Kuunsirppilän kuulumisia

Kuulumisia pitkästä aikaa

2009-11-16T01:37:00.002+02:00

Enpä ole paljoa ehtinyt tänne kirjoittelemaan, vaikka se on monesti mielessä käynyt. Tässä kuitenkin muutama sananen viime kuukausien tapahtumista.

Hipasta ja Hauskasta on kasvanut varsin mainioita otuksia, jotka pitävät töiden ohella elämän varsin vauhdikkaana. Jostain syystä minulle tuntuu kerääntyvän näitä minikokoisia tervuja, koska jos ei Jasso ole liian suurella koolla pilattu, niin eivät sitä ole Hauska, eikä Hippakaan. Hauska taisi jäädä reilusti alimittaiseksi, vaikken sitä viime kuukausina ole mitannutkaan, mutta jos Hippa tekee saman, niin saattaa jo pipoa hieman kiristää. ;-) Hippa oli viime mittauksessa 7,5-kuisena vain 53cm korkea, joten mikään jättiläinen siitäkään tuskin kasvaa... Tällä porukalla voisi jo alkaa suunnitella sitä medi-kokoisten tervujen kasvattamista, ihan vaan agilitya ajatellen. ;-) Omaan käteen nuo kyllä sopivat paremmin kuin hyvin, mutta näyttelytuomarit eivät ehkä arvosta pienen koon tuomaa ketteryyttä ihan samoissa määrin.

Jasso ja Hauska ovat käyneet silmäpeilauksessa, ja seuraava projekti olisi Hauskan luustokuvaus. Olen kyllä pohtinut, josko sen jättäisi sen verran myöhemmäksi, että saisi Hipan sitten samalla kertaa tutkittua.

Jasson kanssa on haettu nyt kaksi ykköstulosta tokosta, mutta ohjaajan kisamotivaatio on sittemmin kadonnut taivaan tuuliin. Pitäisi yrittää hakea se kolmaskin ykkönen, vaan kun ei meinaa huvittaa millään. Myös agitreenaaminen on jälleen jäänyt odottelemaan parempia aikoja. Muutamat möllikisat on tullut käytyä, ja lentävässä hollantilaisessa intoa riittäisi muillekin jaettavaksi, vaan kun koira pääsee esteille noin kerran kuukaudessa, niin eipä sillä tahdilla kisakuntoon meinaa päästä.

Hauskakin osaa jo sujuvasti agiesteet, ja kiljunta vaan kuuluu kun neiti ampuu putkeen. Ihme kyllä, se ei vielä ole oppinut menemään esteitä omavalintaisessa järjestyksessä, vaan seuraa intensiivisesti ohjausta ja käskyjä, ja toteuttaa ne sitten kuin nopeutetussa filmissä. Hauska on sellainen outo unkarilainen sähköjänis, josta ei virta lopu sitten millään. Tottiksessa Hauskan kanssa ollaan vielä ihan alkeissa, koska Hauskalla on aina niin hauskaa, ettei millään malttaisi pysyä nanosekuntia pidempään samassa asennossa. Sivulletulot, istumiset ja maahanmenot ovat supernopeita ja suunnattomalla riemulla tehtyjä, vaan kun koko ajan pitää samalla vispata häntää niin, että takajalatkin vatkaavat tahdissa, niin yritä siinä sitten treenata paikallamakuuta nauramatta... =D

Hipan koulutuksen olen delegoinut osittain yhdelle oppilaistani, ja Hippa onkin siten päässyt säännöllisesti mukaan penturyhmään, jota vedän. Ipanalta sujuvat suht hienosti jo sivulletulot, seuraamisen alkeet, maahanmeno ja luoksetulo. Hippa on huomattavasti maltillisempi koulutettava kuin Hauska, ja muutenkin liikkeiltään rauhallisempi ja reagoi asioihin selvästi hitaammin. Tai no, Hauskan treenaamisen jälkeen koira kuin koira tuntuu aika jähmeältä. :-)

Jasson kanssa on viime aikoina aloitettu ruudun työstäminen. Valitsin koulutustavaksi opettaa ruudun ruutuna, ilman, että ruudussa on siis mitään houkutinta/kosketusalustaa. Sitä ollaan treenattu nyt yhteensä neljä kertaa, ja vielä sujuu ihan hienosti. Etäisyys on tosin vasta muutama metri, eikä ruutukaan ole vielä täysimittainen, mutta hienosti Jasso juoksee ruutuun odottamaan palkkaa. Edelliskerralla se tosin keksi alkaa hakeutua oikean etumerkin taakse, mutta viime kerralla meni kertakorjauksen jälkeen taas hienosti keskelle. Saa nyt nähdä miten tällä tekniikalla oppii, vai joudutaanko muuttamaan opetustavaksi se perinteisempi, jossa ruudussa on palkka odottamassa. Koska itse olen niin laiska häivyttämään apukeinoja pois, tämä tapa tuntuisi itsestäni paremmalta.

Lisäksi olemme jo kerran harjoitelleet avotokon kaukoja läheltä, ja pari kertaa noutoa, mutta onhan tuossa vielä vähän työstämistä, ennenkuin voi alkaa suunnitella avoimeen luokkaan menoa.

Vähemmän huono omatunto

2009-06-21T09:08:00.004+03:00

Eilen vietin kokonaisen vapaapäivän ilman mitään suunniteltuja menoja. Tainnut viimeeksi olla sellainen helmikuussa...?

Olen potenut kovasti huonoa omatuntoa omien koiriemme vuoksi, kun aikaa niille ei ole jäänyt viime aikoina juuri enempää kuin yöllisten pienten treeni- ja juoksutussessioiden verran. Kotonahan meillä on koko ajan koko perhe, kun molemmilla on työt kotona ja poika mukana pyörimässä. Eli yksin koirien ei ole tarvinnut varsinaisesti olla, mutta niiden varsinaiset aktiviteetit ovat jääneet aivan liian vähiin.

Jo perjantaina päätin keskittyä "Hauskanpitoon", eli päivällä vanhempieni luokse startatessa mukaan pääsi Hauska. Kakara hämmästytti hyppäämällä itse autoon, ja matkustamalla siellä ilman mitään jännitystiloja. Edellisillä automatkoilla autoon tuleminen on ollut oikeaa tervanjuontia, ja viime autoilukerrastahan on kulunut varmaan kuukauden verran aikaa. Hyvistä aikomuksistani huolimatta en siis ole ehtinyt totuttaa Hauskaa autoiluun, mutta näköjään neiti on tottunut siihen ilman totutteluakin. :-D

Perjantai sujui siis Hauskan osalta vanhempieni ja parin hoitokoirankin kanssa leikkien. Muutama perusasentoharjoituskin ulkoilun ohessa otettiin, mutta muuten keskityttiin vain juoksemaan Kivan, Ilon ja Main kanssa pallon perässä juoksemiseen ja muuhun yleiseen aktiviteettiin.

Lauantaina laatuaikaa sai Jasso. Ensin aloitettiin noutoharjoituksilla pihalla. Se kun on aihe, jota olen monet kerrat toivonut ehtiväni treenata. Jostan syystä en saa Jassoa millään oivaltamaan kapulan nostoa maasta itselleni ja pitoharjoituksetkin jämähtivät edelleen siihen, että kapulan ottaa suuhun, mutta pudottaa hyvinkin nopeasti. Pöh. Kokonaisena liikkeenä kapulan heittoineen sen sijaan sujuu varsin mallikkaasti, vaikkei silloinkaan pidä kapulaa loppuasennossa pitkään. Ehkä keksin tuohon vielä jonkin ratkaisun? Eipä tuota montaa kertaa ole ehditty harjoitellakaan, ja viime kerrasta taitaa olla aikaa jo puolisen vuotta...

Noutoharkkojen jälkeen otettiin kaksi eteenmenoa narupallon ja patukan kanssa. Patukan valitsi ekalla lähetyksellä, mutta toisella lähetyksellä eteni vain muutaman metrin, jonka jälkeen pysähtyi odottamaan lisäohjeita. Toisella käskyllä juoksi sitten pallolle.

Seuraavaksi kävin tallaamassa esineruudun, koska sitäkin on harjoiteltu viime syksynä vain pari kertaa (jolloin ei tuntunut kovin hyvin pääsevän asiasta jyvälle), ja sitten unohdettu asia kokonaan. Haetutin vain yhtä esinettä kerrallaan, koska epäilin, ettei vieläkään ymmärtäisi koko ideaa. Esineinä oli vanha lompakko, Rompun entinen tossu ja hanska. Joka kerta Jasso lähti kuin ammuttuna, etsi intensiivisesti ja toi hienosti! Haetutin kerran jokaisen esineen, ja sitten oli pakko lopettaa, koska pelkäsin, että seuraavaksi seuraisi epäonnistuminen. ;-) Hyvällä mielellä tultiin metsästä.

Iltapäivällä käytiin vielä leikkimässä Jasson ja Rompun kanssa kalliolla piilosta. Jasso on ihan hulluna tähän "lajiin" ja kuumenee kovasti aina lähtölupaa odotellessa.

Iltasella tuli vielä ihmisiä kentälle treenaamaan agilitya, ja Jasso pääsi vielä kokeilukoiraksi erirotuisen ohjaajalle. Hieman taisi olla eroa koikkeritytön ja tervupojan ohjaamisessa, vaikka Jasso oli tällä kertaa selvästi rauhallisempi kuin agiradalla yleensä. :-)

Pentujakin ehdin kuvaamaan pitkästä aikaa. Ipanoilla on jo silmät auki, ja kävelyä harjoitellaan kovasti. Ääntäkin niistä lähtee jo ihan eri tavalla kuin aiemmin. Lina-emä on vakaasti sitä mieltä, että pentulaatikko on edelleen paras paikka ottaa päivätorkut, mutta väliajoilla voitaisiin jo harrastaa muutakin kuin pennunhoitoa. Kuistin kätköistä on ulosmennessä ja sieltä tullessa kaivettu Linan toimesta mukaan jo jälkikeppiä, noutokapulaa, palloa ja patukkaa. Olen kyllä yrittänyt arvon rouvalle selittää, ettei ne pennut vielä jälkikepeistä mitään ymmärrä, mutta äitikoira on ilmeisesti päättänyt aloittaa jälkeläistensä jälkikoulutuksen jo hyvissä ajoin. ;-)

Pentusia ja tuhat muuta asiaa

2009-06-12T00:53:00.002+03:00

Tänä vuonna ei näytä työsesonki hiljentyvänkään, joten päivitykset jatkavat venymistään.

Viime kirjoittelusta on tapahtunut taas sen tuhat asiaa, joten nyt pieni tiivistelmä viime ajoista. Töitä on tehty ympäripyöreitä päiviä, mutta ollaan siinä välissä omien ja kasvattikoirienkin kanssa jotain touhuiltu.

Kuten moni on varmasti huomannutkin, Jasson ja Linan pennut, toisin sanoen 4 suloista tyttötervua, syntyivät 5.6. Synnytys sujui hienosti, ja pennut ja emä voivat erinomaisesti. Lina on osoittautunut todella hyväksi emokoiraksi, joka hoitaa pentujaan rauhallisin ja varmoin ottein, huolellisesti pentujen hoitoon paneutuen. Romeo pääsi seuraamaan kahden viimeisenä syntyneen pennun syntymää ihan vierestä, eikä Linaa häirinnyt pojan pentulaatikossa oleminen yhtään. Super-ihana äitikoira. :-)

Näiden neljän pienen tervuvauvan lisäksi laumaamme liittyi hiljattain myös vähän isompi tervuipana. Olen aina ollut kohtalaisen hyvä tekemään nopeita päätöksiä, mutta tämä päätös ällistytti itsenikin. Kävimme nimittäin 9.5. Palveluskoiratapahtumassa, josta kotiin ajellessa kyydissäni oli 7-viikkoinen narttupentu, viralliselta nimeltään Ketunpolun Wild Fox. Romeo sai päättää jälleen kutsumanimen, joten tytöstä tuli Hippa. :-) Miten sitä voi ihminen vieläkin hullaantua niin jostain pennusta, että se on IHAN-PAKKO-SAADA???

Hippa-kakara onkin sitten tapaus sinänsä. Sanotaanko näin, että neidissä on virtaa, kovuutta ja viettejä, jopa siinä määrin, että se muistuttaa toisinaan kovin paljon edesmennyttä Zeenaamme. Hipassa on lisäksi aimo annos dominanssia, joka tuo oman mausteensa soppaan. Lystiä meillä onkin ollut sitten koko rahalla, koska eihän yksi tervunpentu vielä mitään, mutta kokeilkaapa kahta... ;-)

Sittemmin minut onkin voinut bongata joka ilta vielä puolenyön aikaan kentältä tai kallioilta juoksuttamasta koiria. Virta ei tuosta kolmikosta (Jasso, Hauska & Hippa) tunnu loppuvan tekemälläkään, ja kun omaan päivään ei paljon muuta mahdu kuin töitä, niin yöllähän se on sitten puuhattava omien koirien kanssa.

Uusi tulokas

2009-04-28T09:28:00.002+03:00

Täällä jatkuu työrintaman kiireet, joten blogin päivitykset senkun venyy. Nyt pikaisesti kuitenkin muutama sana viime päivien tapahtumista ennen töihin lähtöä.

Sunnuntai-iltana kävin hakemassa lentokentältä Budapestista saapuneen paketin. Paketista pomppasi suloinen, pieni ja pörröinen tervutyttö, Daisy de la Terre Sauvage. Ikää neidillä on vajaat 6kk, ja ipana on vallan hauska tapaus. Niin hauska, että Romeo 4v. päätti alkaa kutsumaan pentua nimellä Hauska. Taivutteluni jostain muusta nimestä kaikuivat koko eilispäivän kuuroille korville, joten nimeksi jäänee siis Hauska. Toisaalta nimi sopii tavallaan sarjaan, kun vanhempieni luona asuu göötti Ilo ja tervu Kiva. Kai sitä Hauskaankin sitten tottuu. ;-)

Punainen unkarilaisemme onkin vallan veikeä tapaus. Illalla kotiin saavuttuamme ei matkaväsymyksestä ollut tietoakaan, vaan Hauska ahmaisi ensin tarjotun ruuan ja alkoi sitten tutkimaan uutta ympäristöään. Pyörremyrskyn lailla se sinkoili innoissaan alakerrassa hauskuuttaen itseään heittelemällä ja ravistelemalla kaikkia löytämiään koirien ja Romeon leluja. Pari lattialla lojunutta ilmapalloa saivat erityisen riemun aikaiseksi, ja huonostihan niille kävi pienen tervuterroristin käsittelyssä. Melkein kolmen tunnin yhtäjaksoisen riehumisen jälkeen Hauska suostui vihdoin rauhoittumaan ja nukkumaan.

Eilinen sujuikin sitten kaikenlaisten touhuilujen merkeissä. Aamulla lähdimme Rompun, Jasson ja Hauskan kanssa kallioille kiipeilemään tarkoituksena ottaa uudesta tulokkaasta muutama valokuva. Yhtään seisomiskuvaa en saanut tuosta pyörremyrskystä, kun vauhtia riitti lenkin alusta loppuun saakka. Pääkuvatkin olivat kaikki enemmän tai vähemmän epäonnistuneita, joten yritämme uudestaan joku toinen päivä.

Päivällä laitoin Jasson ja Hauskan tarhaan muutamaksi tunniksi trimmieni ajaksi, ja tarhassa neiti käyttäytyi oikein hienosti. Illalla sitten totuttelemaan autoiluun, kun käsittääkseni kakara on autoillut elämänsä aikana vain pari kertaa. Ajoimme siis vanhempieni luokse, jossa alkoikin välitön reuhaaminen Mai-borderterrierin kanssa. Taas saivat irtotavarat ja matot kyytiä...

Palaan kirjoittelemaan Hauskasta elämästämme taas, kun töiltä ehdin.

Takaisin varjon puolelle...

2009-03-30T23:37:00.002+03:00

Tinka tuli meille viime maanantaina odottelemaan synnytystä. Eipä neidistä juuri nähnyt, että pentuja edes odottaa, mutta vyötärö oli kuitenkin levinnyt reilut 10 senttiä normaalista ja jotain pentuihin viittaavaa olin vatsassa tuntevinani, joten pentulaatikkoa vaan paikoilleen ja odottelemaan.

Tinka oli ensihetkistä alkaen meillä kuin kotonaan, enkä voinut olla ihastelematta sen käytöstä tilanteessa kuin tilanteessa. Ihan kuin olisi oma koiramme. Romeon kanssa ovat menneet kuin paita ja peppu, vaikka välillä on joutunut jarruttelemaan nelivuotiaan ihmislapsen intoa riehua ja leikkiä juoksu-, paini- ja piiloleikkejä tulevan äitikoiran kanssa, joka on ollut leikeistä yhtä innoissaan kuin poikakin.

Viikko sujui huolettomissa merkeissä, vaikka kuumeisesti jo odoteltiin pentujen syntymää. Tänään aamulla oltiin käyty tavalliseen tapaamme ensin reippaalla aamulenkillä, jossa Jasso ja Tinka juoksivat pahimmat virrat pois, ja sisälle tultuamme Tinka vetäisi aamuruuaksi tuhdin annoksen piimällä höystettyä nappulaa. Neidissä tuntui virtaa olevan vaikka koko kylälle, kun syömisen jälkeen alkoi liehitellä Jassoa riehumaan kanssaan. Kaikki näytti siis olevan erinomaisen hyvin... kunnes Romppu tulee kysymään, mitä vihreää on yläkerran rappusissa. Sydän jätti yhden lyönnin väliin, kun tajusin heti, että Tinka vuotaa.

Samantien soitin eläinlääkärille, ja sinnehän sitten lähdettiin. Ultrassa näkyi heti yksi pentu, joka oli eloton. Muita ei jääty edes etsimään, vaan koira nostettiin samantien leikkauspöydälle. Muutaman minuutin päästä selvisi, ettei mahassa muuta sitten ollutkaan, kuin tuo ainokainen hengetön. Oli ollut kuolleena arviolta jo ainakin pari päivää, ja oli jo ehtinyt alkaa aiheuttamaan märkää kohtuun. Kohtu siis poistettiin samalla kertaa. Kyyneliä nieleskellen sain lähteä klinikalta tyhjä, pentujen kuljetukseen varattu laatikko käsissäni. Että voikin olla raskasta...

