Pöllöt belgit metsässä ja muuta mukavaa

Tänään saatiin vieraita Turusta, kun vanha rouva Kiki, tyttärentyttärensä Oona, sekä yksi kappale ketkuterrieriereitä ja Flammeuksen westie omistajineen tulivat käymään. Jasso oli jälleen kovasti innostunut saamastaan naisseurasta, kun Kiki kävi vähän haistelemassa pihaa Zeenan ja pentujen kaverina. Meidän kaksijalkaisten ilta olisi venynyt varmasti pidempäänkin jutustellessa, vaan kun itselläni kutsuivat työt kesken hyvän kahvittelutuokion.

Saatuani trimmin valmiiksi, päätin uudesta, joskin ohuesta, maan lumipeitteestä intoutuneena lähteä tervukolmikon kanssa metsälenkille. Ilmassa oli äärimmäisellä tervuenergialla virittynyt tunnelma, kun päästin lähes koko päivän keskenään pihalla ulkoilleet koirat portista. Pahaa aavistamatta juorusin puhelimessa kävellessäni, ja koirat suhahtelivat ohitseni edestakaisin polulla. Niinpä ensimmäinen osuma tuli täytenä yllätyksenä, kun sain näykkäisyn reiteeni. Toscaa ilmeisesti ärsytti huono keskittymiseni pääasiaan, eli lenkkeilyyn. Hetken päästä samainen neitokainen kuittasi osuman pohkeeseeni, josta jo seurasikin välitön palaute. Paha vain, että Zeena intoutui Toscalle antamastani palautteesta, ja alkoi hyppiä ja komentaa ympärilläni, niinkuin vain Zeena osaa. Hetken jo ehdin ajatella, että hammasta olisi tulossa kuten agility-radoilla ennenvanhaan. Onnekseni tilanne meni yhtä nopeasti ohi kuin oli alkanutkin. Kotiin päin kävellessäni ihmettelin, voiko ohut lumikerros saada koirat sekoamaan tuolla tavalla.

Palkaksi moisesta riekkumisesta otettiin sitten pienet tottistelut jokaisen koiran kanssa erikseen. Toscan kanssa aloin häivyttämään käsiapua maahanmenossa, ja paikallaolotreeniä otettiin hyvin pieninä annoksina niin, että itse olen vielä metrin säteellä koirasta. Jasson kanssa häivytettiin taas käsiapua sivulletulossa ja seuraamisessa. Maahanmeno sujuu jo hienosti ilman apuja. Huomasin kuitenkin, että jostain syystä olen jälleen onnistunut kouluttamaan yhden koiran niin, että maassaolo on mukavampaa kuin istuminen. Hetken viive perusasennossa odotellessa saa Jasson tarjoamaan maahanmenoa. Samoin kaikissa muissakin tilanteissa, jossa se ei ymmärrä opettamaani asiaa, se menee maahan. Ehkä pitäisi alkaa vahvistamaan istumista?

Lopuksi Zeenakin pääsi vuorollaan harjoitettavaksi, ja sen kanssa otin täyskäännöksiä vasemmalle niin, että se vanhasta takaakiertämistyylistä poiketen seurasikin käännöksen sivulla. Kovin tiukassa istuvat nuo joskus 90-luvun loppupuolella opetetut tavat, ja vaikkei sivulletuloa olla otettu takaa kierrättäen varmaan viimeiseen kuuteen vuoteen, jaksaa se aina vain tarjota sitä suoritustapaa. Zeenan kanssa harjoittelin myös Jasson tapojen korjailua, eli samaista maahanmenon tarjoamispulmaa. Zeena tekee sen vielä huomattavasti selvemmin, esim. paikallaolo istuen on täysin utopistinen ajatus. Lohduttauduin sillä, että Zeenasta ei kukaan koskaan ole edes yrittänyt tehdä toko- tai PK-koiraa. Ainoat sille jo alle vuotiaana opetetut tottikseen viittaavat asiat ovat olleet jonkinmoinen sivulletulon tapainen, istuminen, maahanmeno ja lyhyt paikallaolo. Jopa seuraaminen on unohtunut opettaa kokonaan, ja se onkin tällä hetkellä suunnilleen samalla mallilla kuin Toscan ja Jasson seuraamiset. :-))