Pussillinen järkeä, kiitos!

Siis tuolle lentävälle hollantilaiselle, joka todellakin on varsin lentävää sorttia. Jäppinen sitten onnistui putoamaan pihallamme olevaan pieneen lammentapaiseen. Muut koiramme käyvät ajoittain sammuttamassa janoaan itsestään täyttyvästä "vesikupista", ja poikamme huvittaa itseään uittamalla Zeenaa lelujen perässä. Mikään ei ole hauskempaa kuin heittää hiekkaleluja lutakkoon, ja katsella, miten mummokoira loikkaa suoja-aidan yli veteen hakemaan niitä.

Jasso oli ilmeisesti katsellut tuota tarpeeksi sivusta, kun päätti ihan itsekseen kokeilla 80-senttisen aidan ylittämistä. Vaan kuinkas kävikään. Hieman liian kova vauhti ja pieni arviointivirhe hypätessä, ja sinne molskahti koko kakara. Tässä välissä mainittakoon, että yhdestä kohdasta aidan pystyy helposti myös alittamaan, jota tapaa pennut yleensä käyttävät.

Aamutuimaan, vasta sängystä noustua, mikään ei luonnollisesti ole mukavampaa, kuin jääkylmää kuravettä valuvan tervupojan suihkuun vieminen.