Tinkalla ei onneksi ollut hätäpäivää, vaan tyttöstä klinikalta hakiessani häntä jo heilui iloisesti. Kotona viriteltiin päälle paita estämään haavan nuolemista, ja ilta sujui rauhallisesti torkkuen. Iltaulkoilulla sai jo pidätellä, kun meinasi intoutua riekkumaan, eli toipuminen on alkanut varsin lupaavasti. Tuhannet kiitokset vielä Heidille ja Kallelle loistavasti sujuneesta yhteistyöstä sekä erinomaisesta sijoituskodista. :-)

Paistaa se joskus risukasaankin

2009-03-22T09:24:00.002+02:00

Nicin poisnukuttaminen on painanut mieltä, ja mielessä on pyörinyt jopa kasvattamisen lopettaminen. Onneksi ystävät ja kasvattien omistajat ovat jaksaneet tsempata, ja monta kaunista sanaa olen saanut muistuttamaan siitä, kuinka paljon on terveitä kasvatteja ja koiristaan onnellisia kasvatinomistajia. Kiitos kaikille kannustuksesta, ehkä tämä vielä tästä...

Kuitenkin Tampereen näyttelyyn lähtiessä tunnelma oli varsin lattea. Harkitsin jo Jasson jättämistä kotiin, kun aamulla tuntui ihan turhalta viedä tuota pikkupoikaa noin isoon näyttelyyn. Mutta kun sinne kerran oli ilmoittauduttu, ja olin joka tapauksessa luvannut lähteä esittämään sinne Arcon ja muutaman kasvatin, niin lentävä hollantilainenkin pakattiin matkaan.

Heti aamusta päivä alkoi pentuluokilla, jossa T-pentueen Inkeri ja Tipsu kävivät esittäytymässä. Inkeri esiintyi kuin olisi ikänsä näyttelyitä kiertänyt, ja palkittiin ROP-pennuksi. Onnittelut Päiville & Inkerille! :-) Itse esitin Tipsun pentuluokan kolmanneksi, neiti kun tarvitsee vielä hieman treeniä tuon hihnassa kulkemisen kanssa. Veto oli ajoittain melkoista. :-)

Puolenpäivän aikaan oli sitten isompien vuoro. Koirien esittämisiä ja esittäjiä pohtiessa, totesin, että R-pentueen Vince, jonka olin luvannut esittää, ja Jasso olivat nuorten luokassa peräkkäin. Lisäksi avoimessa oli sitten Arco, joten taas saisi juosta vaihtamaan koiria luokkien välillä. Koska ylimääräisiä käsiä ei juuri ollut, niin päädyin nykäisemään hihasta Eijaa, joka oli juuri päässyt grotskuineen pois kehästä. Pienellä taivuttelulla Eija suostui viemään Jasson, joten ongelmat oli siltä osin ratkaistu. Tuhannet kiitokset Eijalle, joka suostui jäämään Jasson vuoksi näyttelypaikalle hieman aiottua pidempään! :-)

Vince esiintyi muutoin erinomaisen hienosti, mutta kuumeni juoksutettaessa niin, että liikkeiden esittämisestä ei sitten tullut yhtikäs mitään. Kakara riekkui, pomppi ja räykytti minulle juostessa, mutta seisotettaessa ja tuomarin tutkittavana esiintyi kuin unelma. EH sieltä sitten rapsahti, arvostelun kertoessa, että koiran pitäisi asettua liikkeessä. Ihanko totta??? ;-) Olin kuitenkin tyytyväinen niin Vinceen, kuin sen muuhun käytökseen, joten hyvä mieli jäi. Minkäs sitä koira geeneilleen mahtaa, kun isänä on Kidi, joka on tunnettu kehässä komentelustaan ja isoäitinä Zeena, joka oli tunnettu kuumenemisestaan...

Jasso esiintyi Eijan kanssa niin hienosti, ettei koskaan. Kerrankin ipana viitsi seisoa ryhdissä, jota ehkä edesauttoi se, että itse olin juoksennellut Vincen kanssa samaan aikaan kehässä. Melkoinen yllätys oli, että tuomari tykästyi Jassoon niin, että poika voitti koko luokan!

Arco esiintyi tavalliseen tapaansa hienosti ja kehäkonkarin varmoin ottein. Tuomarin makuun Arco oli liian tumma, joten tällä kertaa tulos oli avoimen ERI2. Parhaan uroksen valinnassa saatiin lisää yllätyksiä, kun Jasso nostettiin ykköspallille, ja pokkasi sertin ja cacibin.

Nartuissa meillä oli vain S-pentueen Tosca, jota ehdittiin juuri ennen kehää moittia lihavaksi, ja muutamalla muullakin ei-niin-ylistävällä sanalla. Tuomaria ei neidin lihavuus häirinnyt, vaan Tosca sijoittui hienosti nuorten luokassa ollen ERI3.

ROP-kehässä Jasso kävi vielä Eminen kanssa pokkaamassa ROPin. Ryhmissä ei sitten tullut menestystä, vaikka Emine Jasson hienosti sielläkin esitti. Kiitokset vielä Eminelle!

Näyttelystä ajelin kotiin paremmalla mielellä. Oli oikein mukava päivä ihanien kasvatinomistajien ja muiden tuttujen seurassa, ja hyvää teki kotona murehtimisen sijaan. :-)

In Memoriam Nici

2009-03-11T10:11:00.011+02:00

Kuunsirpin Oceanic Storm 6.4.2006 - 10.3.2009 (eutanasia)

Nici sai siis ensimmäisen kohtauksen syyskuussa 2008. Kun sitä seurasi kaksi kohtausta viiden viikon sisällä, päätettiin lähteä eläinsairaala Aistiin tarkempiin tutkimuksiin. Aivosähkökäyrä ja magneettikuvaus tehtiin, eikä kummassakaan näkynyt mitään epänormaalia. Näin ollen diagnoosiksi tuli idiopaattinen epilepsia. Nicistä otettiin samalla verinäyte epilepsiatutkimukseen.

Lääkitys aloitettin: 1 tabletti Barbivetia 2 x päivässä. Lääkityksen aloittamisesta kului kuukausi, kunnes tuli seuraava kohtaus. Sitä seurasi seuraava kohtaus jälleen noin kuukauden päästä, jonka vuoksi päätettiin nostaa Nicin lääkitystä.

Lääkitystä nostettiin siis 1½ tablettiin Barbivetia 2 x päivässä. Barbivetilla tämä annostus on suurin mahdollinen, ja jos lääkitys ei tehoa, pitäisi alkaa miettiä yhdistelmälääkityksen kokeilemista. Tähän ei kuitenkaan haluttu mennä, vaan päätettiin, että jos maksimiannostus Barbivetia ei tehoaisi, Nici päästettäisiin pois.

Tammikuun alussa tuli ensimmäinen kohtaus lääkityksen nostamisesta huolimatta ja sitä seurasi toinen kohtaus kahden kuukauden päästä, 3.3. Tämän kohtauksen jälkeen Nici oli katsonut Arcoa vihaisesti, minkä vuoksi aloimme miettiä, että koirien ollessa keskenään kotona kohtauksen tullessa yhteenotto olisi mahdollinen. Koska koiria ei haluttu alkaa eristämään yksinolojen ajaksi toisistaan, koirien turvallisuuden vuoksi tehtiin päätös nukuttaa Nici ikiuneen 10.3.

Ei ole sanoja, jotka kertoisivat, kuinka pahoillani olen Nicin ja Hannelen vuoksi. Nici jätti jälkeensä suuren kaipauksen ja kauniit muistot monista upeista yhdessä kokemistamme hetkistä.

Elämä jatkuu

2009-01-31T23:40:00.002+02:00

Vietimme toissaviikon vanhempieni koirahoitolalla tuurauskeikalla. Siis minä, Jasso ja Lumo. Perheen miesväki jätettiin Aban ja Gildan hoitajiksi kotiin, joten sain pitkästä aikaa nauttia vain koirien seurasta. ;-) Tokihan poikaa tuli jo muutaman yön jälkeen ikävä, ja Romeo tulikin sitten apulaisekseni pariksi päiväksi keskellä viikkoa. Aika reipas koiraihminen nelivuotiaastamme taitaa olla tulossa, kun innolla ulkoilutti kanssani hoitokoiria tunnista toiseen. Välillä sai ihan toppuutella, kun ei meinannut malttaa lähteä syömäänkään hoitolatöiden lomasta.

Jasso ja Lumo olivat hoitolassa kuin kotonaan. Ulkoilukavereina oli välillä niin vanhempieni belgit Easy ja Kiva, sekä Ilo-göötti, kuin samaan aikaan hoidossa olleet Ada ja Linakin. Sisällä molemmat ottivat todella rauhallisesti. Lumo saattoi jopa nukkua sikeästi, kun uusia hoitokoiria tuotiin, eikä aina noussut katsomaankaan, kuin vasta kutsumalla.

Pikkuneiti sai myös muutaman kerran kokea elämän kovuuden, kun ulkoillessa, sekä Easy-the-Musta-Piru, että Ada-the-Piilokärtty pölläyttivät ipanan muutaman kerran oikein huolella. No, kakara jäi henkiin, ja ilmeisesti kasvatti itseluottamustaan vielä entisestäänkin, koska loppuviikosta uskaltautui jo roikkumaan Kivan kylki- ja persvilloissa. Belgimäiset ominaispiirteet alkavat selvästi heräilemään...

Hoitolalla kävivät kyläilemässä myös T-pentueen Tipsu, Rico ja Riia, ja ihan mieltä lämmitti kun kakaroita katseli. Oikein hauskoja naperoita, ja omistajatkin ovat koiriinsa ilmeisen tyytyväisiä.

Sunnuntaina oli sitten paluu kotiarkeen, ja illaksi olikin sovittu Tinkan astutus. Olin päätynyt astuttamaan Tinkan Lumon isällä, Jehulla, koska a) olen kovin ihastunut lumoavaan Lumoomme, ja b) Jehu on lähes kaikilta osin lähimpänä urosta, jollaisen Tinkalle halusin. Noh, toiveissa olisi ollut, että uroksella olisi ollut käyttöpuolen tuloksia, koska Tinka ei ole koskaan kisannut epävirallisia agility-kisoja enempää, mutta tässä tapauksessa onneksi tunnen henkilökohtaisesti suht hyvin niin uroksen, sen kasvattajan, sisaruksia, kuin sukuakin. Tinkaahan olen luonnollisesti seurannut hyvin läheltä sen syntymästä saakka, kiitos aktiivisesti yhteyttä pitävän ja näytillä käyvän sijoitusperheen. U-pentuetta siis yritetään saada maailmaan maaliskuun lopulla. Saas nähdä kuinka tällä kerralla käy.

Alku ei vaikuttanut kovinkaan lupaavalta. Heidi otti Tinkan autosta, ja kurkistus Tinkan hännän alle sai jo toivon hiipumaan. Tumma neitokainen vaikutti kovin vakuuttavasti siltä, että parhaat päivät olivat jo takana päin. Aba-pyrre sai toimia varmistajana, ja kun Tinka kerran toisensa jälkeen näytti Aballe taivaan merkit, kun Aba pyrki yhtään läheisempään kontaktiin, soitin jo valitun sulhonkin omistajalle, että eipä taida tästä reissusta tulla mitään.

Mutta koska sulho oli enää vartin matkan päässä meiltä, niin ei siinä vaiheessa kannattanut enää takaisin kotiinkaan kääntyä. Siis Aba takaisin tarhaan, ja odottelemaan Jehua paikalle. Kummallista kyllä, Tinkalla oli heti erilainen meininki Jehun kanssa. Heti Jehun päästyä autosta, Tinka alkoi innoissaan liehittelemään sitä. Päätettiin sitten päästää koirat vapaaksi juoksemaan, eikä kulunut aikaakaan, kun koirat olivat suoriutuneet astumisesta mallikkaasti. Toivotaan nyt, että astutus tuottaisi myös tulosta, ja pääsisimme keväällä nauttimaan pikku-Tinkoista ja -Jehuista. :-)

Koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän...

2009-01-27T15:58:00.003+02:00

Kiitos rakas Zeena.
23.10.1998 - 16.1.2009

"Tehdään vielä se viimeinen retki,
yhdessä kuljetaan,
kiivetään kalliolle,
mennään kentälle juoksemaan."

Zeenahan oli pari kuukautta yskinyt satunnaisesti, ja epäilin, että sillä on kasvain tai useampia keuhkoissa. Muutamina viimeisinä päivinä yskiminen alkoi rajusti lisääntyä, kunnes viimeistä edellisenä yönä yskänpuuskia tuli toistuvasti läpi yön. Ulkona Zeena riekkui niinkuin aina, mikä teki päätöksen tekemisen vielä paljon vaikeammaksi.

Enpä muista, että eläinlääkärille soittaminen olisi koskaan ollut niin vaikeaa, saati perjantaina sinne lähteminen. Eläinlääkärissä epäilykseni vahvistui, ja Zeena nukutettiin. Ikävä on suunnaton.

Talven Lumoissa

2009-01-12T10:46:00.007+02:00

Zeena kalliolla

Meillä vietetään edelleen hiljaiseloa. Jotain on sentään tapahtunutkin. ;-)

Joulukuussa meille muutti pitkällisen haaveiluni päätteeksi uusi tervutyttönen, harmahtava pumpulipallo Lumo. Virallisemmin Flammeus New Design. Sain kuin sainkin sen kauan odottamani narttupennun K-pentueen Oonasta, ja sen myötä toivon saavani jatkoa joskus tulevaisuudessa myös vanhalle narttulinjalleni. Lumohan oli se pentu, johon ihastuin ensisilmäyksellä kun pentuja kävin ennen luovutusikää kääntelemässä:

Pikkuneiti on osoittautunut oikein tomeraksi tyttöseksi, jota eivät uudet tilanteet, vieraat ihmiset ja koirat huimaa. Mutkalla olevaan agility-putkeen Lumo meni heti ensimmäisellä kerralla Jasson perässä, ja agility-halliin ollaan käyty tutustumassa Lägin mestaruuskisoissa. Mikäs sen mukavampaa pienen koiran mielestä, kuin päästä katselemaan lujaa meneviä koirakoita, ja välillä painimaan T-pentueen Tipsun, sekä muutaman muun koiran kanssa.

Tavoilleni uskollisena, kakara on saanut elää meillä kuin pellossa. Pitäisi varmaan alkaa harjoitella istumista ja muitakin tottisjuttuja hiljalleen... Tähän asti on vain keskitytty luoksetulon opettelemiseen, ja onhan tuo pari kertaa ollut jo hihnassakin. Koiriemme aktiviteetit ovatkin pyörineet viime aikoina lähinnä kallioilla ja metsissä samoilemisen ympärillä.

Jasso

Onneksi ollaan menossa kohti kevättä. Jos tästä talviunesta alkaisi hiljalleen heräilemään, ja koiriakin tulisi laitettua taas enemmän ruotuun.

Pentusuunnitelmiakin on pyöritelty kovasti mielessä, mutta mitään ei ole vielä lyöty lukkoon. Kasvatteja on mukavasti käynyt syksyn ja talven aikana terveystarkastuksissa, josta suuret kiitokset ihanille omistajaperheille. Tulokset ovat olleet oikein positiivisia, joten hyvillä mielin on saanut olla niiden suhteen. :-)

Kesäturkit mäkeen

2008-11-11T21:18:00.002+02:00

Romeon painostuksesta kävimme tänään pienellä lenkillä vesisateesta huolimatta. Varsinkaan viime aikoina mummoutunut Zeena ei ole kovin innokas ulkoilija näillä keleillä nykyään, joten ihan hyvähän se oli saada sitäkin liikutettua.

Romppu valitsi talutettavakseen Zeenan, joka sateesta huolimatta riemastui suunnattomasti nähdessään pannan ja hihnan. Pihatiellä jo ehdin pohtia, josko Jasso olisi pikkupojalle sopivampi talutettava. Zeena kävi nimittäin alkulenkistä sen verran lämpöisenä, että meno oli varsin pomppivaa. Hyvin Romppu handlasi kuitenkin kuumakallen lenkityksen.

Edelleen Romeon toivomuksesta meidän piti kävellä läheiselle lammelle, jossa koirat päästettiin irti. Jasso sai riemuhepulin, ja juoksi tuhatta ja sataa edestakaisin täysin päättömästi. Tämä päättömyys sitten kostautui, kun herra unohti, ettei veden päällä voi juosta. Hirveällä tohinalla otti yhtäkkiä valtavan loikan suoraan lampeen, ja sinnehän sitä pieni tervunketale upposi. Nousi sentään pintaan, jonka jälkeen hirveällä pärskyttämisellä yritti päästä vedessä eteenpäin. Yritti ensin nousta vieressä olleelle laiturille, mutta todettuaan kiipeämisen olevan mahdotonta, otti aivot käyttöön, ja ui takaisin sinne, mistä oli lampeen hypännytkin. No, kastautuminenhan antoi vain lisäpotkua revittelylle, joten hepuli sai vain lisäpontta.

Rompun mielestä yksi hauskimmista asioista on koirien uittaminen, joten pitihän Zeenankin päästä kastautumaan ponnettomista estely-yrityksistäni huolimatta. Zeenahan ui vaikka veteen heitetyn kiven perässä, ja sinne lampeenhan ne päätyivät, sekä kivi, että Zeena.

Koirien uimakeikan päätteeksi yritimme juoksuttaa niitä kuivaksi pellolla. Romppu meni puoleenväliin peltoa, ja minä jäin pellon laidalle. Ja sitten vain huudeltiin koiria vuorotellen. Zeena ei noista leikeistä oikein enää jaksa innostua, mutta Jassohan juoksee... Kotiinviemisinä oli silti kaksi läpimärkää tervua. Vesisateessa eivät oikein meinanneet kuivua. ;-)

Kotona piti vielä pikkumiehen hauskuuttaa itseään uittamalla Zeenaa omassa pihalammessa, jonka jälkeen kerättiin kaksi vettävaluvaa nelijalkaista ja kaksi lähes yhtä märkää kaksijalkaista sisälle kuivattelemaan. Hauskaa kyllä oli, vaikka ennen lenkkiä ajatus vapaaehtoisesta kastumisesta ei houkutellutkaan.

