Kuulumisia pitkästä aikaa

Enpä ole paljoa ehtinyt tänne kirjoittelemaan, vaikka se on monesti mielessä käynyt. Tässä kuitenkin muutama sananen viime kuukausien tapahtumista.

Hipasta ja Hauskasta on kasvanut varsin mainioita otuksia, jotka pitävät töiden ohella elämän varsin vauhdikkaana. Jostain syystä minulle tuntuu kerääntyvän näitä minikokoisia tervuja, koska jos ei Jasso ole liian suurella koolla pilattu, niin eivät sitä ole Hauska, eikä Hippakaan. Hauska taisi jäädä reilusti alimittaiseksi, vaikken sitä viime kuukausina ole mitannutkaan, mutta jos Hippa tekee saman, niin saattaa jo pipoa hieman kiristää. ;-) Hippa oli viime mittauksessa 7,5-kuisena vain 53cm korkea, joten mikään jättiläinen siitäkään tuskin kasvaa... Tällä porukalla voisi jo alkaa suunnitella sitä medi-kokoisten tervujen kasvattamista, ihan vaan agilitya ajatellen. ;-) Omaan käteen nuo kyllä sopivat paremmin kuin hyvin, mutta näyttelytuomarit eivät ehkä arvosta pienen koon tuomaa ketteryyttä ihan samoissa määrin.

Jasso ja Hauska ovat käyneet silmäpeilauksessa, ja seuraava projekti olisi Hauskan luustokuvaus. Olen kyllä pohtinut, josko sen jättäisi sen verran myöhemmäksi, että saisi Hipan sitten samalla kertaa tutkittua.

Jasson kanssa on haettu nyt kaksi ykköstulosta tokosta, mutta ohjaajan kisamotivaatio on sittemmin kadonnut taivaan tuuliin. Pitäisi yrittää hakea se kolmaskin ykkönen, vaan kun ei meinaa huvittaa millään. Myös agitreenaaminen on jälleen jäänyt odottelemaan parempia aikoja. Muutamat möllikisat on tullut käytyä, ja lentävässä hollantilaisessa intoa riittäisi muillekin jaettavaksi, vaan kun koira pääsee esteille noin kerran kuukaudessa, niin eipä sillä tahdilla kisakuntoon meinaa päästä.

Hauskakin osaa jo sujuvasti agiesteet, ja kiljunta vaan kuuluu kun neiti ampuu putkeen. Ihme kyllä, se ei vielä ole oppinut menemään esteitä omavalintaisessa järjestyksessä, vaan seuraa intensiivisesti ohjausta ja käskyjä, ja toteuttaa ne sitten kuin nopeutetussa filmissä. Hauska on sellainen outo unkarilainen sähköjänis, josta ei virta lopu sitten millään. Tottiksessa Hauskan kanssa ollaan vielä ihan alkeissa, koska Hauskalla on aina niin hauskaa, ettei millään malttaisi pysyä nanosekuntia pidempään samassa asennossa. Sivulletulot, istumiset ja maahanmenot ovat supernopeita ja suunnattomalla riemulla tehtyjä, vaan kun koko ajan pitää samalla vispata häntää niin, että takajalatkin vatkaavat tahdissa, niin yritä siinä sitten treenata paikallamakuuta nauramatta... =D

Hipan koulutuksen olen delegoinut osittain yhdelle oppilaistani, ja Hippa onkin siten päässyt säännöllisesti mukaan penturyhmään, jota vedän. Ipanalta sujuvat suht hienosti jo sivulletulot, seuraamisen alkeet, maahanmeno ja luoksetulo. Hippa on huomattavasti maltillisempi koulutettava kuin Hauska, ja muutenkin liikkeiltään rauhallisempi ja reagoi asioihin selvästi hitaammin. Tai no, Hauskan treenaamisen jälkeen koira kuin koira tuntuu aika jähmeältä. :-)

Jasson kanssa on viime aikoina aloitettu ruudun työstäminen. Valitsin koulutustavaksi opettaa ruudun ruutuna, ilman, että ruudussa on siis mitään houkutinta/kosketusalustaa. Sitä ollaan treenattu nyt yhteensä neljä kertaa, ja vielä sujuu ihan hienosti. Etäisyys on tosin vasta muutama metri, eikä ruutukaan ole vielä täysimittainen, mutta hienosti Jasso juoksee ruutuun odottamaan palkkaa. Edelliskerralla se tosin keksi alkaa hakeutua oikean etumerkin taakse, mutta viime kerralla meni kertakorjauksen jälkeen taas hienosti keskelle. Saa nyt nähdä miten tällä tekniikalla oppii, vai joudutaanko muuttamaan opetustavaksi se perinteisempi, jossa ruudussa on palkka odottamassa. Koska itse olen niin laiska häivyttämään apukeinoja pois, tämä tapa tuntuisi itsestäni paremmalta.

Lisäksi olemme jo kerran harjoitelleet avotokon kaukoja läheltä, ja pari kertaa noutoa, mutta onhan tuossa vielä vähän työstämistä, ennenkuin voi alkaa suunnitella avoimeen luokkaan menoa.