Kenttä on sulanut!

Sunnuntaina Jasso, Tosca ja Zeena saivat jälleen herraseuraa, kun K-pentueen veljekset Kidi ja Woody kävivät kyläilemässä. Veljekset tosin saivat tyytyä katselemaan toisiaan aidan läpi. Sen verran oli isottelua ilmassa, ettei käynyt mielessäkään kokeilla tulisivatko pojat vielä toimeen yhdessä. ;-)

Sunnuntai-iltana kenttä näytti jo kovin houkuttelevalta. Pinta oli sulanut ja kuivunut hyvin, mutta maltoin mieleni, ja siirsin treenit seuraavalle päivälle, koska pennut olivat koko päivän kuitenkin peuhanneet ulkona. Muutenkaan tasaisen rapakerroksen peittämien koirien kouluttaminen ei tuntunut hirveän houkuttelevalta ajatukselta.

Maanantaina Vili omistajineen tuli jo aamusta, ja reippaina lähdimme harjoittelemaan tottista. Mukaan pääsi Tosca, jonka kanssa otin hieman taas perusasentoja ja seuraamista, sekä muutaman maahanmenon. Keskityimme kuitenkin enimmäkseen narupallolla leikkimiseen, joka olikin Toscasta kovin hauskaa.

Vilin kanssa aloitimme narupallolla palkkausta. Se kun on tähän asti toiminut vain namien voimin. Johan saatiin lisää voimaa ja intoa seuraamiseen! Liikkeestä maahanmeno oli tehty vielä ihan alkeisjuttuna, eli pysähtymisen ja käsiavun kautta. Pallolla palkkaus mahdollisti ohjaajan liikkumisen käskyn aikana, ja jo kolmannella kerralla kaikki avut saatiin jätettyä pois, ja Vili suoritti erittäin mallikkaat maahanmenot! Todella nopeasti tuntui ymmärtävän idean.

Eilen sitten lähdin Toscan ja Jasson kanssa tuurauskeikalle vanhempieni koirahoitolalle, ja Tosca ja Jasso pääsivät kokeilemaan, miltä hoitolaelämä maistuu. Molemmat ovat käyttäytyneet erittäin hienosti, eikä hoitolassa oleminen hirvitä kumpaakaan, vaikka asukkien joukossa on varsin äänekkäitä isoja koiria. Sisälle tullaan ilman hihnaa, ja häkissäkin osataan käyttäytyä suht siivosti. Mitä nyt oli yön aikana kaadettu vesikuppi... Ulkoilukavereina ovat sopivasti hoidossa olevat virontuontimme Roze ja Toscan sisko Siri, ja nelikko viihtyy hyvin yhdessä. :-)

Hoitolassa kakarat tapasivat myös ensimmäisen kerran elämässään bokserin. Toscan ilme oli suorastaan tyrmistynyt, kun päästin koiran niiden kanssa ulos. Varmasti mietti pienessä mielessään, mikähän ulkoavaruuden olento tuo tuhiseva lyttynaamainen otus on. Hetken haistelun ja tutustumisen jälkeen juoksu- ja painileikit olivat jo täydessä vauhdissa. Bokserin omistaja oli erityisesti toivonut koiralleen ulkoiluseuraksi sosiaalisia koiria, joten Tosca ja Jasso kävivät tähän tarkoitukseen loistavasti.

Nyt täytyy ottaa kamera mukaan ulos, ja lähteä metsästämään kakaroista tuoreita kuvia. Toivottavasti sekaan mahtuisi tällä kerralla myös joku vähän onnistuneempikin otos.