Siipi maassa

2008-11-05T18:28:00.002+02:00

Kyllähän se nyt hienosti menneen kesän jälkeen pitää vastoinkäymisiäkin kertyä samassa suhteessa. Tänään on pistänyt masentamaan jo ihan huolella, kun vasta aletaan hiljalleen toipua Nicin epilepsia-tietoshokista, niin johan sitten saatiin tieto, että Fanni on todettu ultrassa tyhjäksi. Voi itku ja hampaiden kiristys. :-(

Näitä ipanoita kun ehdittiin odotella innolla monella suunnalla, niin tottahan sen piti nyt mönkään mennä.

Rikkana rokassa tuntuu vielä sekin, että Jasson kauan odotetut tokokisatkin pitää jättää väliin, kun ihan itse menin unohtamaan koko antidoping-säännön. Käytin Jasson maanantaina lonkka- ja kyynärkuvissa, ja vasta sitten välähti, että toko-kokeen piti olla tulevana lauantaina. No eipä ole ei, kun rauhoitusaineen varoaika ei ihan noin lyhyt sentään ole. Noh, tämä on ihan pikkuseikka noihin aiemmin mainittuihin asioihin verrattuna, mutta näköjään, kun asiat alkavat menemään pieleen, niin ne sitten kanssa menevät pieleen.

Maanantaina saatiin onneksi myös hyviä uutisia, kun S-pentueen Siri ja Taru, sekä R-pentueen Capo olivat myös kuvissa, ja kaikki todettiin niveliltään terveiksi. Odottelemme siis virallisia lausuntoja Kennelliitosta hyvillä mielin.

Jasso on viime aikoina keskittynyt lähinnä leikkimään Romeon kanssa piilosta, vaikka pihalla oleillessa on muutaman kerran muisteltu perusasentoa ja parin askeleen seuraamissiirtymiä eri suuntiin. Kovasti olisi hollantilaisessa intoa tekemiseen, mutta muut kiireet ovat vieneet taas sen verran treeniaikaa, etten hirveästi ole ehtinyt paneutua treenaamiseen.

Tällä hetkellä syksy näyttää todella synkältä. Toivottavasti tulisi ensi kerraksi parempiakin uutisia kirjoitettavaksi.

Astutusreissulla

2008-10-06T15:45:00.002+03:00

Lauantaina starttasin aamukymmeneltä kohti Itä-Helsinkiä hakemaan Fannia astutusreissulle. Alunperin oli tarkoitus hakea Fanni ensin meille, ja katsoa Aban kanssa, olisivatko päivät kohdallaan, mutta Fannin kyytiin saatuani päätinkin ajella suoraan Uuraisille. Hiemanko jännitti, jos reissu olisikin täysin turha, eikä Fanni olisikaan valmis astutettavaksi, tai jos Jokke, joka myös oli ekakertalainen, ei huolisikaan neitiä morsiamekseen.

Onneksi huolet osoittautuivat perillä täysin turhiksi. Kymmenisen minuuttia koirat tutustuivat toisiinsa, ja Fanni sai vähän jaloitella neljän tunnin automatkan jälkeen. Sitten koirat päättivät, että on käytetty tarpeeksi aikaa alkulämmittelyihin, Jokke hyppäsi Fannin selkään, ja heti ekalla yrittämällä onnistui! Kymmenisen minuuttia koirat olivat kiinni, ja homma oli hoidettu. :-)

Edessä oli vielä neljän tunnin ajomatka kotiin, ja matkalla kävin pudottamassa Fannin kotiinsa. Kotona olin kymmenen aikoihin illalla, joten tulihan sille päivälle kivasti mittaa.

Nyt vain jännityksellä odotellaan, josko astutus tuottaisi myös tulosta, ja pentuja saataisiin maailmaan itsenäisyyspäivän tienoilla. Kiitokset Joken omistajalle, Ainolle ja Fannin sijoitusomistajalle, Wilmalle, jotka joutuivat järjestelemään omia menojaan astutuksen vuoksi!

...ja lisää treeniä

2008-09-30T00:49:00.002+03:00

Treeni-into on näköjään nyt huipussaan, kun parhaina päivinä tulee reenailtua Jasson kanssa pariinkin otteeseen. Noh, työt kyllä pitävät huolen, että välipäiviäkin tulee riittävästi.

Tänään aamupäivän töiden jälkeen treffattiin Hennan kanssa reippaina kaupungilla. Tehtiin kisamaiset treenit, jossa ensin Lina ja Jasso rivipaikallamakuussa kolme minuuttia. Unohdin ilmeisesti kertoa Jassolle, että ollaan tekemässä töitä, koska kakara ei mennyt vasta kuin toisella käskyllä maahan. Höh. Molemmat kyllä pysyivät hienosti ja rauhallisesti paikoillaan.

Jasso sai ensin suorittaa muut alotokon liikkeet Hennan toimiessa liikkurina. Jälleen unohtui kertoa koiralle, että sen kuuluisi tehdäkin jotain, joten hihnaseuraamisessa oli ihan nukuksissa, eikä kontaktista ollut juuri tietoakaan. En tosin puuttunut siihen mitenkään, koska halusin tehdä koko suorituksen kisamaisesti ilman välipalkkoja tai korjauksia. Ei ehkä mikään järkiratkaisu...

Vapaana seuraamisessa Jasso selvästi heräsi, ja teki oikein upean seuraamisen. Liikkeestä maahanmenossa on edelleen ongelmana, että jää helposti seisomaan, minkä teki nytkin. Toisella vasta maahan. Oma äänenkäyttö vaihtelee ihan liikaa, ja käskyjä tulee annettua milloin milläkin painotuksella. Äh.

Luoksetulossa eteenistuminen oli vino. Muuten ihan ok. Liikkeestä seisominen hieno. Hyppyähän meillä ei mukana ollutkaan, mutta arvelisin noilla suorituksilla voivamme saada ykköstuloksen kasaan. Jassollehan on paikka varattuna marraskuulle tokokisoihin. ;-)

Linan suoritusten jälkeen treenasin Jasson kanssa vielä maahanmenoja, jolloin huomasin tuon äänenkäyttöni vaikutuksen. Oikealla painotuksella menee nopeasti maahan, ja erilaisella jää seisomaan. Tässä pitäisi olla tarkkana. Myös luoksetuloa harjoittelin pari kertaa lyhyeltä matkalta, ja niissä saatiin suorat eteenistumiset. Treenipaikan ohi sattui kulkemaan tervu-uros ulkoiluttajansa kanssa, ja he pysähtyivät katselemaan harkkojamme. Tervupoika piti kovasti elämää koirillemme, mutta Lina ja Jasso käyttäytyivät hienosti. Lopulta jätin Jasson paikallamakuuseen parinkymmenen metrin päähän, ja kävin tervehtimässä tervua ja vaihtamassa pari sanaa narun pään kanssa. Hienosti Jasso pysyi paikoillaan, vaikka jutellessa ehti vierähtää tovi jos toinenkin.

Illalla päivän loput työt tehtyäni lähdin vielä Jasson kanssa kentälle. Tavoitteena on nyt opettaa pojalle nouto kuntoon, joten kapulaa tuli viskottua urakalla. Hienostihan tuo toi, ja ekan kerran jälkeen jopa suoraan minulle. Ihan ensimmäisellä heitolla kävi vetämässä riemukierrokset talon ympäri kapula suussaan. Niin Jassoa...

Pihalta löytyi myös rapainen ja virttynyt pehmokoira, jota Jasso ulkoiluttaa aina pihalla ollessaan, ja tuon lelukoiran avustuksella saatiin noutoon vielä lisää intoa. Kapula sai Jasson silmissä ihan uusia ulottuvuuksia, kun sen tuomisesta alkoi saada palkaksi pehmokoiran paiskomista.

Vaan ei niin hyvää treeniä, ettei jokin sytyttäisi tämän kouluttajan pään päälle tampiolamppua... Treeni-innossaan kun oli pakko kokeilla kakaran kanssa heti noutojen jälkeen eteenmenoa. Sitähän ei olla koskaan edes kokeiltu, niin mikäs sen parempi aika kuin heti vauhtinoutotreenin päälle. Jasso istumaan, ja lelun vienti kentän toiseen päähän. Lähetys, ja koira sinkoaa lelun luo -etsimään noutokapulaa!

Piti ihan testata toisella yrittämällä, että valitseeko tuo ihan vakavissaan lelusta ja kapulasta sen jälkimmäisen. Eli molemmat vierekkäin kentän päätyyn, sitten lähetys, ja niin punainen hollantilainen lentää hakemaan -kapulaa. Jätin eteenmenoharjoitukset tällä kertaa siihen. Palaamme niihin ehkä seuraavassa elämässä... No ei vaan.

Tällaiseen aktiivipäivään kuuluu toki myös vähän agilitya, kun eihän sitä tiedä, kuinka pitkä aika on seuraaviin treeneihin. Eli siinä kentällä ollessa otettiin myös muutama putkeen, hypyille ja renkaalle lähetys, pari puomin kontaktia ja parit pujottelut. Jasson mielestä agility on superkivaa. Tai no, tuntuu että tuon ipanan mielestä kaikki on sellaista. :-)

Treeniä treeniä

2008-09-27T09:40:00.002+03:00

Jasso on päässyt nyt lähes joka päivä tekemään jotain pientä. Itse asiassa tokon alokasluokan liikkeet alkavat jo tympiä itseäni sen verran, että kohta pitäisi päästä kokeeseen koittamaan, joko paketti pysyisi kasassa koko kokeen ajan. Mielessä kummittelee vaan tuon ekan kokeen lennokkuus, enkä viitsisi samaa show:ta lähteä uusimaan. :-)

Jasson mielestä treenaminen on hurjan hauskaa, ja tarjoilee sivulletuloja niin tutuille kuin tuntemattomillekin, kun seisoskellaan pihalla. :-))

Torstaina vierailtiin välillä Hennan luona, jossa pihalla otettiin reilun pituinen rivipaikallamakuu Linan kanssa, jonka aikana käväisin pari kertaa piilossakin. Linalla oli juoksun parhaat päivät menossa, joten mikäs sen parempaa häiriötreeniä. Hyvin pysyivät molemmat, ja selvästi Jasson mieleen alkaa muotoutua käskyn alla olemisen ja vapaana hengailun ero. Vapaa-käskyn jälkeen palkkasi itsensä syöksymällä liehittelemään Linaa. Hauska epeli.

Uusia treenattavia asioita pohtiessa päätin aloittaa kaukokäskyjen opetuksen. Kahden metrin matkalla nousee ja laskee hyvin. Pidempää ei vielä koitettukaan. Eilen testasin ensimmäisen kerran myös luoksetulon pysäytystä, ja sekin onnistui kivasti.

Nyt kun löytäisi itse motivaatiota noudon jatkamiseen ja eteenmenon aloitukseen. Jostain syystä niiden harjoitteleminen tuntuu kovin nihkeältä tällä hetkellä, vaikka nekin pitäisi saada opetettua, jos keväällä meinaisi päästä jälkikokeisiin.

Hennan kanssa käytiin myös kokeilemassa tulisiko Jassosta ehkä myös viestikoira. Ekaksi matkaksi otettiin noin 50 metriä, ja Henna vei Jasson B-pisteelle. Pienen ääniavun kanssa juoksi sieltä luokseni, mutta takaisin päin lähetettäessä meinasi kaartaa viereiselle pellolle, jossa oli jäljet vanhenemassa. Kutsuin pois ja lähetin uudelleen, jolloin juoksi jo kivasti. Seuraavat kolme pätkää menivät upeasti. Jasso selvästi oivalsi asian ytimen, ja oli uudesta lajista todella tohkeissaan. :-)

Treenailua pitkästä aikaa

2008-09-21T10:16:00.002+03:00

Kahden viime viikon aikana on tuntunut pitkästä aikaa siltä, että elämään voi mahtua muutakin kuin töitä. Kasvattitreffit vedettiin hyvin pienimuotoisina läpi, ja ilman suurempia alkuvalmisteluja. Kiitokset kaikille (18 koirakkoa), jotka osallistuivat, sekä erityiskiitos kaikille tarjoiluihin ja muihin valmisteluihin osallistuneille. Hauskaa oli, kun itsekin sain ottaa rennosti ja ehdin jopa jutustelemaan paikallaolijoiden kanssa. :-) Tällaisia tapaamisia olisi kiva järjestää useamminkin, kun järjestelyistä ei tarvinnut ottaa stressiä ja päivä kului leppoisissa tunnelmissa. Agilityn knock-out hyppykisa ja pallonhakukisa vietiin läpi, ja ohjelmaakin oli siten juuri sopivasti.

Pari viikkoa sitten peltomme vuokraaja kävi niittämässä koko kesän villinä rehottaneen peltomme, josta iski jäljestämiseen ihan uusi motivaatio. Jasso onkin nyt päässyt jo kolmena kertana jatkamaan viime keväänä alkaneita (ja päättyneitä) jälkitreenejä, ja heti ensimmäisellä kerralla otin mukaan jälkikepit. Ensin tein lämmittelyksi satametrisen namijäljen nappuloilla, joka meni kohtalaisen kivasti. Nappulat vaan jäivät suurimmaksi osin pellolle, vaikka koira olikin nälkäinen. Höh. Toinen jälki olikin sitten höystetty kepeillä. Jassohan ei ole aiemmin edes jälkikeppejä nähnyt, joten pikkuisen epäilytti huomasiko tuo niitä ollenkaan. Kymmenen askeleen välein neljä keppiä, ja jälki vanheni puolisen tuntia. Itse jäljestystä ei voinut edes jäljestykseksi kutsua, kun kakara haahuili pitkin jälkeä poiketen metriä-kahta puolelta toiselle. Jollain ihmeellä onnistui kuitenkin törmäämään ensimmäiseen keppiin, jonka otti hetkeäkään miettimättä suuhunsa ja toi iloisesti minulle! Leikittiin sitten kepillä, jonka jälkeen sujautin sen taskuuni ja käskin jatkamaan jälkeä. Samalla lailla pyöri ja hyöri, mutta jälleen päätyi kakkoskepille, jonka toi iloissaan. Samalla tavalla loputkin kepit löydettiin ja tuotiin. Kummallista, että pystyi edes löytämään pellosta mitään... Eli tarkkuutta tarvitaan hurjasti lisää.

Jasson kanssa ollaan otettu viime viikolla myös muutama tottistreeni, jotka ovat sujuneet kivasti. Seuraamisessa on harjoiteltu keskittymistä pidemmillä pätkillä, sekä käännöksiä ja nopeudenvaihtoja. Treeni treeniltä on mennyt paremmin. Myös hyppynoutoon aloin tekemään pohjia, noutoesineenä vielä patukka. Ihana katsoa miten kevyesti tuo hyppää 80-senttisen esteen vaikka paikaltaan. :-)

Tuhatta ja sataa tukka putkella

2008-08-30T20:56:00.002+03:00

Siitä onkin piiiitkä aika, kun viimeeksi olen tänne ehtinyt kertoilemaan kuulumisia. Työ on viime aikoina vienyt sekä kaiken vapaa-ajan, että suurimman osan jaksamisesta, joten harrastelut ovat jääneet jokaviikonloppuisiin näyttelyreissuihin, joissa on tullut rampattua viime kuukausina enemmän kuin ikinäkoskaan ennen. Kiitokset vaan itselleni, kun tanskalaispoika Arcon ja O-pesueen Nicin omistajia on tullut patisteltua kehiin, nyt kun pojat ovat ihan kivasti menestyneetkin. Näin osaomistajan ja kasvattajan asemassa on ollut ilo olla jakamassa menestyksen hetkiä, vaikka se on tiennytkin ajelua ympäriinsä näyttelypaikoille, ja useimmiten vielä ilman koirakyytiläisiä. Romppu taasen on urheasti kulkenut mukana kannustamassa Arcoa ja Niciä kehien laidoilla, jotta elämä näyttelypaikoilla ei kävisi liian tylsäksi. ;-)

Jasson treenailut ovat jääneet minimiin. Taitaa poika olla päässyt treenaamaan kaikki kaksi kertaa viimeisen puolentoista kuukauden aikana. Syksyksi kaavaillut toko-kokeetkin jäivät nyt käymättä, kun näyttelyturnee on vienyt vapaat viikonloput kohtalaisen tarkasti. Eikä tällä treenimäärällä niihin muutenkaan olisi mitään asiaa...

Huomenna treffataankin sitten jokunen Kuunsirppiläinen kasvattitreffien merkeissä. Yritän ehtiä kirjailemaan tapaamisesta jokusen sanan lähipäivinä.

Koulittavana

2008-07-06T18:13:00.002+03:00

Sain vihdoin ja viimein otettua itseäni niskasta kiinni, ja järjestettyä kasvattien omistajien pyynnöstä Mölsän Suskin pitämään meille tottispäivän. Ja kylläpä tuli tarpeeseen!

Omistajat yksi toisensa jälkeen pääsivät treenattaviksi, ja tuli hyvin huomattua miten fakkiintunut sitä onkaan omiin koulutustapoihinsa. Kummallisia tapoja sitä onkin tullut vuosien saatossa kehitettyä, mutta pitkäpinnaisesti Suski jaksoi huomauttaa vielä sadannestakin ylimääräisestä hihnalla nyppäyksestä, palkkauksen väärästä ajoituksesta, kehumattomuudesta, jne, jne...

Sovittiin jo, että jatkossa treffataan noin kuukauden välein muutamia kertoja, jotta tulisi sitten todella treenattuakin uusia oppeja ahkerammin. ;-)

Kiitokset vielä Suskille päivästä, joka todella avasi silmiä, sekä kaikille osallistujille mukavasta treeniseurasta. :-)

Pennuntuoksuinen juhannus

2008-06-23T23:19:00.004+03:00

Kuunsirppilässä on vietetty muutamia päiviä hieman rauhallisempaa eloa, kun juhannusaattona Nana synnytti hienosti viisi tomeraa tervunalkua. Kaksi poikaa ja kolme tyttöä, jotka vaikuttavat oikein elinvoimaisilta ipanoilta.

