Paistaa se joskus risukasaankin

Nicin poisnukuttaminen on painanut mieltä, ja mielessä on pyörinyt jopa kasvattamisen lopettaminen. Onneksi ystävät ja kasvattien omistajat ovat jaksaneet tsempata, ja monta kaunista sanaa olen saanut muistuttamaan siitä, kuinka paljon on terveitä kasvatteja ja koiristaan onnellisia kasvatinomistajia. Kiitos kaikille kannustuksesta, ehkä tämä vielä tästä...

Kuitenkin Tampereen näyttelyyn lähtiessä tunnelma oli varsin lattea. Harkitsin jo Jasson jättämistä kotiin, kun aamulla tuntui ihan turhalta viedä tuota pikkupoikaa noin isoon näyttelyyn. Mutta kun sinne kerran oli ilmoittauduttu, ja olin joka tapauksessa luvannut lähteä esittämään sinne Arcon ja muutaman kasvatin, niin lentävä hollantilainenkin pakattiin matkaan.

Heti aamusta päivä alkoi pentuluokilla, jossa T-pentueen Inkeri ja Tipsu kävivät esittäytymässä. Inkeri esiintyi kuin olisi ikänsä näyttelyitä kiertänyt, ja palkittiin ROP-pennuksi. Onnittelut Päiville & Inkerille! :-) Itse esitin Tipsun pentuluokan kolmanneksi, neiti kun tarvitsee vielä hieman treeniä tuon hihnassa kulkemisen kanssa. Veto oli ajoittain melkoista. :-)

Puolenpäivän aikaan oli sitten isompien vuoro. Koirien esittämisiä ja esittäjiä pohtiessa, totesin, että R-pentueen Vince, jonka olin luvannut esittää, ja Jasso olivat nuorten luokassa peräkkäin. Lisäksi avoimessa oli sitten Arco, joten taas saisi juosta vaihtamaan koiria luokkien välillä. Koska ylimääräisiä käsiä ei juuri ollut, niin päädyin nykäisemään hihasta Eijaa, joka oli juuri päässyt grotskuineen pois kehästä. Pienellä taivuttelulla Eija suostui viemään Jasson, joten ongelmat oli siltä osin ratkaistu. Tuhannet kiitokset Eijalle, joka suostui jäämään Jasson vuoksi näyttelypaikalle hieman aiottua pidempään! :-)

Vince esiintyi muutoin erinomaisen hienosti, mutta kuumeni juoksutettaessa niin, että liikkeiden esittämisestä ei sitten tullut yhtikäs mitään. Kakara riekkui, pomppi ja räykytti minulle juostessa, mutta seisotettaessa ja tuomarin tutkittavana esiintyi kuin unelma. EH sieltä sitten rapsahti, arvostelun kertoessa, että koiran pitäisi asettua liikkeessä. Ihanko totta??? ;-) Olin kuitenkin tyytyväinen niin Vinceen, kuin sen muuhun käytökseen, joten hyvä mieli jäi. Minkäs sitä koira geeneilleen mahtaa, kun isänä on Kidi, joka on tunnettu kehässä komentelustaan ja isoäitinä Zeena, joka oli tunnettu kuumenemisestaan...

Jasso esiintyi Eijan kanssa niin hienosti, ettei koskaan. Kerrankin ipana viitsi seisoa ryhdissä, jota ehkä edesauttoi se, että itse olin juoksennellut Vincen kanssa samaan aikaan kehässä. Melkoinen yllätys oli, että tuomari tykästyi Jassoon niin, että poika voitti koko luokan!

Arco esiintyi tavalliseen tapaansa hienosti ja kehäkonkarin varmoin ottein. Tuomarin makuun Arco oli liian tumma, joten tällä kertaa tulos oli avoimen ERI2. Parhaan uroksen valinnassa saatiin lisää yllätyksiä, kun Jasso nostettiin ykköspallille, ja pokkasi sertin ja cacibin.

Nartuissa meillä oli vain S-pentueen Tosca, jota ehdittiin juuri ennen kehää moittia lihavaksi, ja muutamalla muullakin ei-niin-ylistävällä sanalla. Tuomaria ei neidin lihavuus häirinnyt, vaan Tosca sijoittui hienosti nuorten luokassa ollen ERI3.

ROP-kehässä Jasso kävi vielä Eminen kanssa pokkaamassa ROPin. Ryhmissä ei sitten tullut menestystä, vaikka Emine Jasson hienosti sielläkin esitti. Kiitokset vielä Eminelle!

Näyttelystä ajelin kotiin paremmalla mielellä. Oli oikein mukava päivä ihanien kasvatinomistajien ja muiden tuttujen seurassa, ja hyvää teki kotona murehtimisen sijaan. :-)