Vähemmän huono omatunto

Eilen vietin kokonaisen vapaapäivän ilman mitään suunniteltuja menoja. Tainnut viimeeksi olla sellainen helmikuussa...?

Olen potenut kovasti huonoa omatuntoa omien koiriemme vuoksi, kun aikaa niille ei ole jäänyt viime aikoina juuri enempää kuin yöllisten pienten treeni- ja juoksutussessioiden verran. Kotonahan meillä on koko ajan koko perhe, kun molemmilla on työt kotona ja poika mukana pyörimässä. Eli yksin koirien ei ole tarvinnut varsinaisesti olla, mutta niiden varsinaiset aktiviteetit ovat jääneet aivan liian vähiin.

Jo perjantaina päätin keskittyä "Hauskanpitoon", eli päivällä vanhempieni luokse startatessa mukaan pääsi Hauska. Kakara hämmästytti hyppäämällä itse autoon, ja matkustamalla siellä ilman mitään jännitystiloja. Edellisillä automatkoilla autoon tuleminen on ollut oikeaa tervanjuontia, ja viime autoilukerrastahan on kulunut varmaan kuukauden verran aikaa. Hyvistä aikomuksistani huolimatta en siis ole ehtinyt totuttaa Hauskaa autoiluun, mutta näköjään neiti on tottunut siihen ilman totutteluakin. :-D

Perjantai sujui siis Hauskan osalta vanhempieni ja parin hoitokoirankin kanssa leikkien. Muutama perusasentoharjoituskin ulkoilun ohessa otettiin, mutta muuten keskityttiin vain juoksemaan Kivan, Ilon ja Main kanssa pallon perässä juoksemiseen ja muuhun yleiseen aktiviteettiin.

Lauantaina laatuaikaa sai Jasso. Ensin aloitettiin noutoharjoituksilla pihalla. Se kun on aihe, jota olen monet kerrat toivonut ehtiväni treenata. Jostan syystä en saa Jassoa millään oivaltamaan kapulan nostoa maasta itselleni ja pitoharjoituksetkin jämähtivät edelleen siihen, että kapulan ottaa suuhun, mutta pudottaa hyvinkin nopeasti. Pöh. Kokonaisena liikkeenä kapulan heittoineen sen sijaan sujuu varsin mallikkaasti, vaikkei silloinkaan pidä kapulaa loppuasennossa pitkään. Ehkä keksin tuohon vielä jonkin ratkaisun? Eipä tuota montaa kertaa ole ehditty harjoitellakaan, ja viime kerrasta taitaa olla aikaa jo puolisen vuotta...

Noutoharkkojen jälkeen otettiin kaksi eteenmenoa narupallon ja patukan kanssa. Patukan valitsi ekalla lähetyksellä, mutta toisella lähetyksellä eteni vain muutaman metrin, jonka jälkeen pysähtyi odottamaan lisäohjeita. Toisella käskyllä juoksi sitten pallolle.

Seuraavaksi kävin tallaamassa esineruudun, koska sitäkin on harjoiteltu viime syksynä vain pari kertaa (jolloin ei tuntunut kovin hyvin pääsevän asiasta jyvälle), ja sitten unohdettu asia kokonaan. Haetutin vain yhtä esinettä kerrallaan, koska epäilin, ettei vieläkään ymmärtäisi koko ideaa. Esineinä oli vanha lompakko, Rompun entinen tossu ja hanska. Joka kerta Jasso lähti kuin ammuttuna, etsi intensiivisesti ja toi hienosti! Haetutin kerran jokaisen esineen, ja sitten oli pakko lopettaa, koska pelkäsin, että seuraavaksi seuraisi epäonnistuminen. ;-) Hyvällä mielellä tultiin metsästä.

Iltapäivällä käytiin vielä leikkimässä Jasson ja Rompun kanssa kalliolla piilosta. Jasso on ihan hulluna tähän "lajiin" ja kuumenee kovasti aina lähtölupaa odotellessa.

Iltasella tuli vielä ihmisiä kentälle treenaamaan agilitya, ja Jasso pääsi vielä kokeilukoiraksi erirotuisen ohjaajalle. Hieman taisi olla eroa koikkeritytön ja tervupojan ohjaamisessa, vaikka Jasso oli tällä kertaa selvästi rauhallisempi kuin agiradalla yleensä. :-)


Pentujakin ehdin kuvaamaan pitkästä aikaa. Ipanoilla on jo silmät auki, ja kävelyä harjoitellaan kovasti. Ääntäkin niistä lähtee jo ihan eri tavalla kuin aiemmin. Lina-emä on vakaasti sitä mieltä, että pentulaatikko on edelleen paras paikka ottaa päivätorkut, mutta väliajoilla voitaisiin jo harrastaa muutakin kuin pennunhoitoa. Kuistin kätköistä on ulosmennessä ja sieltä tullessa kaivettu Linan toimesta mukaan jo jälkikeppiä, noutokapulaa, palloa ja patukkaa. Olen kyllä yrittänyt arvon rouvalle selittää, ettei ne pennut vielä jälkikepeistä mitään ymmärrä, mutta äitikoira on ilmeisesti päättänyt aloittaa jälkeläistensä jälkikoulutuksen jo hyvissä ajoin. ;-)