Olin erittäin tyytyväinen pentuekokoon, varsinkin, kun tilatut kaksi tyttöä ja kaksi poikaa saatiin. Kolmas tyttö oli siis extraa, jotta kasvattajalta ei täysin unohtuisi kodinetsintäpuuhat mielestä. Tuntuu kyllä kivalta päästä luovuttamaan ainakin neljä pentua viidestä 7 viikon päästä ennestään tuttuihin perheisiin, ja kaikki vielä suhteellisen lähelle. :-) Vielä kun tuolle yhdelle tytölle löydettäisiin sopiva yhteydenpidosta ja harrastamisesta kiinnostunut omistaja, niin mitäpä sitä muuta voisikaan tällä hetkellä toivoa.

Treenirintamalla on pentujen syntymisen myötä ollut taukoa. Metsäkone kävi tänään kaatamassa omasta metsästä puut, joten omassa metsässä jäljestäminen on nyt sitten historiaa. Kaadettujen puiden tilalle tullaan tosin istuttamaan uusia puuntaimia, mutta taitaa mennä toistakymmentä vuotta, ennenkuin sitä seuraavan kerran voi metsäksi kutsua. Seuraava projekti onkin siivota alue risuista ja aidata se, jotta saadaan tuleville hoitokoirille kunnollinen juoksutarha.

Treenaamattomuus kostautuu...

2008-06-14T22:49:00.004+03:00

Päästiin sitten kolmen päivän varoitusajalla toko-kisoihin. Olin jo unohtanut koko ilmoittautumiseni, kun heti sen jälkeen tuli tieto, että ollaan varasijalla. Ajattelin siis, ettei toiveita kokeeseen pääsystä ole lainkaan, ja huokaisin jo helpotuksestakin. Sen verran pojan koulutus on vaiheessa...

Keskiviikkona tulikin yllättäen puhelu, jossa kerrottiin, että kokeeseen oli tullut peruutus, ja meille on siten paikka vapaana. Apua!

Kisa-aamu alkoi loistavasti. Heräsin aamulla kuudelta tunteeseen, että niska on kipeä. Ylösnoustessa tajusin, etten voi kääntää päätäni juuri ollenkaan, ja kävely onnistui vain varovasti ja aavistuksen kumarassa. Jee. Vaan kun kokeeseen on ilmoittauduttu, niin sinnehän mennään vaikka pää kainalossa. ;-) Eipä tarvinnut jännittää omaa suoritusta, kun piti keskittyä nopeiden liikkeiden ja pään kääntelyn välttämiseen (eikä tarvinnut pelätä, että antaisi tahattomia vartaloapuja suorituksen aikana).

Tässäpä tiivistelmä meidän suorituksestamme, jolla tuli todistettua, että tokoilu voi todella olla hauskaa. Etten sanoisi että ihan naurettavaa. :-D

Luoksepäästävyys (10) sujui hienosti, ja siitä saatiin ainokainen kymppi.

Paikallaolossa (9) tippui hienosti maahan, pysyi hyvin ja rauhallisesti, vaan eipä taas noussut perusasentoon kuin vasta toisella käskyllä (edelleen tämä jätetty vielä treenaamatta).

Seuraaminen kytkettynä (8,5) sujui jälleen ajoittain hienosti, mutta välillä kontakti oli jossain muualla kuin ohjaajassa. Perusasennot olivat kummallista kyllä, lähes koko kokeen ajan hukassa, vaikka niissä ei ole aiemmin juurikaan ongelmia ollut.

Vapaana seuraamisessa (7) loputkin perusasennot katosivat kokonaan, ja Jasso alkoi kiinnostua koko ajan enemmän hajuista ja ympäristöstä. Palkattomuuden treenaamattomuus loisti selvästi. Silti joitakin pätkiä seurasi sentään taas hienosti.

Liikkeestä maahanmenossa (6) jäi ekalla käskyllä seisomaan, ja toisen annoin tuomarin mukaan liian voimakkaasti.

Luoksetuloon (0) olin itse todella tyytyväinen, vaikkei sitä tuosta nollasta näekään. Ensimmäisen kerran pitkältä matkalta Jasso tuli täysillä viivasuoraan eteeni istumaan, ja aivan iholle kiinni. Tuomari ei arvostanut myöhästynyttä jarrutusta, joten nollaksi meni. Höh. Juuri kun ehdin iloita upeasta eteenistumisesta. :-/

Liikkeestä seisomisessa (5) Jasso ilmeisesti kyllästyi lopullisesti tokon yksitoikkoisuuteen, ja päätti lisätä vähän äksöniä peliin. Ennen suoritusta ei meinannut millään malttaa tulla perusasentoon, vaan joka kerta kun käskytin, se hyppäsi pystyvieteriloikan minua päin. Lopulta, kun sain sen perusasentoon, ja saimme luvan lähteä liikkeelle, ehdin sanoa "seuraa", ja kakara ampaisee melkein puoli kentänmittaa eteenpäin kuin tykin suusta. Heh. Uusi ja tiukempi seuraamiskäsky saa sen palautumaan oikealle paikalle, ja luonnollisesti suorittaa loppuliikkeen lähes täydellisesti. Pysähtyi siis niille jalansijoille, kun annoin seisomiskäskyn, ja pysyi varvastakaan liikauttamatta, kun palasin viereen. Perusasentoa ei kyllä taaskaan löytynyt, kuin vinona.

Estehypylle (8) mentäessä, en vieläkään tajunnut, että parempi olisi viedä vekara esteen eteen pannasta varmistaen, vaan yritin koota viimeiset uskon rippeet (luota koiraasi :-))) siirtymällä esteen luo Jasso vapaana kulkien. Hehhehee! Ensimmäinen yritys saada riehaantunut belgi-ipana perusasentoon esteen eteen johti lentävän hollantilaisen lentävään riemuloikkaan esteen yli, ja siitä katsomon kautta kunniakierros paluumatkalla uudelleen esteen yli hypäten. Tässä kohdassa alkoi itsellä jo pokka pettää, ja hihittelin mielessäni Jasson touhuille. Kun koira saatiin viimein perusasentoon, ja saatiin lupa aloittaa, niin tokihan se suorittaa ihan oikeaoppisen hypyn, kaikkine hievahtamatta loppuun asti seisomisineen. Jepjee.

Kokonaisvaikutus tippui tuon kunniakierroksen vuoksi nollaan, joten pisteitä ei tuolla suorituksella saalistettu kuin 120. Kolmostulos siis. Mutta hauskaa meillä oli ainakin, ja katsomosta sain jälkikäteen kommentteja, kuinka mukavaa katsottavaa suorituksemme oli ollut. Ei tuosta pojasta ainakaan iloisuutta ja virtaa puutu. :-)

Kehästä tullessani tiesin tasan tarkkaan, mikä on mennyt treenatessa pieleen. Tämän siitä saa, kun on oma kenttä, jossa treenailee pääosin yksinään. Itselläni kun on tapana viedä poika vapaana kentälle, ottaa yksi lyhyt harjoitus esim. maahanmeno/seisominen, ja vapauttaa sitten Jasso omiin touhuihinsa. Sieltä sen sitten kutsun tekemään seuraavan asian, ja taas vapautus, jolloin se saa mennä haistelemaan tai juoksentelemaan. Seuraavan kerran treenatessa täytyy siis yrittää muistaa pitää koira kuulolla harjoitusten välilläkin, koska tuota oppimaansa tapaa se tuntui hyvin hienosti toteuttavan kokeessakin. Koiraa ei siis ole syyttäminen, vaan palikkaa ohjaajaa. :-)

Joskus olisi siis hyvä päästä yhteistreeneihin, joita olisi koulutusohjaaja vetämässä, niin tulisi tuollaisetkin asiat huomatuksi jo ennen kisoja.

O-pentueen Ruska piti onneksi belgien mainetta yllä kyseisessä kokeessa, tehden vakuuttavan upeaa työtä, josta keräsi upeat 186 pistettä, kunniapalkinnon, ja sijoittuikin vielä kolmanneksi. Onnittelut Auvolle ja Ruskalle!

Huomenna sitten Hyvinkäälle RotuRaceen juoksuttamaan 16 Kuunsirppiläistä. :-)

BH Jasso

2008-06-08T12:14:00.004+03:00

Aamusella ajelimme Jasson kanssa BH-kokeeseen Kiskoon. Enpä muistanutkaan enää, kuinka paljon sitä voikaan jännittää yhtä koetta, ja kädet meinasivat täristä jo kotona tavaroita pakkaillessa.

Jännitystä ei yhtään helpottanut se, että koepaikalle tullessa otin Jasson autosta, ja poika tuntui olevan ihan hälläväliä-tuulella. Merkkailut ja haistelut, toiset koirat ja ihmiset kiinnostivat kyllä, mutta kontaktia otti vähän puolihuolimattomasti.

Oma vuoro tuli yllättävän nopeasti, vaikka olimme viimeisiä, ja jo hihnaseuraamiseen lähdettäessä kontakti oli enemmän maassa kuin ohjaajassa. Pari lisäkäskyä jouduin antamaan, jolloin skarppasi ja teki jonkin matkaa tehokkaasti töitä, mutta pitkät suorat saivat taas kiinnostuksen ajoittain herpaantumaan. Vapaana seuraamisessa jäi haistelemaan yhtä ihmistä henkilöryhmässä, jolloin myös jouduin antamaan lisäkäskyn. Vähän meinasi ahistaa seuraamisten jälkeen, eikä oloa parantanut liikkeestä istuminen, jossa Jasso meni maahan. Pöh. Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo sujuivat onneksi hyvin, ja paikallaolossa poika pysyi hienosti siihen asti, kun parina olleelle koiralle kajahti iloinen luoksetulokäsky, joka sai Jasson nousemaan puoli-istuvaan asentoon. Onneksi pysyi siinä hyvin viimeiset sekunnit.

Kaupunkiosuus meni loistavasti. Pohdin paikalle tullessani, ettei Jasso ole tainnut koskaan nähdä ohiajavaa polkupyörää, enkä sen enempää ole jättänyt sitä vieraissa paikoissa yksin kiinni mihinkään, mutta näistä ja kaikesta muustakin häiriöstä Jasso selvisi esimerkillisesti. Yksin ollessaan ei edes vilkaissut ohimeneviä koiria, eikä vieraita, jotka parveilivat koiran ympärillä. Piti koko ajan hihnan ihan löysällä, vaikken jättänyt sitä edes käskyn alle. Seisoskeli paikallaan, istahti välillä, ja haisteli hetken jotain hajua maassa. Oli oikein levollinen, mihin olin erittäin tyytyväinen.

Kisaura on nyt virallisesti korkattu, kun hollantilaiskakaralla on ikää vuosi ja kuusi päivää. :-)

Rimakauhua...

2008-06-04T08:08:00.004+03:00

Kennelpalveluiden uudet toimitilat saapuvat

Edeltävät kaksi viikkoa ovat menneet kiireen kourissa, kun kaikki aika, joka ei ole mennyt töihin, on käytetty uusien toimitilojeni järjestelyyn. Pihallamme on katseltu kaivureita, isoja rekkoja, maansiirtoautoja, sekä nosturikin, mutta vihdoin 70 neliön tilat ovat saatu suurinpiirtein paikalleen. Vielä odotellaan loppuviikosta kaivuria avittamaan. Kaupan päälle olen itse ollut viikon kaameassa flunssassa, joka eilen vei äänenkin. Olikin varsin lystikästä vetää kolme tuntia treenejä käheällä raakunnalla, joka kostautui sitten tänä aamuna, kun aamulla herätessä ääntä ei enää tullut juuri ollenkaan...

Suunnitellut treenit Jasson kanssa ovat siis jääneet systemaattisesti toteuttamatta, ja eilen, kun pitkästä aikaa kävin pojan kanssa kentällä, iski ahdistus. Sunnuntain BH-kokeeseen on enää neljä päivää aikaa, Jasso ei osaa täyskäännöstä vasempaan, seurata hitaassa käynnissä (tarjoaa koko ajan istumista), pitkillä suorilla kontakti katoaa, jäävät liikkeet ovat täysin sekaisin, ja henkilöryhmää ei olla koskaan kokeiltukaan. Sen lisäksi poitsu nousi kaksi kertaa seisomaan, kun eilen kokeiltiin ensimmäisen kerran paikallaoloa niin, että itse olin selin, ja Henna otti vierestä Linan kanssa luoksetuloa. Jep. Neljä päivää olisi kyllä aikaa, vaan milläs treenaat, kun päivät on buukattu täyteen töitä ja suustakin tulee pelkkää kähinää?

Hinku kokeeseen on edelleen kova, mutta tällä hetkellä näyttää siltä, että läpimenon mahdollisuus on ehkä vajaat viisi prosenttia. Hoh-hoijaa. Ensimmäistä kertaa harkitsen vakavasti peruuttavani osallistumisen jonnekin, minne olen jo ilmoittautunut. Tähän asti olen aina käynyt kaikki kisat ja näyttelyt joihin on tullut ilmoittauduttua, vaikka välillä niihin on lähdetty melkoisen sairaanakin...

Alikiitoa katsomassa & Nanan ultraus

2008-05-19T22:37:00.004+03:00

Eilen aamupäivällä lähdimme katsomaan agikisoja Lohjalle. P-pentueen Vili omistajineen halusivat samalla tulla tutustumaan agilityn ihmeelliseen maailmaan, eikä Vilille tehnyt muutenkaan yhtään pahaa päästä välillä ihmis- ja koiravilinään. Samasta syystä otin matkaan myös S-pentueen Tarun, jonka elämä painottuu muutoin maaseudulla vapaana juoksemiseen. Molemmat käyttäytyivät oikein mallikkaasti, ja taas saatiin hyvää hälinäkokemusta molemmille.

Tarun kanssa alku kisapaikalla oli varsin vauhdikas, kun neiti ei oikein meinaa osata kulkea edes hihnassa (mihin sitä hihnaa maalla tarvitaan?), ja kaikki koirat olivat Tarun mielestä vain leikkikavereiksi tarkoitettuja. Ensimmäiset parikymmentä koiraa ohitettiin intoriekkumisella, ja Taru oli kovin hämmentynyt, kun kenenkään kanssa ei päässytkään leikkimään. Tyytyi sitten viimein riekkumaan Vilin kanssa. Kisapaikan kuulutukset aiheuttivat alkuun korvien pyörittelyä ja pientä jännittyneisyyttä, mutta jonkin ajan kuluttua reagointi onneksi loppui. Ihmiset olivat Tarun mielestä vallan mukavia, ja rapsutteluja sateli useammaltakin taholta. Silloin kun jäin pidemmäksi aikaa seisomaan paikoilleni, kävi Taru rennosti makoilemaan. :-)

Kentällä tuli myös otettua ihan vähän tottista, kun halusin nähdä, pystyykö tyttö toimimaan hälinässä. Hienosti sujuivat maahanmenot, perusasennot ja parin askeleen seuraamiset, ja palkaksi leikittiin narupallolla, jonka perässä tyttö olisi juossut enemmänkin.

Vili käyttäytyi myös hienosti, ja sai monta uutta tuttavuutta. Poika oli innoissaan, kun huomasi, että melkein kaikilla ohikulkijoilla oli taskuissaan nameja, ja niitä annettiin melkein aina kun tarpeeksi lähelle meni. Loppupäivästä intoutui jopa hyppäämään yhtä tuntematonta vastenkin rapsutuksia kerjäämään. Vili kuitenkin harvemmin on käyttäytynyt ihan niin tuttavallisesti vieraita ihmisiä kohtaan.

Urheat agiliitäjämme Cina & Ada ohjaajineen eivät valitettavasti tällä kertaa tehneet nappisuorituksia, mutta intoa riitti molemmilla, ja radat olivat pienistä virheistä huolimatta mukavaa katseltavaa. :-)

Sitten penturintaman uutisiin. Nana oli tänään käynyt ultrassa, ja todettiin tukevasti tiineeksi. Jopa sen verran tukevasti, että Siran pentusuunnitelmat lykätään nyt tulevaisuuteen. Ihan samanlaista intoa hoitaa kahta isoa pentuetta samaan aikaan ei tänä kesänä löydy itseltäni kuin viime kesänä. Tälle vuodelle riittänee siis yksi pentue.

Tulin tänään ilmoittaneeksi Jasson BH-kokeeseenkin. En kyllä ole ollenkaan varma, riittävätkö tämänhetkiset taitomme vielä siihen, mutta onhan tässä melkein kolme viikkoa aikaa treenata. ;-) Liikkeestä istumista ei vielä ole edes aloitettu, pitkät seuraamiset ovat hepreaa ja kaupunkiosuuden yksinjättämistä ei ole koskaan kokeiltu, mutta tuloksesta viis, kunhan mennään kokeilemaan. Ei tuo todennäköisesti ainakaan muita mene häiritsemään, joten oma suoritushan siinä vaan on kyseessä. Kisakärpänen on siis puraissut meikäläistä pahemman kerran.

Kehää kiertämässä

2008-05-18T07:52:00.002+03:00

Lauantaiaamuna puoli kuudelta hyppäsimme Jasson kanssa isäni kyytiin, ja lähdimme köröttelemään Poria kohti. 3 tuntia autossa istumista mennen tullen yhden näyttelyn vuoksi ei ole viime vuosina kuulunut tapoihini. Laskeskelimme isäni kanssa, että Porissa on tullut käytyä näyttelyssä edellisen kerran joskus 90-luvun alussa. Matka sujui kuitenkin rattoisasti, ja näyttelypäivän tulokset lämmittivät sen verran mieltä, että sinänsä reissu oli ihan kannattava.

Oli myös mukavaa nähdä S-pentueen Manta (VSP) ja O-pentueen Kiva (PN3) ensimmäistä kertaa kehässä. Kiitokset myös muille paikallaolijoille, sekä erityisesti isälleni tarpeeseen tulleesta ylimääräisestä käsiparista, sekä Toscan ja Rockyn omistajalle esitysavusta (ekaa kertaa kehässä ja hienosti sujui!). Härdelliä riitti jälleen, kun itselläni oli kehään vietävänä koira jos toinenkin...

