Lenkkeily on mukava harrastus...

...ainakin, jos pennut olisi opetettu kulkemaan hihnassa kauniisti, ja 9-vuotias mummokoira pääsisi hihnalenkille useammin kuin kerran vuodessa.

Mutta koska meillä on melkein 3-vuotias erittäin innokas koiramies talossa, pitihän tätäkin kokeilla. Tiistaina Romeo pääsi kokeilemaan kyseistä harrastusta mummolassa Kiva-tervun kanssa, ja riemukas koirankävelytys pihatiellä ei meinannut ottaa loppuakseen millään. Tänään juniori sitten halusi omien koiriemme kanssa lenkille. No Zeenahan osaa kulkea kauniisti lapsenkin taluttamana, joten mikäs siinä. Mutta koska Zeenan lisäksi kotona on kuitenkin myös kaksi kakarakoiraa, joille hihnaharjoittelu ei ole ollenkaan pahaksi, niin päätin lyödä useamman kärpäsen yhdellä iskulla. Tai niin ainakin kuvittelin.

Jo portilla meinasi iskeä ahdistus. Kolme kumipalloina porttia vasten poukkoilevaa koiraa piti pyydystää jokainen omaan hihnaansa. Romeo oli vakaasti päättänyt laittaa Zeenalle pannan ihan itse. No tästä selvittiin, ja jokainen koira sai oman remminsä. Sitten vain portista ulos. Porttia avatessani tajusin, että Zeena oli aivan liian innoissaan lenkille pääsystä kolmivuotiaan talutettavaksi. "Anna äiti taluttaa hetken", totesin, ja ehdin napata Zeenan hihnasta juuri ennen kuin Romeo olisi tuiskahtanut nurin mummokoiran vetäisemänä.

Koirat kuriin ja jonkinmoiseen järjestykseen, ja solmussa olevat hihnat selviksi. Romppukin pääsi vihdoin narun päähän. Kunnes tultiin isolle tielle. "Anna äiti taluttaa hetken", totesin jälleen, ja käsissäni oli taas kolme koiraa, joista vain yhdellä oli edes hyvin hatara käsitys siitä, mitä tarkoittaa tien reunassa kulkeminen. Parinkymmenen metrin matka tuntui pariltasadalta metriltä, kun jokaisen auton ajaessa ohi piti pysähtyä, jonka jälkeen piti selvittää riemuriekkuvien pentujen hihnat.

Vihdoin päästiin hiekkatielle, ja Romppu sai kokeilla Toscan taluttamista, joka sujuikin hienosti. Parikymmentä metriä. Jonka käveltyämme pikkumies totesi, että nyt mennäänkin kotiin syömään. Jep, johan tässä tulikin lenkkeiltyä...

Nokat siis kohti kotia, ja jälleen sama rumba ison tien reunassa. Kotitielle päästyämme päästin lyhyestä lenkistä hämmentyneet koirat vapaaksi ja totesin, että koirien kanssa lenkkeily on varmasti ihan mukava harrastus. Koulutettujen koirien.
Iltapalalla Romppu totesi, että huomenna mennään taas lenkille. Ehkä otamme mukaan vain toisen pennuista...