Tosca hihnalenkkeilee

Aamupäivällä sateen loputtua lähdimme Rompun ja pölkkärien kanssa reippailemaan ulos. Ensin harrastettiin tuttuun tapaan kalliokiipeilyä, ja juniori yritti saada koirat hengiltä heittelemällä palloa kallionreunalta alas. Onneksi noilla on (ihme kyllä!) sen verran järkeä, etteivät sinkoa suorinta tietä alas, joka tietäisi parhaimmassa tapauksessa metrien pudotusta, vaan osaavat hienosti etsiä juoksukelpoisen reitin hyppäämisen sijaan. Osasyynä järjenkäyttöön ovat varmasti lähes päivittäiset kiipeilyreissut samoilla reiteillä.

Toista tuntia ähellettyämme itseämme ylös ja alas erinäisistä kohdista, oli tarkoituksena lähteä sisälle syömään. Romeo tuli kuitenkin kotiportilla toisiin ajatuksiin, ja vaati päästä vielä kävelylenkille vajaan kilometrin päässä asustavia hevosia katsomaan. Päätimme ottaa Toscan matkaseuraksi.

Hevosten aitauksen luo päästyämme Tosca sai ensikosketuksen näihin hieman isompiin nelijalkaisiin, kun molemmat hevoset tulivat aidalle tervehtimään. Kyllä veti neidin naaman vakavaksi. Piti oikein haukahtaakin muutaman kerran, ja sitten istuutua ihmettelemään. Aikamme hevosia katseltuamme lähdimme kotiinpäin, ja Romppu halusi taluttaa Toscaa. Ja mikäs tuota on talutellessa, kun ipana kävelee hihnassa kuin kokeneempikin remmissäkulkija. Ihan voisi luulla, että sitä on siihen oikein koulutettukin. :-D

Yksi syrjäseudun kummallisuuskin koettiin, kun vastaan tuli koira omistajansa kanssa. Kertaakaan aiemmin en ole näillä teillä lenkitettävään koiraan törmännytkään. Tosca pääsi kohteliaasti hieman haistelemaan, ja muutama sanakin vaihdettiin koiran omistajan kanssa.

Kotiinpäin kävellessä Romeo halusi vielä mennä tutkimaan hiekkatien lähelle tuotuun betonirengaskasaan, ja riemulla ei ollut rajaa kun Tosca innostui kiipeilemään suurien betoniputkien päällä ja menemään niiden läpi. Korkeimmat renkaat olivat yli puolentoista metrin korkeudessa, ja pikkuneiti siellä keikkui niiden päällä kuin kotonaan. Ei siis suurempaa korkean paikan kammoa havaittavissa toistaiseksi. Huomenna lupasin viedä kakarat agility-kentälle juoksemaan, jos nyt ei puukkoja tule taivaalta. Kovasti jo sormet syyhyäisi päästä treenaamaan agilitya, mutta vielä annetaan pentujen kasvaa rauhassa.