Illemmalla K-pentueen Nana kävi kyläilemässä, ja yritin katsella näkyisikö siinä merkkejä tiineydestä. Varmaksi en mene vannomaan, mutta ehkäpä... Maanantaina tyttö menee ultraan, jolloin toivon mukaan asia selviää. :-) J-pentueen Sirallakin on parhaillaan juoksu, mutta en ole vielä päättänyt, astutetaanko se vai ei. Kovasti tekisi mieli, mutta vähän hirvittää kun ajattelee, jos tästä kesästä tulisi viime vuoden toisinto. 17 pentua talossa yhtäaikaa... Huh!

Parhaillaan odottelen S-pentueen Tarua ja P-pentueen Viliä meille, kun tarkoituksena olisi lähteä katsomaan Lohjalle agility-kisoja ja kannustamaan ykkösissä kisaavaa Adaa ja kakkosissa starttaavaa Cinaa. Toivottavasti molemmilla menee hyvin!

Lina jäljestää

2008-05-16T23:54:00.002+03:00

Tänään päätimme kokeilla L-pentueen Linan kanssa ensimmäistä "oikeaa" metsäjälkeä. Ei nameja, normaali askelpituus, polun ylitys, kolme kulmaa ja kuusi keppiä. Kävin tekemässä jäljen jo ennen kuin Henna ja Lina tulivat meille, joten jälki ehti vanhetakin hieman. Linalla ei olla aiemmin jäljestetty metsässä, eikä sille sen enempää ole opetettu mitään keppi-ilmaisujakaan, saati janalähtöä, joten hieman mietin, mitenköhän harmajainen onnistuu...

Lähtö sujui vauhdilla, ja jälki löytyi heti, mutta ensimmäinen keppi jäi ilmeisesti liian kovan innon vuoksi nostamatta. Toinen keppi löytyi hännänheilutuksien kera, ja Henna palkkasi Linan makkaralla. Ensimmäinen kulma löytyi hyvin, mutta toinen kulma oli lähellä polkua, ja Lina nosti nenänsä maasta, kuin meinatakseen, että tähän se jälki päättyi. Pienellä avustuksella pääsi takaisin jäljelle, ja kolmoskepin otti jo suuhun ja toi Hennalle! Loput kolme keppiä nostikin sitten jo rutiinilla, ja jäljen päässä olimme niin innoissamme hienosti suoritetusta jäljestä, että pakko oli tehdä toinenkin samanlainen jälki.

Toisella jäljellä jälleen kuusi keppiä, neljä kulmaa ja kaksi kaatuneen puunrungon ylitystä ja yksi polun ylitys. Loppusuora oli kauheaa ryteikköä, josta hädintuskin pääsin itse kulkemaan. Tällä kertaa kulmat menivät ilman epäröintejä, mutta ensimmäisellä puunrungolla Lina pysähtyi. Haisteli kyllä kovin rungon yli, mutta vasta kun Henna käski etenemään, hyppäsi toiselle puolelle. Toisen puunrungon yli menikin sitten ilman minkäänlaista epäröintiä. Jälleen kepit nousivat muuten hienosti, mutta ryteikköön jättämäni vitoskeppi jäi sinne, mutta kutonen löytyi. Hienoa!!

Viimeisenä tein ihan lyhyen jäljen, jossa oli ojan ylitys, ja sekin sujui hienosti. Olimme erittäin tyytyväisiä Linan ensimmäiseen metsäjälkeen, ja jäi hirveä hinku päästä pian taas jäljelle!

Nyt nukkumaan, koska aamulla olisi lähtö Porin näyttelyyn, ja herätys on puoli viideltä. :-))

Möllitokoilemassa

2008-05-11T08:14:00.002+03:00

Eilen kävimme Jasson kanssa kokeilemassa, miten liikkeet sujuvat ensimmäistä kertaa vieraassa paikassa ilman välipalkkoja ja nameja (pitäisi varmaan harjoitella joskus treeneissäkin ilman jatkuvaa nakinsyöttämistä ja pallonheittoa... ).

Vaikka möllitoko olikin, tuomari ilmoitti heti aluksi, että koe käydään virallisilla säännöillä ja arvostelulla, ja varsin tiukka arvostelu olikin.

Tässä yhteenveto liikkeistä:
Luoksepäästävyys 10 (ei onneksi hypännyt tuomarin suuhun asti, vaikka nousikin vastaan rapsutuksia kerjäämään)
Paikallaolo 8 (meni hienosti maahan ja pysyi hyvin, vaan eipä noussut vasta kuin kolmannella käskyllä perusasentoon. Olen kuitenkin tyytyväinen, koska vierestä lähti collie, mutta Jasso ei tehnyt elettäkään lähteäkseen mihinkään.)
Kytkettynä seuraaminen 9 (omasta mielestä ei ihan noin hienoa, mutta tuomari kehui erinomaiseksi seuraamiseksi alokasluokkaan. Piti hyvin oikean seuraamispaikan, mutta kontakti putoili.)
Vapaana seuraaminen 7 (haahuili ja haisteli välillä, annoin jopa yhden lisäkäskyn, kun pysähdyksessä ei meinannut istua )
Liikkeestä maahanmeno 8 Naksutin kielellä kerran liikkeelle lähtiessä, kun meinasi jätättää, josta rokotettiin kuten kaksoiskäskystä. Maahan meni hienosti yhdellä käskyllä ja pysyi hyvin. Nousi jopa istumaan käskystä, kun palasin viereen ja käskin.
Luoksetulo 7 (jäi vasta toisella jättökäskyllä, tuli hienosti, mutta ei muistanut istua eteen, vaan hetken harkittuaan päätyi sivulle istumiseen... )
Liikkeestä seisominen 8½ (sanoin seiiso, josta rokotettiin. Pysähtyi hienosti ja pysyi hyvin palatessa)
Hyppy 9½ (loppuasento vino, muuten tosi hieno )
Kokonaisvaikutus 10 (kuulemma erinomaista ja iloista yhteistyötä)
Yhteensä 163 ja nippanappa ykköstulos. Sijoitus 4. (osallistujia 11)

Treeniä tarvitaan siis varsinkin seuraamisten kanssa paljon lisää. Tähän asti ollaan tehty kotona vain yhden-kahden askeleen seuraamisia, johon nyt palaamme, että saataisiin kontakti ja kiinnostus rakennettua paremmaksi. Yllätyin kuitenkin siitä, että kakara teki molemmat jäävät liikkeet oikein, vaikka treenatessa on koko ajan takunnut niiden kanssa. :-)

Mölleilemässä oli myös L-pesueen Lina, joka teki hienoa työtä, mutta paikallaolon mentyä nollille, pisteitä kertyi vain 144. Harmi! Ensimmäistä kertaa möllitokossa nähtiin myös Viron tuontimme Roze, joka toimi jo kohtalaisen kivasti, saaden muistaakseni 104 pistettä. Onnittelut uran avauksesta!

Mätsärin puolella erittäin kauniisti esiintyi R-pentueen Capo, tullen hienosti punaisten pentujen toiseksi. :-)

Päivä oli varsin kuuma, ja onnistuinkin polttamaan naamani auringossa... Pölkkäreihimme kuumuus ei sen sijaan näyttänyt vaikuttaneen, Jasso ja Lina ainakin työskentelivät ihan normaaliin tapaansa. :-)

Vapputreenailua

2008-05-01T20:27:00.002+03:00

Viime viikonloppuna tuli pyörittyä kehässä oikein urakalla Lahden näyttelyssä. Tulokset lukevat kotisivuillamme, ja tyytyväisiä oltiin reissuun. :-)

Toissapäivänä (tiistai) tajusin, ettei Jasso osaa edelleenkään liikkeestä seisomista oikein millään tavalla. Paikalla seisomista ollaan treeenattu, ja se sujuu kohtuullisen kivasti, mutta nuoriherra ei ymmärrä pysähtyä seisomaan ilman namia ja käsiapua, ja silloinkin tarjoaa helposti maahanmenoa. Eli ei kun reenaamaan...

Aluksi pysäyttelin "vapaasta hengailusta" namikädellä kakaraa, ja kun se alkoi sujua, laitoin kädet taskuun ja toistin samaa useita kertoja. Osui ja upposi. Itse asiassa vähän liiankin hyvin. Lopputreenistä piti sitten kokeilla maahanmeno samaan tapaan, mutta eipä Jasso enää mennytkään maahan, vaan tarjosi seisomista joka kerta. Höh. Millähän tuon ipanan korvat saadaan auki, että ymmärtäisi myös kuunnella mitä sanon, sen sijaan, että toteuttaa vaan innolla ja ajattelematta?

Tänään sitten ennen alkeistokoryhmän treenejä otin armaan hollantilaiseni vähän kentälle hengailemaan, ja ensimmäiseen kahteen seiso-käskyyn vastasi menemällä maahan. Heh-heh. Sitten muisteltiin taas seisomista, ja alkoi taas toimimaan. Maahan ei taas sen jälkeen mennytkään. Luoksetulonkin onnistuin sössimään toistamalla sen kahdesti. Toisella kertaa ennakoi jo kutsua, ja otti varaslähdön. Sen jälkeen muisteltiin sitten paikallaan istumista. Seuraamisten kontaktit on ihan mitä sattuu, mutta paikallaolo maaten meni sentään tavalliseen tapaan, eli hyvin, samoin kuin alohyppy. Ei taida natiainen tulla kisakuntoon tällä menolla kovinkaan nopeasti, sen verran hyvin olen saanut sen pään sekoitettua.

Jasso sai jäädä katselemaan alkeistokoryhmän treenejä kentän laidalle, jossa malttoi odottaa todella hienosti ja rauhassa. Välillä kyllä huomasin, että kuunteli lähimpänä treenaavan ohjaajan käskyjä, ja toteutti maahanmenoharjoituksen aikana myös maahanmenoja. Hmm...

Kurssilaisten lähdettyä kävin tekemässä vielä pellolle jäljen. 40 metrin suora, 90 asteen kulma, ja 20 metrin suora. Nameja (nappuloita) noin joka viidensissä askeleissa, ja muutama lihapullan palanen joukossa. Peltopohja oli halkeilevan kuiva. Sivutuulta oli jonkin verran alkusuoralla, ja se näkyi hyvin jäljestyksessä. Jasso ajautui vähän väliä puolisen metriä sivuun jäljeltä, mutta kohtuullisen hyvin palautui itse takaisin oikealle kohdalle. Pari kertaa tosin vasta liinasta jarruttamisen jälkeen. Kulman teki erinomaisen hienosti, ja loppusuora (myötätuuli) sujui jo paremmin. Muutamia turhia pyörähdyksiä tuli alkupätkällä, mutta loppusuoralla niitä ei enää onneksi nähty.

Pentusia odotellessa

2008-04-25T11:42:00.002+03:00

Nanan ja Arcon kosioreissusta meinasi tulla harmaita hiuksia. Menossa oli jo 12. juoksupäivä, mutta Arcoa ei kiinnostanut koko neitokainen yhtään, ja silloin kun vähän kiinnosti, Nana antoi herralle tukkapöllyä. Lopulta sitten kokeilin Aban kanssa, miten kokenut uros suhtautuisi Nanaan, ja kun Abakaan ei ollut Nanasta liiemmin kiinnostunut, oli aika viedä Nana eläinlääkärille progesteronimääritystä varten. Tulos ilmoitti hyvin selvästi, että liian aikaisessa ollaan. Nana jäi meille odottelemaan tärppipäiviä, ja vasta 17. juoksupäivä Aba alkoi olla siitä kiinnostunut. 18. päivä tuotiin Arco jälleen paikalle, ja nuoriherra astui Nanan onnistuneesti enempiä kyselemättä. Hurraa!

Uusintatreffit 19. juoksupäivä onnistuivat myös loistavasti. Portilla tuskin ehdittiin päivää sanomaan, kun koirat olivat jo hoitaneet astutuksen. Pentusia siis odotellaan vuoden tauon jälkeen Kuunsirppilään juhannuksena. Pentukuume on kova suunnalla jos toisellakin, joten hartaasti toivomme, että astutus tuottaisi tulosta ja päästäisiin vielä kesällä nauttimaan pienistä tervuipanoista. :-)

Jälkeä etsimässä

2008-04-17T22:50:00.003+03:00

Viikko on taas ollut niin kiireiden töiden kanssa, että treenailut ovat jääneet. Eilen sitten otin itseäni niskasta kiinni, ja raahauduin pitkän työpäivän päätteeksi Jasson kanssa ulos, vaikka laiskuus meinasi ottaa vallan ja sohvakin näytti varsin houkuttelevalta. Tilaisuus oli kuitenkin niin loistava, kun perheen miesväkikin oli lähtenyt anoppilaan, että pakkohan se oli käyttää hyväksi. Kyllä kannatti!

Otin Jasson kanssa ensin kentällä minuutin paikallaolon, ja hyvin pysyi poika maassa. Sen jälkeen muutaman askeleen seuraamisia, vapaana juoksusta maahanmenoja ja tokon alohypyn, joka meni loistavasti. Treenitauko on siis teettänyt tulosta. :-)

Kentälle saatiin myös upouusi agilityputki ja rengas, ja pitihän se huvikseen kokeilla, menisikö poika uuden renkaan läpi. Tarkoituksena ei ollut ottaa sitä täyskorkeana, kun tähän asti ollaan tehty vain hyvin matalaa rengasta, mutta kun huikkasin käskyn puolihuolimattomasti, Jasso hyppäsi hienosti renkaan läpi! Hauska epeli.

Sitten käytiin tekemässä parit makkarajäljet, mutta ipana on kyllä varsinainen sählä. Hirveää hosumista ja pyörimistä ja hyörimistä. Hoh-hoijaa... Kolmannella jäljellä alkoi onneksi nenäkin pysyä menosuunnassa.

Tänään torstaitreeneissä päätimmekin keskittyä esineruudun ja jäljen treenaamiseen tottiksen sijaan. Capo, Lina, Jasso ja Vili pääsivät niin hakemaan kadotettuja tavaroita metsästä, kuin pellolle jäljestämään. Lina teki esine-etsintää kuin vanha konkari. Capo ja Jassokin ymmärsivät heti jutun juonen, ja Capo varsinkin teki upeaa työtä ensikertalaiseksi. Vili tiesi myös, mitä ruudusta etsitään, mutta nuoren miehen kiinnostus tuntui olevan enemmän ruudun merkkailussa. Metsästä siirryttiin pellolle jälkimään. Capo ja Vili tekivät pari lyhyttä makkarajälkeä, enkä voinut kuin kateellisena katsella molempien tarkkaa ja intensiivistä nenätyöskentelyä. Jasso kun esitti taas pyöriskelyä jäljellä, ja vaikka makkarat löysikin ja pysyi hyvin jäljellä, en oikein ollut tyytyväinen kakaraan. Lina jäljesti kauempana pellolla, joten sen työskentely jäi tällä kertaa näkemättä.

Pellolta tultiin vielä kentälle ottamaan rivipaikallaolo, ja Jassoon olin erittäin tyytyväinen. Pari kertaa nousi istumaan, kun haikaili vieressä maanneen Linan takapalkkana olleen ruokapurkin perään, mutta meni molemmilla kerroilla takaisin maahan käskemällä. Lopuksi otin vielä yhden liikkeestä maahanmenon ja alohypyn, jotka sujuivat hienosti. Olen todella tyytyväinen lentävään hollantilaiseemme. :-) Vielä kun ehtisi treenailemaan vähän useammin...

Viikko hoitolalla ja kokoontumisajot

2008-04-12T23:56:00.002+03:00

Viime lauantaina muutimme Rompun, Jasson ja Zeenan kanssa viikoksi isännöimään vanhempieni taloa heidän lomareissunsa ajaksi. Ajatuksena oli, että nyt olisi kerrankin aikaa treenata agia ja tottista mielin määrin, kun viikon työtkin oli vähennetty minimiin. Näin lauantain kääntyessä sunnuntaiksi, täytyy vain ihmetellä, mihin se kaikki luppoaika katosi. Jasso pääsi kentälle kaikkiaan jopa yhden kerran... Aamukuudelta odottelemme kotiväkeä palaamaan lomaltaan, ja iltapäivällä pitäisi ollakin jo kotona vastaanottamassa asiakasta. Eli se siitä viikosta ja treenimahdollisuudesta.

Tänään järjestin pienimuotoiset, yhdistetyt agitreenit ja pentutreffit. Paikalle tuli kivasti väkeä, ja näin ulkomuistista lueteltuna osallistujia olivat ainakin ässien Taru, Riesa, Manta ja Tosca, ärrien Vince, Capo, Rambo, Vilma ja Kyttä, ookkosten Nici ja Haiku, sekä luonnollisesti täällä asuva Kiva, p-pentueen Vili, quita edusti Rocky, älliä Lina ja Cina, kookkosia Kidi (Nana kävi jo perjantaina visiitillä), ja ulkomaanelävät Arco ja Jasso, sekä Zeena, Ada ja "turistikoirat" Nemo, Wini ja Velmu. Eli 24 tervua, ja muutama "vääränrotuinen" päälle. Turha lienee mainita, että vilinää ja hulinaa riitti. :-) Joitakin valokuvia yritin myös napsia, ja pari niistä muutamasta ei-niin-totaalisesti-epäonnistuneista laittelen koirien sivuille jo huomenissa. Täällä kun en saa omaa konetta verkkoon, niin en vielä saa kuvia nostettua kotisivuille.

Päivästä jäi näin kasvattajan näkökulmasta erinomaisen hyvä mieli. Erityisesti paikallaolleet ärrät ja ässät miellyttivät kovasti, ja kun omistajatkin vaikuttavat kovin tyytyväisiltä koiriinsa, niin mikäs sen mukavampaa. Tervetuloa vaan toistekin ilahduttamaan mieltä. ;-)

Kiitokset vielä jälleen lyhyellä varoitusajalla paikalle päässeille, sekä Kaijalle loistavasta saunaseurasta, Tarjalle aamuyöhön venyneestä visiitistä, ja Hannelelle ja Sepolle jälleen suurensuuresta avusta järjestelyissä, koulutuksissa ja tarjoilussa. PS. Haikulan ihanat mokkapalat menivät kuin kuumille kiville, kiitokset ahkerille leipureille! :-)

Juoksuja vai ei?

