tiistai 11. marraskuuta 2008

Kesäturkit mäkeen

Romeon painostuksesta kävimme tänään pienellä lenkillä vesisateesta huolimatta. Varsinkaan viime aikoina mummoutunut Zeena ei ole kovin innokas ulkoilija näillä keleillä nykyään, joten ihan hyvähän se oli saada sitäkin liikutettua.

Romppu valitsi talutettavakseen Zeenan, joka sateesta huolimatta riemastui suunnattomasti nähdessään pannan ja hihnan. Pihatiellä jo ehdin pohtia, josko Jasso olisi pikkupojalle sopivampi talutettava. Zeena kävi nimittäin alkulenkistä sen verran lämpöisenä, että meno oli varsin pomppivaa. Hyvin Romppu handlasi kuitenkin kuumakallen lenkityksen.

Edelleen Romeon toivomuksesta meidän piti kävellä läheiselle lammelle, jossa koirat päästettiin irti. Jasso sai riemuhepulin, ja juoksi tuhatta ja sataa edestakaisin täysin päättömästi. Tämä päättömyys sitten kostautui, kun herra unohti, ettei veden päällä voi juosta. Hirveällä tohinalla otti yhtäkkiä valtavan loikan suoraan lampeen, ja sinnehän sitä pieni tervunketale upposi. Nousi sentään pintaan, jonka jälkeen hirveällä pärskyttämisellä yritti päästä vedessä eteenpäin. Yritti ensin nousta vieressä olleelle laiturille, mutta todettuaan kiipeämisen olevan mahdotonta, otti aivot käyttöön, ja ui takaisin sinne, mistä oli lampeen hypännytkin. No, kastautuminenhan antoi vain lisäpotkua revittelylle, joten hepuli sai vain lisäpontta.

Rompun mielestä yksi hauskimmista asioista on koirien uittaminen, joten pitihän Zeenankin päästä kastautumaan ponnettomista estely-yrityksistäni huolimatta. Zeenahan ui vaikka veteen heitetyn kiven perässä, ja sinne lampeenhan ne päätyivät, sekä kivi, että Zeena.

Koirien uimakeikan päätteeksi yritimme juoksuttaa niitä kuivaksi pellolla. Romppu meni puoleenväliin peltoa, ja minä jäin pellon laidalle. Ja sitten vain huudeltiin koiria vuorotellen. Zeena ei noista leikeistä oikein enää jaksa innostua, mutta Jassohan juoksee... Kotiinviemisinä oli silti kaksi läpimärkää tervua. Vesisateessa eivät oikein meinanneet kuivua. ;-)

Kotona piti vielä pikkumiehen hauskuuttaa itseään uittamalla Zeenaa omassa pihalammessa, jonka jälkeen kerättiin kaksi vettävaluvaa nelijalkaista ja kaksi lähes yhtä märkää kaksijalkaista sisälle kuivattelemaan. Hauskaa kyllä oli, vaikka ennen lenkkiä ajatus vapaaehtoisesta kastumisesta ei houkutellutkaan.

1 kommentti:

marjamatilda kirjoitti...

Kivaa luettavaa! Meidän Kyttä-poika saa joskus ihan mahottomia hepulikohtauksia, kun saa olla vapaana ja juosta hurjaa vauhtia. Uiminen on mieluisaa myöskin meidän pojallemme...
Käymme useinkin peltoaukealla harjoittelemassa käytöstapoja mutta poitsu keksiikin linnut ja silloin meno on lujaa, suin päin aina maasta lähtevän peltolinnun perään. Selvästi se seuraa kuitenkin liikkeitäni eikä lähde omille teilleen, vaan tulee luokse ja sivulle kehoituksesta.
Sillä on hyvänä ulkoilu kaverina ollut mustaterrieri-poika jonka kanssa on tehty pitkiä metsälenkkejä koirat vapaina...kerran kuitenkin iso kaveri juoksi minua päin täydellä vauhdilla, joten kaaduin ja käsi jäi alleni sillä seurauksella että ranne murtui ja oli kipsissä 5 viikkoa.Nyt en ole enään uskaltanut heidän seurassaan lenkkeillä ihan niin riehakkaasti,Kyttä on jäänyt vähän vähemmälle ohjaukselle ja sen huomaa hänen käyttäytymisessään ajoittain. Kohta käsi on niin hyvässä kunnossa että taas otetaan seuraamista hihna vasemmassakin kädessä. Kyttä on ottanut minut nyt selvästi isännäkseen mutta kyllä Sini ja Suvikin huolehtivat Kyttän hyvinvoinnista. Ollaan tosi onnellisia koiranomistajia, meillä on niin upea Kyttä-poika!
Paljon terveisiä Marja-mammalta ja Siniltä