Tosca ja Jasso agilitaavat

Aamulla pakkasin pennut suunnitelman mukaisesti autoon, ja suuntasimme reippaina hoitolan kentälle. Meidän pentujen lisäksi myös Ada ja Lina olivat tulleet treenaamaan. Ada menee todella upeaa rataa, ja odottelemme vain seuraavia virallisia kisoja, jotta niitä nollia pääsisi jahtaamaan pitkästä aikaa. Itse harkkasin Linan kanssa, todetakseni vain, että treeniä tarvittaisiin hurjasti lisää. Lina hakeutuu voimakkaasti vasemmalle puolelle ohjaajaa, mikä tuottaa monissa käännöksissä päänvaivaa ja pattitilanteita, joka taas aiheuttaa Linassa turhautumista, joka purkautuu ohjaajalle haukkumisena ja hihojen näykkimisenä. Kepit sujuivat pariin kertaan oikein hienosti ja vauhdilla ohjaajan oikealla puolella. Tätähän on harjoiteltu vasta muutamia kertoja, joten olin oikein tyytyväinen. Varmuutta kun vain saisi lisää. Kontakteissa ei tehty yhtään virhettä, paitsi yksi lentokeinu. Täytyy muistaa seuraavissa treeneissä jatkaa oikealta ohjaamisen vahvistamista. Nyt tehostin sitä puolta laittamalla palkkapallon oikeaan taskuun, ja yritin keskittyä palkkaamaan Linaa aina kun se oli oikealla puolellani, ja heittämällä pallon oikealle.

Tosca ja Jasso pääsivät kentälle lähinnä pitämään hauskaa. Siinä ohessa mentiin muutamaa matalaa hyppyä, matalaa rengasta ja vähän keppejä. Jasso tuntuu menevän päättömään tapaansa yhtään miettimättä minne vaan namin perässä. A-esteen ylikin kiipesi varmaankaan tajuamatta edes kiivenneensä jonkin esteen yli. Renkaasta läpi vauhdilla, mutta vielä ei lamppu syttynyt pään päällä, eikä yhtään hae itse oikeaa kohtaa. Tulee siis yhtälailla renkaan sivusta, jos ei namikäsi ole juuri oikeassa kohdassa vastakkaisella puolella.

Tosca taas selvästi oivalsi renkaan oikean suoritustavan, ja kävi hyppäämässä sen läpi aina kun kävelimme renkaan läheltä. Tosca muutenkin selvemmin ajattelee syy-seuraus -suhteita, ja oppii nopeasti tarjoamaan jotain tiettyä käytösmallia, jos siitä on saanut syötävää palkaksi. Tiedossa on siis paljon päänvaivaa koulutuksen suhteen, koska nyt jo näyttää siltä, että tuosta tulee ennakoimisen mestari. Peräkkäiset toistot tottisliikkeiden harjoittelussa saa siis unohtaa.

Isäni treenasi viimeisenä Kivan kanssa. Kivan menoa on todella hauska katsella. Neiti pitää kentällä lystiä koko rahan edestä, ja osaa hienosti lukita kontaktiesteet (lue: esteet, joilla palkataan namilla). Toisesta päästä kenttääkin se saattaa singota A:lle, puomille tai keinulle odottelemaan ohjaajaa palkkaamaan. :-) Näkee ihan selvästi, miten se jo edellisen esteen suorittamisen aikana alkaa tuijottaa jotain tiettyä estettä, ja ohjaajan kutsut kaikuvat kuuroille korville. Keinun kanssa on edelleen ongelmaa, mutta positiivista on, että Kiva hakeutuu silti jatkuvasti itse keinun alapäähän odottamaan apuja paikalle. Tällä hetkellä tilanne on siis se, että Kiva menee lähes puoliväliin itse, mutta siitä eteenpäin sen joutuu houkuttelemaan namien kanssa. Keinahdus ei ole ongelma, eikä laudan kolahtaminen maahan, vaan siitä eteenpäin, kun keinu on saatu liikkumaan, loppu sujuu täysin oikeaoppisesti. Sinänsä erikoista, kun kuvittelisi, että jos pelkää keinun liikkumista, pyrkisi pois keinulta, kun se alkaa laskemaan, vaan ei. Noh, edistystä on kuitenkin tapahtunut, joten eiköhän tuokin ongelma ajan ja harjoittelun kanssa ratkea. Muut esteet sujuvat hienosti. Vauhtia ja intoa riittää, ja Kiva kestää erinomaisen hyvin takaaleikkaukset ja irtoaa suorilla. Hypyissä on edelleen paljon ilmaa välissä, mutta täydestä vauhdista käännökset ovat erittäin nopeita ja tiukkoja tuon kokoiseksi koiraksi. Isäni, jonka motto tuntuu olevan "hiljaa hyvä tulee", meinasi, että vuoden päästä Kiva voisi olla kohtalaisessa kisakunnossa. Ei siis mitään ressiä, eikä kiirettä tavoitteiden suhteen. :-) Itse olisin jo tuolla osaamistasolla kisaamassa vähintäänkin agilityn möllikisoissa.