2008-04-01T08:42:00.003+03:00

Olimme sunnuntaina jo innolla lähdössä astutusreissuun, kun soittelin aamusta Siran omistajalle aikataulua. Omistaja oli saapunut ulkomaanreissusta vasta aamuyöllä, ja kun aamupäivällä sain hänet langan päähän, selvisi että mitään juoksua ei ollutkaan. Höh, höh ja höh!

Ilmeisesti kennelpoika, joka vastasi perheen koira- ja kissahuollosta omistajan loman aikana, oli vain löytänyt tipan verta lattialta, ja päätellyt siitä, että Siralla olisi juoksu. Sen tarkempi tutkailu oli ilmeisesti sitten unohtunut kokonaan, ja oli vain suoraan laittanut omistajalle viestiä juoksusta. Eli emme sitten päässeet vieläkään laittamaan pentuja alulle. Toivottavasti juoksu nyt kuitenkin alkaisi pikapuoliin, kun pentukuumetta tuntuu olevan ilmassa yhdessä sun toisessa suunnassa.

Hauskinta tässä on se, että samaisena sunnuntaina oli tarkoitus mennä hakemaan Tosca meille, koska silläkin piti olla alkanut juoksu. Ei ollut silläkään, vaan löytyneet veripisarat olivat lähtöisin Rockyn tassuhaavasta. :-)

Viime torstaina kävi R-pentueen Vilmakin pitkästä aikaa näytillä. Ensin harjailin neidin housukarvoista takut pois ja leikkasin kynnet omistajan toivomuksesta. Sen jälkeen leikki maistui Tarun ja velipoikansa Kytän kanssa. R-pentueen ipanat tuntuvat olevan kovin samannäköisiä keskenään. Kuvat jäivät tällä kertaa ottamatta, mutta Vilma lupautui tulemaan uudestaan lähiaikoina. Josko sitten niitä kuviakin ehdittäisiin ottamaan.

Sunnuntaina Taru kävi kouluteltavana, ja tällä kertaa näkyi jo selvää edistymistä. Nauratti vain neidin lintubongailu. Taru kun seurasi jokaista taivaalla lentävää lintua hyvin tarkasti, ja välillä tuntui kuin se olisi miettinyt, miten niitä voisi sieltä yläilmoista pyydystää.

Yhtä ja toista...

2008-03-25T21:26:00.004+02:00

...on taas tapahtunut, kun päivät sinkoavat ohitse niin, ettei ehdi huomatakaan.

Tampereen näytelmät tuli käytyä, ja olimme tyytyväisiä niin koiriin, arvosteluihin, kuin tuloksiinkin, vaikkei serttejä ollutkaan kotiinviemisiksi. Ada sentään kävi pokkaamassa vara-cacibin, että edes jotain repun täytettä saatiin.

Viimeisen viikon aikana olen keskittynyt lähinnä töiden tekemiseen, joten kasvattien kanssa touhuilut ovat jääneet vähän vähemmälle. Kuunsirppilässä on kuitenkin nähty piipahtamassa yksi jos toinenkin koira, kiitokset vaan visiiteistä Arcon ja Nicin, Kidin, Linan ja Adan, Vilin, Tinkan ja Netan, sekä Tarun omistajille.

Perjantaina saimme Kuusjoelta vieraita, kun Rockyn poppoo kävi tuomassa kentällemme A-esteen, puomin ja renkaan kehikon. Tosca lähti vaihtarina opintomatkalle Kuusjoen suuntaan, ja on kuuleman mukaan ollut kovin mukava ipana. Meillä taas touhu hiljeni puolella, kun Jasso jäi Zeenan kanssa edustamaan kahdestaan perheemme tervuja.

Jasso pääsi heti perjantaina kokeilemaan A-estettä ja puomia, jotka se meni kuin vanha tekijä. Möllikisat siintelevät jo silmissä, vaikka hyppyrimat ovat edelleen minikorkeudella, ja kolme peräkkäistä estettä on pisin rata, jota ollaan kokeiltu. :-) Myös Tosca ehti perjantaina ylittää A-esteen, jonne se kiipesi kun ensin kiipesin itse huipulle namien kanssa.

Perjantai-iltana puhelin piippasi iloisia tekstiviestiuutisia. Siralla on alkanut juoksu, joten kesäkuun alussa Kuunsirppilässä on vihdoin odotettavissa pienten pentujen tuhinaa ja ininää. Täytyy toivoa, että astutus onnistuu ja tuloksena saataisiin pentueellinen tervuipanoita.

Nanan juoksua ei kuulu, ei näy. Liekö tuo meinaa tehdäkään, kun on kuullut, että senkin varalle olisi pentusuunnitelmia...

P-pentueen Vilistä leivottiin maaliskuun 8. päivä kahden pennun isä, kun Virossa syntyi yhden uroksen ja yhden nartun pesue. Onnittelut ensimmäisestä pentueesta kennel My Red Favourites: iin!

Pitkästä aikaa...

2008-03-14T04:07:00.002+02:00

Ehdin tännekin vihdoin jotain rustaamaan. Siispä pikakertaus tapahtuneista.

2.3. käytiin Kaapelitehtaalla pentunäyttelyssä. Paikalle oli saapunut kunnioitettavat seitsemän Kuunsirppiläistä, sekä Jasso, plus neljä muuta. Näistä 12 pennusta S-pentueen Riesa keräsi kotiin ROPin ja R-pentueen Rambo VSP:n. Jasso jäi tällä kertaa toiseksi Rambolle, ja Tosca luokassaan kolmanneksi. Mukava reissu, vaikkakin taas kovin kiireinen. :-) Onneksi kasvattien omistajista saatiin esitys- ja koiratolppa-apua, kiitokset tästä Nicin ja Arcon omistajille, sekä Pican ja Kidin omistajalle!

Torstaitreeneissä 6.3. nähtiin perusporukan lisäksi Kyttä ja Vili, joiden treeneistä ei meinannut tulla yhtään mitään, kun pojat olivat vain niin kiinnostuneita toistensa tekemisistä. Aikuiset treenasivat tunnistusnoutoa, joka sujui monilta ensikertalaisilta todella hienosti. Tosca oli mukana kentällä, ja teki pari pientä paikallaoloharjoitusta ja noutokapulan nostamisia maasta. Lopuksi harjoiteltiin Tessan kanssa agility-keinua, joka ei sujunut edelleenkään ilman houkuttelua. Höh.

Tiistaina näyttelyharjoitukseen osallistui 13 koiraa, joiden mukana myös Arco ja Rambo.

Eilen kävin Toscan kanssa agilityhallilla. Ada ja Kiva olivat treenaamassa, ja oli hauska nähdä miten Kiva paineli täysillä menemään. Ei neidiltä ainakaan intoa puutu! :-) Tosca pääsi tekemään putkia, pari matalaa hyppyä ja matalaa rengasta, sekä pari kertaa keppejä ja pussia. Vauhtia oli selvästi enemmän kuin aiemmilla kerroilla, ja muutenkin Tosca oli normaalia innostuneempi esteistä. Kiva ja Tosca suorittivat myös tandem-agilitya, kun päästettiin ne yhdessä kentälle juoksemaan. Putkien suilla meinasi tulla välillä ruuhkaa, kun molemmat yrittivät samaan aikaan saman putken suusta sisään. Tytöillä oli hurjan hauskaa, kuin myös meillä sivusta seuranneilla.

Iltatreeneissä nähtiin penturyhmässä leikkimässä käyneen Tarun lisäksi vain kolme koiraa. Lina, Tessa ja pitkästä aikaa ärrien Capo. Tunnaria harjoiteltiin jälleen, ja ensikertalainen Capokin löysi hienosti joka kerta oman tikkunsa muiden joukosta. Harjoiteltiin narupallolla palkkaamista, ja koitettiin saada sen avulla Capon istumisia nopeammiksi.

Treenin jälkeen tehtiin Tessan kanssa taas keinua, tällä kertaa eri tekniikalla. Tähän asti ollaan vain houkuteltu nameilla, mutta nyt lisättiin mukaan fyysinen apu. Omistaja syötti nameja, ja itse vein valjaista koiraa eteenpäin. Kolmannella kerralla sai jo löysentää otetta, kun Tessa alkoi suorittaa keinua itse. Tuli todella hyvä, mutta samalla vähän tyhmä olo. Miksei tätä olla käytetty aiemmin???

Lauantaina suuntaamme Tampereen näyttelyyn kiertämään kehää. Jasso on ensimmäistä kertaa junnuluokassa, saas nähdä minkälaiset kritiikit kakara saa. :-)

Torstaitottistelut

2008-02-28T23:38:00.003+02:00

Tänään Tarun kanssa leikkituokiossa kävi samanikäinen portugalinvesikoiratyttö. Taru on kyllä todella mainio pakkaus, kun tulee kaikkien tapaamiensa koirien kanssa loistavasti toimeen. Aremmatkin koirat tuntuvat pitävän Tarusta, se kun ei ole millään tapaa dominoiva, vaan lähtökohtaisesti yrittää aina saada kaikki koirat houkuteltua tunkeilemattoman ystävällisesti leikkimään. Puoli tuntia kesti hurjaa menoa ympäri kenttää, ja me kaksijalkaiset saimme vain yrittää väistellä ohitse singahtelevia pentuja.

Aikuisten tottisryhmässä oli tällä kertaa Tinka, Lina, Arco ja Nici. Osallistuin myös itse Toscan kanssa ensimmäistä kertaa rivipaikallaoloon, ja olin tyttöön todella tyytyväinen. Harmi vaan, että itse menin ahnehtimaan... Tosca pysyi ensin paikallaolossa lyhyellä matkalla pidemmän ajan, kuin mitä olimme aiemmin harjoitelleet, ja pidemmällä välimatkalla. Kävin kyllä palkkailemassa aika tiheästi, mutta kertaakaan ei edes yrittänyt nousta. Ajattelin jo, että nyt riittää makuutus, ja vapautin neidin, mutta samantien piti sitten vielä yrittää uutta suoritusta. Toscan mielestä maassa makoilemista oli harjoiteltu jo tarpeeksi, ja sittenhän Tosca nousi, ja toisen ja kolmannenkin kerran. Ahneella on p... loppu. Tyhmä minä.

Paikallaolon lisäksi harjoittelin Toscan kanssa kapulan ottamista suuhun, ja maasta nostamista. Tässä on selvästi tapahtunut Oivallus. Pitoaika on vielä todella lyhyt, mutta kapulan ottaa jo oma-aloitteisestikin suuhun, eikä vielä ole oppinut pureskelemisen jaloa taitoakaan. Tässäkin harjoituksessa nousee hyvin nopeasti esiin asia, miten Tosca yhdistää syy-seuraus -suhteita päässään. Lopputreeneissä yritti ottaa jo kapulan kädestäni heti kun sain sen kaivettua esille. Kova on kiire saada namipalkka, ja helpoimmin sen saa tekemällä jotain, mistä aiemmin on palkattu namilla. Mitenhän tulen välttymään ennakoinneilta ja väärien asioiden opettamiselta, kun kakara tuntuu oivaltavan asiat siinä silmänräpäyksessä, kun ensimmäinen nami on saatu palkaksi? Palkkaukseni oikea-aikaisuus kun ei vuosien kovasta harjoittelusta huolimatta ole vieläkään lähellekään sadan prosentin luokkaa...

Treenin päätteeksi Tosca kävi vielä palkkaamassa itsensä taskuvarkaudesta (taas!!!). Yhtäkkiä tervunturjake vain juoksi ympäri kenttää makkarapussi suussaan. Kesti hetken tajuta, kenen pussi oli, ja miten se oli Toscalle joutunut. Taskuvarastelutaito on selvästi kehittynyt hienostuneempaan suuntaan, koska varkauden uhrikaan ei ollut huomannut pussin katoamista taskusta. Sain sentään pussin Toscalta pois, mutta makkaraa en viitsinyt enää alkaa tonkia neidin kitusista.

Lägin hallicup

2008-02-25T15:18:00.006+02:00

Lauantaina kävin ottamassa kaksi starttia Linan kanssa epävirallisissa agikisoissa. Tuntui ihan voitolta, että muistin koko radan! Jee!

Lina toimi muuten varsin hienosti, mutta jostain syystä puomi ja keinu tuottivat suuria vaikeuksia. Ilmeisesti talvitauko on aiheuttanut epävarmuutta, kun kontakteja on taidettu kokeilla viimeeksi ties milloin. Meni kuitenkin houkuttelemalla, mutta hylkäys saatiin niiden ansiosta molemmilta radoilta. Rata oli todella hankala, mutta pahimmista paikoista selvittiin kunnialla. Pari helpompaa kohtaa sitten saatiin sähellettyä, ja vielä molemmilla radoilla samoissa kohdissa. Kuinka tampio sitä voikaan ohjaajana olla?!

Hyvä mieli jäi kuitenkin, ja hinku päästä treenaamaankin Linan kanssa. Viime epiksien jälkeen olen käynyt sen kanssa tasan kerran treenaamassa... Harkkatahti ei siis päätä huimaa. :-))

Riesa 8kk:
Epiksissä mukana olivat myös isäni Easy-groenendaelinsa kanssa, ja jostain syystä myös Easylle puomi oli ylitsepääsemätön este. Liekö vika meidän suvun ohjaajissa, kun ei näiden koirien kohdalla voi moittia sukuvikaakaan. Paikalla olivat myös Riesa ja Cina omistajansa kanssa. Riesa tosin luonnollisesti vain katsomossa. Muutama kuvatuskin tuli napsittua suloisesta vekarasta.

Kotona jatkuu melkoinen hulabaloo, ja iltaisin tuntuu, että jokaisessa talon nurkassa makaa joku tervuke. Eilen yritimme Rompun kanssa heitellä lumipalloja aitan seinään, joka on pojan mielestä älyttömän hauskaa, mutta hauskuus loppui lyhyeen, kun ensin lunta maasta ottaessani käteni jäi Zeenan hampaiden väliin, ja sen jäkeen Haikun. Lauma käy "vähän" kuumana, kun yrittää heitellä yhtään mitään.

Asia ratkaistiin laittamalla Zeena ja Haiku piha-aidan sisäpuolelle. Pentukolmikon kanssa uskalsi jo vähän heitelläkin palloja, mutta jo hetken kuluttua Jasso ja Foxy alkoivat näyttää merkkejä ylilämpenemisestä, joten enemmät lumipallot saivat suosiolla jäädä heittelemättä.

Tänään otin hoitolalle mukaan Zeenan ja Foxyn. Foxy kammoaa autoilua ihan hirveästi, joten täytyy yrittää totuttaa sitä myös tämän hoidossaolon aikana. Menomatkalla läähätti ja tärisi koko matkan, mutta tulomatka sujui jo hieman rauhallisemmin. Muutoin neiti oli oikein reipas. Ei pelännyt hoitokoirien haukkumisia, ja meni innolla tervehtimään kaikki ihmisetkin.

Kiireitä olevinaan...

2008-02-23T04:41:00.004+02:00

Päivät ovat tällä viikolla vain vilistäneet ohi. Työkiireet alkavat taas lisääntyä, kun kevättä kohti mennään.

Nyt kuitenkin pikakertaus viikon tapahtumista. Maanantaina siis treffattiin Tessa omistajineen hoitolan kentällä. Agility sujuu varsin upeasti, vaikka Tessa meinaa käydä välillä melkoisilla kierroksilla. :-) Jasson ja Toscan kanssa kävin vain lyhyellä kierroksella kentällä. Molemmat kokeilivat viiden matalan hypyn muodostamaa ympyrää molempiin suuntiin, sekä rengasta viimeisenä ja ensimmäisenä esteenä. Jassolla alkaa olla jo vauhtia niin, että kohta alkaa olla ohjaajalla täysi työ pysyä perässä. Tosca tuntuu vielä panostavan enemmän tekniseen suorittamiseen, ja työskentelee radalla hyvin keskittyneen oloisesti, ja selvästi enemmän namipalkan vuoksi. Kepit sujuivat molemmilla paremmin ohjaajan vasemmalla puolella. Ilmeisesti riippuu enemmän omasta vientityylistäni, koska oma liikkumiseni on selvästi tahmeampaa koira oikealla puolellani. Keppejä ollaan kuitenkin treenattu yhtä paljon kummaltakin puolelta, joten siinä ei niinkään pitäisi olla eroa.

Viikon aikana olen järjestänyt lähes päivittäin leikkituokioita Toscan kanssa kahdestaan. Aloin huolestua, että neiti leimaantuu enemmän koiriin kuin ihmisiin. Kovasti on perääni edelleen, eikä esim. luoksetulossa tai keskittymisessä muuten ole ongelmaa Jasson läsnäollessakaan, mutta ipana on ihan huomaamatta alkanut leikkiä selvästi enemmän mielellään Jasson, kuin minun kanssani. Lähdinkin korjaamaan asiaa heti maanantaina, ja suuntasimme Toscan kanssa kahdestaan metsään, varusteenani narupallo. Leikki ei miellyttänyt itseäni lainkaan, koska kakara haki palloa vain puolihuolimattomasti, ja jäi välillä jopa haistelemaan metsän hajuja. Sain kuitenkin pari onnistunutta hetkeä, ja päätin jatkaa seuraavana päivänä harjoituksia.

Tiistaina meno näytti jo hieman paremmalta, ja patukan kanssa taisteli jo kohtalaisesti. Torstai-iltana meno näytti jo taas entisenlaiselta, ja Toscan silmät säihkyivät jo kun se tajusi pääsevänsä taas leikkimään. Narupallo ja saalisrätti saivat kyytiä, ja kokeilin ensimmäistä kertaa myös lelulla palkkaamista pienissä tottisharjoituksissa. Toimi todella hienosti! Nyt kun muistaisi ylläpitää tuota intoa, ettei se taas pääse palaamaan "vain koirien kanssa leikkiminen on kivaa" -asteelle...

