajuja. Sain kuitenkin pari onnistunutta hetkeä, ja päätin jatkaa seuraavana päivänä harjoituksia.

Tiistaina meno näytti jo hieman paremmalta, ja patukan kanssa taisteli jo kohtalaisesti. Torstai-iltana meno näytti jo taas entisenlaiselta, ja Toscan silmät säihkyivät jo kun se tajusi pääsevänsä taas leikkimään. Narupallo ja saalisrätti saivat kyytiä, ja kokeilin ensimmäistä kertaa myös lelulla palkkaamista pienissä tottisharjoituksissa. Toimi todella hienosti! Nyt kun muistaisi ylläpitää tuota intoa, ettei se taas pääse palaamaan "vain koirien kanssa leikkiminen on kivaa" -asteelle...

Keskiviikkona laumamme lisääntyi jälleen yhdellä vierailevalla tähdellä, kun O-pentueen Haiku tuli hoitoon. Lauman vahvuus on siis jonkin aikaa 5 tervua ja 2 pyrreä. Touhua riittää siis... ;-)

Torstaihin palatakseni, saimme odotettuja vieraita, kun Vilin omistaja tuli käymään R-pentueen Kyttä matkassaan. Kyttää kutsuttiin luonnollisesti katsomaan myös sen isän omistaja. Isällä ja pojalla oli huisin hauskaa juosta yhdessä vapaana kentällä, vaikkakin Kidin spurttailut päättyivät monesti Kytän selkään. Isän piti siis vähän väliä päästä näyttämään pojalleen kaapin paikkaa...

Suurin yllätys Kytän tapaamisessa oli sen koko. Pentueen pahnanpohjimmaisesta, pikkurääpäleestä oli kasvanut varsin vakuuttavan kokoinen koira. Piti ihan ottaa se sisälle mitattavaksi, ja kun uusintamittauksen jälkeenkin tulokseksi sain 65 senttiä, niin pakkohan se oli uskoa. Painoakin oli 24,8 kiloa, eli ei siis mikään rääpäle enää! :-)) Mielenkiintoista nähdä, minkäkokoinen pojasta lopulta tulee, kun ikää on kuitenkin vasta vajaat 9 kk... Muutama kuvakin otettiin sumuisensateisesta säästä huolimatta, että saatiin kotisivuillekin jotain uutta.

Iltapäivällä vielä treenailtiin vähän Kidin ja Vilin voimin, josta olikin sitten hyvä jatkaa penturyhmän leikkituokiolla, jossa Taru kävi juoksuttamassa pystykorvan pentua. Puoli seitsemältä alkoivat sitten aikuisryhmän treenit, joissa tällä kertaa nähtiin Cina, Riesa, Lina, Nici ja Arco. Treeniporukan lähdettyä kävin vielä ensin Toscan, ja sitten Jasson kanssa kentällä. Illalla ei tarvinnut unta odotella, kun aamupäivästä oli tullut ulkoiltua iltayhdeksään asti.

Perjantai kului enimmäkseen töitä tehdessä, mutta illalla käytiin vielä hoitolalla kyläilemässä. Tosca pääsi mukaan visiitille, ja ensimmäistä kertaa myös vanhempieni Easy-groenendael uskaltauduttiin laskemaan Toscan kanssa yhteen. Sillä kun on tapana olla välillä vähän äkkipikainen vieraita koiria kohtaan, niin aiemmin ei olla kokeiltu mitä sanoo meidän kakaroista. Toscan hyväksyi kuitenkin tällä kertaa hienosti. Varmasti asiaa on auttanut se, että on Toscan nähnyt portin takaa jo useampiakin kertoja.