Torstaitottistelut

Tänään Tarun kanssa leikkituokiossa kävi samanikäinen portugalinvesikoiratyttö. Taru on kyllä todella mainio pakkaus, kun tulee kaikkien tapaamiensa koirien kanssa loistavasti toimeen. Aremmatkin koirat tuntuvat pitävän Tarusta, se kun ei ole millään tapaa dominoiva, vaan lähtökohtaisesti yrittää aina saada kaikki koirat houkuteltua tunkeilemattoman ystävällisesti leikkimään. Puoli tuntia kesti hurjaa menoa ympäri kenttää, ja me kaksijalkaiset saimme vain yrittää väistellä ohitse singahtelevia pentuja.

Aikuisten tottisryhmässä oli tällä kertaa Tinka, Lina, Arco ja Nici. Osallistuin myös itse Toscan kanssa ensimmäistä kertaa rivipaikallaoloon, ja olin tyttöön todella tyytyväinen. Harmi vaan, että itse menin ahnehtimaan... Tosca pysyi ensin paikallaolossa lyhyellä matkalla pidemmän ajan, kuin mitä olimme aiemmin harjoitelleet, ja pidemmällä välimatkalla. Kävin kyllä palkkailemassa aika tiheästi, mutta kertaakaan ei edes yrittänyt nousta. Ajattelin jo, että nyt riittää makuutus, ja vapautin neidin, mutta samantien piti sitten vielä yrittää uutta suoritusta. Toscan mielestä maassa makoilemista oli harjoiteltu jo tarpeeksi, ja sittenhän Tosca nousi, ja toisen ja kolmannenkin kerran. Ahneella on p... loppu. Tyhmä minä.

Paikallaolon lisäksi harjoittelin Toscan kanssa kapulan ottamista suuhun, ja maasta nostamista. Tässä on selvästi tapahtunut Oivallus. Pitoaika on vielä todella lyhyt, mutta kapulan ottaa jo oma-aloitteisestikin suuhun, eikä vielä ole oppinut pureskelemisen jaloa taitoakaan. Tässäkin harjoituksessa nousee hyvin nopeasti esiin asia, miten Tosca yhdistää syy-seuraus -suhteita päässään. Lopputreeneissä yritti ottaa jo kapulan kädestäni heti kun sain sen kaivettua esille. Kova on kiire saada namipalkka, ja helpoimmin sen saa tekemällä jotain, mistä aiemmin on palkattu namilla. Mitenhän tulen välttymään ennakoinneilta ja väärien asioiden opettamiselta, kun kakara tuntuu oivaltavan asiat siinä silmänräpäyksessä, kun ensimmäinen nami on saatu palkaksi? Palkkaukseni oikea-aikaisuus kun ei vuosien kovasta harjoittelusta huolimatta ole vieläkään lähellekään sadan prosentin luokkaa...

Treenin päätteeksi Tosca kävi vielä palkkaamassa itsensä taskuvarkaudesta (taas!!!). Yhtäkkiä tervunturjake vain juoksi ympäri kenttää makkarapussi suussaan. Kesti hetken tajuta, kenen pussi oli, ja miten se oli Toscalle joutunut. Taskuvarastelutaito on selvästi kehittynyt hienostuneempaan suuntaan, koska varkauden uhrikaan ei ollut huomannut pussin katoamista taskusta. Sain sentään pussin Toscalta pois, mutta makkaraa en viitsinyt enää alkaa tonkia neidin kitusista.