Keskiviikkona laumamme lisääntyi jälleen yhdellä vierailevalla tähdellä, kun O-pentueen Haiku tuli hoitoon. Lauman vahvuus on siis jonkin aikaa 5 tervua ja 2 pyrreä. Touhua riittää siis... ;-)

Torstaihin palatakseni, saimme odotettuja vieraita, kun Vilin omistaja tuli käymään R-pentueen Kyttä matkassaan. Kyttää kutsuttiin luonnollisesti katsomaan myös sen isän omistaja. Isällä ja pojalla oli huisin hauskaa juosta yhdessä vapaana kentällä, vaikkakin Kidin spurttailut päättyivät monesti Kytän selkään. Isän piti siis vähän väliä päästä näyttämään pojalleen kaapin paikkaa...

Suurin yllätys Kytän tapaamisessa oli sen koko. Pentueen pahnanpohjimmaisesta, pikkurääpäleestä oli kasvanut varsin vakuuttavan kokoinen koira. Piti ihan ottaa se sisälle mitattavaksi, ja kun uusintamittauksen jälkeenkin tulokseksi sain 65 senttiä, niin pakkohan se oli uskoa. Painoakin oli 24,8 kiloa, eli ei siis mikään rääpäle enää! :-)) Mielenkiintoista nähdä, minkäkokoinen pojasta lopulta tulee, kun ikää on kuitenkin vasta vajaat 9 kk... Muutama kuvakin otettiin sumuisensateisesta säästä huolimatta, että saatiin kotisivuillekin jotain uutta.

Iltapäivällä vielä treenailtiin vähän Kidin ja Vilin voimin, josta olikin sitten hyvä jatkaa penturyhmän leikkituokiolla, jossa Taru kävi juoksuttamassa pystykorvan pentua. Puoli seitsemältä alkoivat sitten aikuisryhmän treenit, joissa tällä kertaa nähtiin Cina, Riesa, Lina, Nici ja Arco. Treeniporukan lähdettyä kävin vielä ensin Toscan, ja sitten Jasson kanssa kentällä. Illalla ei tarvinnut unta odotella, kun aamupäivästä oli tullut ulkoiltua iltayhdeksään asti.

Perjantai kului enimmäkseen töitä tehdessä, mutta illalla käytiin vielä hoitolalla kyläilemässä. Tosca pääsi mukaan visiitille, ja ensimmäistä kertaa myös vanhempieni Easy-groenendael uskaltauduttiin laskemaan Toscan kanssa yhteen. Sillä kun on tapana olla välillä vähän äkkipikainen vieraita koiria kohtaan, niin aiemmin ei olla kokeiltu mitä sanoo meidän kakaroista. Toscan hyväksyi kuitenkin tällä kertaa hienosti. Varmasti asiaa on auttanut se, että on Toscan nähnyt portin takaa jo useampiakin kertoja.

Agikatsomossa

2008-02-17T23:05:00.002+02:00

Lauantaina oli Jasson vuoro päästä katselemaan agilitykisoja. Olin lupautunut Adan omistajalle lapsenvahdiksi paikalle, joten yksi pentu narun päässä sai riittää. Masalan kuplahallin pyöröovi meinasi aiheuttaa päänvaivaa, kun kuljetin Jassoa ja Adaa sen läpi. Ada veti taaksepäin, ja Jasso eteenpäin, ja oli täysi työ katsoa, ettei kummankaan tassut tai häntä jääneet mihinkään väliin.

Hallissa oli hirveän meluista, ja kuulutukset sitäkin kovemmat, mutta Jasso viis veisasi niistä. Olin todella tyytyväinen poikaan, varsinkin, kun muutamat pienenpienet tottiskokeilutkin onnistuivat ihan samalla tavoin kuin kotonakin.

Asia, joka jossain välissä alkoi jo hieman kyllästyttää, on tuon kakaran ihmisrakkaus. Koko ajan sai olla tarkkana, ettei hyppäisi ihan jokaisen ohikulkijan syliin. Jasso yritti myös saada jokaisen näkemänsä koiran haastettua leikkimään. O-pentueen, kakkosiin kisaamaan tulleen Haikun kanssa sitten saivat vähäsen remutakin. Kävin myös pariin otteeseen ottamassa kahta lämmittelyestettä Jasson kanssa, ja intoa ja vauhtia riitti.

Illalla S-pentueen Foxy tuotiin meille hoitoon, ja oli ihana nähdä, että tyttö tuli kuin kotiinsa. Riemulla se kävi tervehtimässä niin koirat kuin ihmisetkin, ja painia ja juoksuleikkejä on sen jälkeen riittänyt. Ruoka näyttää maistuvan Foxyllekin erinomaisen hyvin. Vetää vertoja jopa Toscan ja Jasson kuppientyhjentämisnopeudelle. :-))

Tänään käytiin pariinkin kertaan kalliolla ja metsässä juoksuttamassa pentukolmikkoa ja Zeena-mummoa, ja ilta onkin sitten sujunut neljän jaloissa makaavan tervulaisen tasaista tuhinaa kuunnellessa.

Huomenna suunnitelmissa olisi treffata O-pentueen Tessa hoitolan agilitykentällä. Tosca ja Jasso pääsevät myös mukaan.

Tuulee niin että tukka lähtee...

2008-02-15T23:45:00.002+02:00

Elo peltojen keskellä on normaalisti varsin tuulista. Tänään se oli sitä ihan erityisen paljon. Sisältä katsottuna ilma näytti kuitenkin houkuttelevan aurinkoiselta, kunhan jätti katsomatta tuulen riepottamia puita ja pensaita. Aamutrimmin tehtyäni päätin tuulta uhmaten ottaa Toscan, ja käydä sen kanssa kahdestaan leikkimässä ulkona. Suuntasimme hyytävintä tuulta pakoon metsikköömme, vaikka tällä kertaa tuuli ylsi sinnekin.

"Huikea" tavoitteeni oli tehdä paikallaoloon ensimmäistä kertaa vähän pidempi välimatka, kuin yksi askel. Polulta löytyi sopiva kohta, johon jätin Toscan makaamaan, ja noin kolmen metrin päässä oli puu, jonka päätin kiertää. Ensimmäisellä kerralla Tosca nousi jo ennen kuin pääsin puun taakse, mutta kertakorjauksen jälkeen sain puun kierrettyä. Pari toistoa, ja siinäpä tärkeimmät. Sitten leikittiin keppileikkejä, käpyjen heittelyä ja tulihan noutokapulaakin vilautettua sen verran, että annoin kapulan edessäni istuvan Toscan suuhun ja parin sekunnin päästä pyysin luovuttamaan sen käteeni. Hyvin toimi! Täytyy jonain päivänä kokeilla, osaisiko Tosca nostaa kapulan maasta itse. Pitämistä pitäisi myös alkaa harjoittelemaan, koska molemmilla kerroilla kun annoin kapulan Toscalle, se pyöritteli sitä suussaan. Harmi vain, kun noudon harjoittelu jää usein oman laiskuuteni takia hyvin vähälle treenille. Olisi varmaan aika ryhdistäytyä tässäkin asiassa...

Aamulla olisi tarkoitus viedä ipanat katsomaan agilitykisoja Masalaan, ja samalla kannustamaan Adaa, ja jos mahdollista, niin myös kakkosissa starttaavaa Haikuakin. :-)

Pennut agiliitää

2008-02-14T14:06:00.003+02:00

Kuunsirpin Singing Silence "Siri" 7 kk

Eilen hoitolalla sain vihdoin kuvatuksi vähän koiria. Vaan eipä sitten kovin onnistuneita otoksia tullut, mutta muutaman kuvan sain sentään lisättyä Sirin, Toscan ja Jasson sivuille. Siri kuvattiin ensimmäisenä, kun aurinko vielä paistoi, mutta Jasson vuorolla alkoi tuuli nousta ja taivaalle kerääntyi synkkiä pilviä. Toscasta ei sitten montaa kuvaa tullutkaan, kun ilma meni niin hämäräksi, ettei tuolla meikäläisen kameralla enää saanut tarkkoja kuvia.

Kuvaussession jälkeen Jasso pääsi agikentälle. Kolme 30-senttistä hyppyä, matala rengas ja kepit. Ja herranjestas mikä into oli kakaralla! Hypyt mentiin jo hurjaa kyytiä, ja hienosti onnistuivat tiukat käännökset. Hypytin kahdeksikkoa kahdella esteellä, ja sitten kolmea hyppyä peräkkäin, ja Jasso irtosi jo hyvin ja haki selvästi itse esteille. Rengasta otettiin ainoana esteenä, mutta ilman kädellä näyttöä saattaa tulla vielä sivusta. Näyttämällä tulee kyllä hienosti renkaan läpi. Pujottelussa Jassolla on selvästi tapahtunut oivallus, eikä namilla vientiä tarvinnut tehdä enää yhtä paljon, kuin aiemmin. Nopeasti on kyllä oppinut, kun pennut eivät ole tainneet käydä kentälläkään kuin muutaman hassun kerran.

Jasson jälkeen oli Toscan vuoro, joka pääsi taas loistamaan renkaan suorittamisella. Hyvin on pysynyt mielessä, kun ensimmäisenä ihan näyttämättä hyppäsi läpi. Tosca ei hae hyppyjä vielä yhtä hyvin kuin Jasso, mutta kolmen esteen vino suora sujui ensimmäisestä kerrasta alkaen ongelmitta. Tosca hyppää esteet huolellisesti, ja jättää reilusti ilmavaraa. Pujottelu on vielä alkuvaiheessa, ja vaatii huolellista ohjausta. Hyvin kuitenkin näkee, miten Tosca nauttii agilitysta. Vielä portille kävellessäni se palasi itse renkaan luokse ja kävi hyppäämässä sen, ja juoksi sitten hakemaan namipalkan.

Oli kyllä loistava fiilis treenin jälkeen, ja jäi hirmuinen hinku päästä pian taas kentälle. :-)

Kenttä on sulanut!

2008-02-13T11:11:00.002+02:00

Sunnuntaina Jasso, Tosca ja Zeena saivat jälleen herraseuraa, kun K-pentueen veljekset Kidi ja Woody kävivät kyläilemässä. Veljekset tosin saivat tyytyä katselemaan toisiaan aidan läpi. Sen verran oli isottelua ilmassa, ettei käynyt mielessäkään kokeilla tulisivatko pojat vielä toimeen yhdessä. ;-)

Sunnuntai-iltana kenttä näytti jo kovin houkuttelevalta. Pinta oli sulanut ja kuivunut hyvin, mutta maltoin mieleni, ja siirsin treenit seuraavalle päivälle, koska pennut olivat koko päivän kuitenkin peuhanneet ulkona. Muutenkaan tasaisen rapakerroksen peittämien koirien kouluttaminen ei tuntunut hirveän houkuttelevalta ajatukselta.

Maanantaina Vili omistajineen tuli jo aamusta, ja reippaina lähdimme harjoittelemaan tottista. Mukaan pääsi Tosca, jonka kanssa otin hieman taas perusasentoja ja seuraamista, sekä muutaman maahanmenon. Keskityimme kuitenkin enimmäkseen narupallolla leikkimiseen, joka olikin Toscasta kovin hauskaa.

Vilin kanssa aloitimme narupallolla palkkausta. Se kun on tähän asti toiminut vain namien voimin. Johan saatiin lisää voimaa ja intoa seuraamiseen! Liikkeestä maahanmeno oli tehty vielä ihan alkeisjuttuna, eli pysähtymisen ja käsiavun kautta. Pallolla palkkaus mahdollisti ohjaajan liikkumisen käskyn aikana, ja jo kolmannella kerralla kaikki avut saatiin jätettyä pois, ja Vili suoritti erittäin mallikkaat maahanmenot! Todella nopeasti tuntui ymmärtävän idean.

Eilen sitten lähdin Toscan ja Jasson kanssa tuurauskeikalle vanhempieni koirahoitolalle, ja Tosca ja Jasso pääsivät kokeilemaan, miltä hoitolaelämä maistuu. Molemmat ovat käyttäytyneet erittäin hienosti, eikä hoitolassa oleminen hirvitä kumpaakaan, vaikka asukkien joukossa on varsin äänekkäitä isoja koiria. Sisälle tullaan ilman hihnaa, ja häkissäkin osataan käyttäytyä suht siivosti. Mitä nyt oli yön aikana kaadettu vesikuppi... Ulkoilukavereina ovat sopivasti hoidossa olevat virontuontimme Roze ja Toscan sisko Siri, ja nelikko viihtyy hyvin yhdessä. :-)

Hoitolassa kakarat tapasivat myös ensimmäisen kerran elämässään bokserin. Toscan ilme oli suorastaan tyrmistynyt, kun päästin koiran niiden kanssa ulos. Varmasti mietti pienessä mielessään, mikähän ulkoavaruuden olento tuo tuhiseva lyttynaamainen otus on. Hetken haistelun ja tutustumisen jälkeen juoksu- ja painileikit olivat jo täydessä vauhdissa. Bokserin omistaja oli erityisesti toivonut koiralleen ulkoiluseuraksi sosiaalisia koiria, joten Tosca ja Jasso kävivät tähän tarkoitukseen loistavasti.

Nyt täytyy ottaa kamera mukaan ulos, ja lähteä metsästämään kakaroista tuoreita kuvia. Toivottavasti sekaan mahtuisi tällä kerralla myös joku vähän onnistuneempikin otos.

Terveystutkimuksia

2008-02-09T09:00:00.000+02:00

Torstaina ajelimme siis Vihtiin Kivan ja Arcon läpivalaisua varten. Molemmilta kuvattiin selkä, kyynärnivelet ja lonkat. Eläinlääkäri arvioi kummankin luustot silmämääräisesti terveiksi, joten nyt vain odotellaan virallisia tuloksia Kennelliitosta. Varasin Arcolle myös silmäpeilauspaikan ensi viikon torstaiksi, niin on sitten kaikki asiat niiltä osin hoidossa.

Kivan papereista unohtui ottaa kopio, joten sen silmäpeilaus saa vielä odottaa. Eikä tuolla nyt ole kiirettäkään, kun koko muu sisarussarja on hiljattain peilattu, eli katsellaan rauhassa tulevia ryhmäpeilauksia.

Torstai-iltana treenasimme hyvin pienellä porukalla, ja keskityimme lähinnä hauskanpitoon. Sekä Linassa, että Nanassa näkyi aavistus jonkinasteista motivaatiopulaa, ja ohjaajatkin näyttivät talsivan samalla tasaisella tavalla, kuin miljoonat kerrat aiemminkin. Paikallaoloja piti myös treenata, ja Jasso pääsi riviin mukaan, vaikkakaan en vielä jättänyt sitä, vaan pysyin vain vierellä. Parin viikon tekemättömyys näkyi hyvin, ja malttia ei ollut alkuun pisaraakaan.

Kentällä oli myös metallikapula, jota Lina ei mieltänyt ollenkaan noutoesineeksi, mutta Nana kantoi ja toi siinä missä mitä tahansa muutakin esinettä.

Perjantaina tuli sitten Lady meille hoitoon, joten vilskettä ja vilinää riittää. :-)

Fiian visiitti

2008-02-06T08:14:00.000+02:00

Eilen Q-pentueen Fiia kävi näytillä ja yhdessä Linan ja Adan poppoon kanssa kävimme agilityhallilla vähän treenailemassa. Fiian omistaja teki meille pienen radan, jossa saimme treenailla ohjauskuvioita. Aiemmin välttelemäni valssaukset tulivat hiljalleen tutuiksi, ja alkoivat sujuakin jollain tapaa. Itse olen vaan helposti ihan pihalla seuraavan esteen sijainnista, kun yritän vaihtaa puolta koiran edessä, ja useamman kerran olin käännöksen jälkeen täysin väärässä kohdassa. Lina teki upeaa työtä, ja näki oikein, miten sekin keskittyi, kun itse yritin kovasti pohtia ohjaustani liikkuessani. Oikealla puolella liikkumista vahvistettiin laittamalla pallo oikeaan käteeni, ja se tehosikin hienosti!

Myös Adalta nähtiin kivoja suorituksia, ja ohjaajallaan sujuivat nuo valssaukset huomattavasti paremmin kuin itseltäni. Pohdimme jälkeenpäin, että tuollaiset ovat hyviä harjoituksia kehittämään omaa liikkumista radalla, joka varsinkin itselläni on muuttunut vuosien varrella osittain treeninpuutteen vuoksi varsin kömpelöksi ja kankeaksi.

Fiian radat sujuivat koiran ikään nähden todella upeasti! Yhtään ei haitannut vieras halli, eivätkä esteet, mikä oli kiva nähdä. Hieman harmajainen teki alkuun radasta omia sävellyksiään, kun kaikki putket piti päästä kokeilemaan, ja A-esteeseenkin piti ottaa tuntumaa ennen sen suoritusvuoroa. Muuten meno näytti jo oikein oivalliselta, vaikka kisaikäänkin on vielä matkaa.

Ennen halliin pääsyä meidän piti odotella edellisten treenaajien poistumista, ja sillä välin kävimme juoksuttamassa Toscaa, Jassoa ja Fiiaa vapaana läheisellä pellolla. Kakarat tulivat ihan hyvin toimeen keskenään, vaikka Fiia näyttikin pariin kertaan Jassolle ja Toscalle kaapin paikan.
Treenin jälkeen lähdimme kahvittelemaan vanhempieni luokse, jossa kolmikko tyrkättiin isoon takatarhaan keskenään ulkoilemaan. Fiian ollessa jo lähtökuopissa koirat innostuivat sitten painimaan todenteolla. Harmi vain, etteivät aiemmin, kun nyt oli pakko jättää leikit kesken ja lähteä kotiin.

Ilahduin suuresti, kun aiemmin autoon menoa inhonnut Tosca päätti ensimmäistä kertaa hypätä autoon vapaana ja ihan houkuttelematta. Nyt kun vielä yrittäisi kuljetella usein ja lyhyitä matkoja kivoihin paikkoihin, niin saataisiin autopahoinvointikin loppumaan. Tähän astihan Tosca on matkustanut rennosti nukkuen aina kun ajetaan isoja teitä, mutta loppupätkillä, kun yleensä joutuu jarruttelemaan, pysähtelemään ja kääntyilemään tiheästi, niin pahoinvointi on yllättänyt.

Kohta onkin aika pakata Kiva ja tanskalaispoikamme Arco matkaan, ja lähteä eläinlääkäriä kohti. Jännittävää nähdä, miltä näiden kahden luusto näyttää röntgenkuvissa.

Torstaitreenit

2008-02-01T00:17:00.000+02:00

Kuunsirppilän kenttä keräsi jokatorstaiseen tapaan jokusen innokkaan treenaajan. Ensin Taru-tyttönen kävi leikittämässä pennuille suunnatussa leikkituokiossa suloista göötin pentua, jolle saatiin järjestettyä erinomaisen hyvä kokemus vieraasta ja hieman isommasta pennusta. Pennut löysivät yhteisen kielen, ja sitten viiletettiin ympäri kenttää tuhatta ja sataa pysähtyen välillä halailemaan.

Puoli seitsemän aikoihin aikuiset tervut valtasivat kentän, ja tänään treenasimme sen vakiohjelmaan kuuluvan rivipaikallaolon lisäksi jälleen hieman hyppynoutoja ja idaria. Itse otin tanskalaispoikamme Arcon kanssa vähän seuraamista ja perusasentoja, jotka toimivat varsin mallikkaasti. Maahanmenossa on vielä hapuilua, ja käsiapuja tarvitaan vielä vahvistamaan oikeaa suoritusta.

Kun Lina, Nana, Kidi, Arco ja Nici olivat saaneet treenailtua, Kidi pääsi Toscan kanssa pihalle. Toscaa jännittivät kovasti Kidin lähentelyt ja neiti yritti vuoroin muuttua näkymättömäksi ja vuoroin antaa yli-innokkaalle kosijalle kyytiä. Toscan epävarmuus isojen vieraiden koirien kanssa tulee näkyviin juurikin tilanteissa, joissa iso (uros-) koira ryntää kohti. Pyrriemme kanssa ei ole mitään ongelmaa, koska niiden lähestymistapa on kokonaan toinen, eikä ollenkaan päällekäyvä. Abaa Tosca yrittääkin saada kovasti leikkimään, silloin kun pyrret ovat samalla pihalla.

Jasso ja Zeena pääsivät illalla vielä hetkeksi leikkimään saalisrätillä, ja juuri kun olimme todenneet kahden tervun ja yhden ihmisen vetoleikit vähemmän terveelliseksi touhuksi, Jasso onnistui haukkaamaan kättäni. Sattui niin vietävästi, kun jääkylmään, paljaaseen käteen lyödään tervupojan hammaskalusto. Olipa taas järkevää...

Tosca pääsi vielä loppuillasta ottamaan pieniä pätkiä paikallaoloa. Parin harjoituksen jälkeen alkoikin sitten taas ennakoida perusasennosta maahanmenoa, ja sain vahvistella perusasennossa pysymistä. Totesin Nanan omistajalle tajunneeni juuri, että koska Toscalla on nyt ikää seitsemän kuukautta, on enää kolme kuukautta siihen, kun se pääsisi virallisiin tokokisoihin. Huh-huh. Meidän pikku kakara, jonka kanssa treenaillaan vasta ihan alkeisalkeita! Hurjaa edes ajatella, että tuon (saati Jasson!) pitäisi pystyä suorittamaan kokonaisia liikesarjoja. Huomaan kallistuvani tässä asiassa isäni suuntaan, ja todeta, että hiljaa hyvä tulee... ;-)

Turun KV-näyttely

2008-01-27T23:19:00.000+02:00

Meinasin jo heittää hanskat tiskiin koko näyttelyyn menon suhteen, kun Mr.Murphy tuntui jatkuvasti pyrkivän estämään paikalle pääsyn. Tapahtumiin liittyi niin oman auton korjaamolle vienti, kuin menomatkalla laina-auton epäonnistunut tankkausyrityskin (automaatti otti kyllä rahat, vaan bensaa se ei antanut...), sekä pari muuta onnetonta yhteensattumaa. Vielä 30 km ennen Turkua olin varma, että olemme paikan päällä varmasti liian myöhään, vaan onneksi sitten kuitenkin ehdimme kehään.

Matkaseurana minulla oli Vilin omistaja, joka oli ystävällisesti lupautunut lähtemään ylimääräiseksi käsipariksi näyttelyyn. Heti messarin ovella vastaan tuli myös Rockyn omistaja, joka hänkin oli ilmottautunut vapaaehtoiseksi "koiratolpaksi". Kyllä molempien apu tuli enemmän kuin tarpeeseen. Jälkeenpäin mietinkin, mitenköhän sitä olisikaan selvinnyt kaikista esitettävistä ilman heidän korvaamatonta apuaan! Kiitos vielä kerran!

Ehdin siis Toscan ja Jasson kanssa kehän laidalle vain kymmenisen minuuttia ennen kehään menoa. Onneksi nuo kakarat eivät tarvitse totutteluaikaa, vaan molemmat käyttäytyivät kuin olisivat aina kulkeneet tuollaisissa täyteen ahdetuissa messuhalleissa. Jasson kanssa käytiin pyörimässä kehässä, kun poika ei meinannut millään ymmärtää katsoa muualle kuin itseeni päin. Treeniä tarvittaisiin siis hurjasti lisää (lue: pitäisi aloittaa harjoittelu). Tuloksena kuitenkin luokkavoitto, KP ja VSP-pentu. Tosca oivalsi kehän laidalle katsomisen selvästi paremmin, ja seisoi jopa hetkittäin ihan kivassa ryhdissäkin. Jäivät kuitenkin siskonsa Sigin kanssa luokan viimeisiksi, kun kaksi muuta narttua olivat meidän pikkuturreja selvästi kehittyneempiä ja tyylikkäämpiä. Onneksi noiden kakaroiden kanssa ei tarvitse jännittää mitään hampaiden katsomisia ja kopeloimisia, vaan kaikki suhtautuvat vieraisiin täysin avoimin ja ystävällisin mielin.

Junnu-uroksissa debytoi tanskalaispoikamme Arco. Ihastuin tähän tuontiherraamme vain entistä enemmän, kun nyt näin miten se käyttäytyy ensimmäistä kertaa näyttelyssä ollessaan. Arcolla tuntui olevan vain tosi kivaa, ja kun kehäkäytöskin oli pientä ylimääräistä innostusta lukuunottamatta erinomaista, niin en voinut olla muuta kuin tyytyväinen. Tulos ensimmäisestä näyttelystä oli myös varsin mukava, laatumaininta erinomainen ja luokkavoitto.

Nuorten luokassa kävin pyörähtämässä Nicin kanssa, joka sai myös ERI:n ja sijoittui kahdesta uroksesta toiseksi. Sitten oli pieni hengähdystauko ennen paras uros -kehää, jonka jälkeen Pii kävi näyttämässä tuomarille tervuneitiä pikku-pikku-bikineissä, ja saikin EH:n maininnalla "turkki ei ole kunnossa tänään". Nuorten luokassa esitin sitten Ruskan, joka sai ERI:n ja sijoittui kolmanneksi viidestä nartusta. Vielä kun Kiki vei veteraanikehästä luokkavoiton, ERI:n ja tuli VSP-veteraaniksi, ajattelin sittenkin osallistua kasvattajaluokkaan.

Melkoisen sekalainen seurakunta sinne kehään sitten menikin, mutta siitä huolimatta tuomari palkitsi meidät kunniapalkinnolla ja siten ryhmämme oli myös rodun paras. :-)

Kaikkiaan erinomaisen hieno päivä, jonka kruunasi vielä S-pentueen Mantan tapaaminen. Hampaat saatiin vihdoin laskettua, ja kaikkihan sieltä löytyi! Ässillä ei siis hammaspuutoksia, ja kaikilla saksipurennat.

Kiitokset mukavasta (vaikkakin tosi kiireisestä) päivästä kaikille! Olipas kivaa pitkästä aikaa käydä näyttelyssä vähän isommalla porukalla. :-)

Esineruutu-treeniä vesisateessa

2008-01-21T22:38:00.000+02:00

Tarkoituksena oli treffata Vilin ja omistajansa kanssa aamulla hoitolan agility-kentällä, mutta soittaessani hoitolalle sain kuulla, että kontaktiesteet eivät olleet treenattavassa kunnossa, vaan ohuen jääkerroksen peitossa. Kun vettäkin satoi kuin aisaa, niin päätimme unohtaa agitreenit tältä aamulta. Sen sijaan suuntasimme omaan metsikköömme katsastamaan Vilin taitoja esineruudussa, koska poika ei ollut päässyt sitä lajia vielä aiemmin kokeilemaan.

Zeena ja Romppu lähtivät treeniseuraksi, ja eteisen lipastosta löytyi jälleen aiheeseen sopivaa rekvisiittaa, eli Rompun vanha tossu. Varoiksi otettiin mukaan myös saalisrätti ja pallo, jos tossulla ei onnistuisikaan. Epäily osoittautui aiheettomaksi, ja Vili innostui tossulla vetoleikkiin välittömästi sen nähtyään. Ensin kokeilimme ihan testimielessä heittää tossua, ja katsoa toisiko Vili sen takaisin. Toi. Seuraavaksi kävin tiputtamassa sen ruutuun niin, että Vili näki minne sen pudotin. Taas onnistunut tuominen. Kolmannella kerralla sitten jo niin, ettei koira nähnyt minne tossun vein, mutta upeasti sujui etsiminen, ja tuominen. Vain luovutuksessa oli pieniä ongelmia, kun Vili jättää esineen useimmiten metrin-parin päähän omistajasta.

Zeenakin pääsi välillä muutamaan kertaan etsimään. Sillä taas on tapana hakea esine, ja jäädä joidenkin metrien päähän silppuamaan sitä. Molemmille koirille pitäisi siis saada ensin kunnollinen nouto opetettua, jotta nuo tuomiset ja luovutuksetkin alkaisivat sujumaan. Vilin suoritukset paranivat kerta kerralta, ja viimeinen luovutus tapahtui jo hienosti omistajan jalkoihin. Nyt vain sitä noutoa treenaamaan. :-)

Iltapäivällä K-pentueen Woody tuli omistajineen käymään kylässä, ja kyllä oli kiva nähdä pitkästä aikaa! Oli myös kiva kuulla (ja nähdä), että Woody on pysynyt edelleen omana iloisena ja sosiaalisena itsenään, eikä ollut epäilystäkään, etteikö herra olisi tullut Jasson kanssa toimeen. Zeenalta poika sai kyllä välillä kyytiä, kun yritti takapäähän, mutta eipä tuo Woodya hetkauttanut. Sääli, että vierailu ajoittui sen verran pimeään aikaan, etten saanut otettua tuoreita valokuvia. Ensi kerralla sitten toivottavasti.

Vielä kun iltasella Roni kävi remuamassa koiriemme kanssa toista tuntia, niin Tosca ja Jasso ovat käyttäytyneet loppuillan poikkeuksellisen rauhallisesti. :-)

Agilityn pauloissa

2008-01-20T00:30:00.000+02:00

Tänään sitten oli se odotettu päivä, kun pääsin pitkästä aikaa agilityradalle. Tosin epäviralliselle sellaiselle, mutta kuitenkin.

Jo rataantutustumisessa tajusin, että epäilykseni osoittautuivat oikeaan, enkä mitenkään saanut painettua rataa mieleeni viidessä minuutissa (olen varmasti saanut jonkin aivovaurion pojan syntymän myötä, kun mikään ei pysy päässä nykyään...). Eli jo lähdössä oli odotettavissa radan hukkaaminen. Loistava alku siis. ;-)

Toinen ongelma tuli esiin, kun Linan omistaja kävi rataantutustumisen jälkeen hakemassa kisakoiransa Adan autosta. Eli poistui Linan näköpiiristä, ulos hallista, ja ilmaantui sitten takaisin. Vielä kun omistajaa ei mitenkään saatu asetettua radan laidalle Linan näköpiiriin, niin tiesin, että pikku-Linttis huolestuisi varmasti, josko omistaja katoaisi hallista toistamiseen.

Starttasimme luokassa neljänsinä, joten aikaa ei jäänyt ihmeteltäväksi sen enempiä, vaan radallehan se oli lähdettävä. Lähdössä sain ihme kyllä Linan vielä pysymään varastamatta paikallaan, mutta heti ensimmäisen hypyn jälkeen koirus suunnisti omistajan luo. Onneksi "porttivahdit" olivat hereillä, ja reitti radalta suljettiin ajoissa. Tässä vaiheessa piti kaivaa narupallo taskusta, ja heilutella sitä vähän, ja sen myötä Lina unohtikin haaveet omistajansa luo pääsystä. Hylkäyshän siinä samalla tuli, mutta viis siitä, kun treenaamassa kerran oltiin!

Seuraava ongelma tuli heti perään, kun Lina kieltäytyi viime epiksien tapaan mustasta putkesta. (Varsin kummallista tuolta putkihullulta, joka tuon mustan putken on kuitenkin treeneissä suorittanut useampaankin kertaan "vasta" puolisen vuotta sitten..) Vasta neljännellä käskyllä suoritti sen, ja pääsimme jatkamaan. Seuraavat lähes kymmenen estettä sujuivat loistavasti, mukaanlukien pujottelu ja A:n kontaktit! Kunnes itse sitten unohdin sen radan (ja vielä siinä kohdassa, minkä rataantutustumisessa jo epäilin unohtavani, heh). Koira odottaa A:n alastulokontaktilla, ja minä pähkäilen, missä on seuraava este. Löytyihän se, mutta siitä seuraava ei enää ollutkaan muistissa, ja tässä kohtaa Lina päätti suunnistaa itsensä hukanneelta ohjaajalta omistajan hoteisiin. Kutsulla tuli kuitenkin takaisin, ja kaksi viimeistä estettäkin saatiin onnistuneesti suoritettua.

Olin äärimmäisen tyytyväinen siihen, että a) Lina ei haukkunut/näpsinyt/pyörinyt ylimääräisiä kertaakaan radalla b) muita "varsinaisia" ratavirheitä ei tullut, kuin kiellot putkelta ja c) pujottelu, kontaktit, takaaleikkaukset ja käännökset sujuivat täysin ongelmitta. Hetkittäin epäilin, oliko mukaani sattunut sittenkin eri koira, kuin se viimeeksi treenaamani?

Nyt kun vielä keksittäisiin, miten radat alkaisivat pysyä ohjaajan päässä!

Kilpailevien luokassa nähtiin myös I-pentueemme Ida, sekä Pyrytuulen vahvistuksemme Ada. Adalle radalta kertyi kymppi, ja jos en väärin ymmärtänyt, niin Ida sai kahteen otteeseen hylyn? Ainakin uusintaradalla paukkuivat niin kontaktit, kuin muurikin, ja putkia toimitsijat saivat keräillä hallin reunoilta takaisin paikoilleen. Mutta on se vaan Idalla näyttävän näköistä menoa, eikä tälläkään kertaa jättänyt katsojia kylmäksi. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita tarjoillaan siis riittämiin. ;-)

Turistikoiraksi hallille tuli käymään Q-pesueen Rocky, ja olihan itselläni Toscakin mukana. Kaameaa räntäsadetta uhmaten päätimme käydä vielä kisojen jälkeen hoitolan kentällä treenimässä vähän agilitya, ja hyvin pienimuotoisiksi treenit jäivätkin, kun kontaktit olivat räntäkerroksen alla kovin liukkaita. Jotain hyppykuvioita sitten otettiin, vähän keppejä ja rengasta. Putki oli talviteloilla varastossa, joten sitäkään emme saaneet treeneihin. Rocky on todella ihana ja "kevyt" ohjattava. Irtoaa upeasti ja tekee tiukat käännökset. Hyppää hyvin ja tarkasti, vaikkakin välillä saattaa mennä vielä siivekkeen yli vaikeassa paikassa, mikä johtuu vain kokemattomuudesta. Vauhtia ja intoa riittää, vaikka ajoittain osoittaa jo ylikuumenemisenkin merkkejä. Povaisin Rockysta vielä jonain päivänä aikamoista agilitytykkiä radoille, sen verran upealta meno jo paikoitellen näyttää.

Myös Cina ja Riesa tulivat hoitolalle treenit mielessä, mutta kun keli oli mikä karmivin, päädyimme vain juoksuttamaan koiria vapaana. Likomärkinä ajoimme vielä meille kahvittelemaan, ja samalla tuli Riesankin hampaat laskettua, ja kaikkihan ne sieltä suusta löytyivät oikeassa järjestyksessä. Siis enää Manta S-pentueesta tarkastamatta. :-) Vaaka näytti Riesan painoksi n. 15,5 kiloa, eli samoissa lukemissa Toscan kanssa. Korkeutta näyttäisi silmämääräisesti olevan ainakin sentin tai pari enemmän kuin Toscalla.

Lisää hevosia

2008-01-17T16:01:00.000+02:00

Meillä on näköjään jokin aktiivisuuskausi meneillään, kun näin lyhyen ajan sisään tuli lähdettyä toistamiseen hihnalenkille. Ensin aamupäivän Vili-poika oli ulkoilemassa omien koiriemme seurana pihalla, ja Vilin lähdettyä pakkasimme Rompun kanssa lämmintä vaatetta niskaan ja lähdimme ulos.

Tällä kertaa remmin nokkaan pääsi Jasso, ja lastenrattaatkin otettiin varoiksi mukaan, jos tulisi eksyttyä niin pitkälle, että Romppu ei jaksaisikaan kävellä kotiin. Yhden kerran hollantilaispoika yritti jättää itsensä kärryjen alle, jonka jälkeen oivalsi oikean kävelykohdan niiden vierellä. Ihmeen nätisti meni Jasson kanssa, jotenkin odotin riekkumista ja vetämistä, joita ei sitten ilmennytkään. Ensin piti käydä taas kiipeilemässä betonirenkailla, jonka jälkeen mentiin katsomaan tuttuja hevosia. Jassoa eivät hevoset kiinnostaneet tipan vertaa, vaikka Romppu kuinka yritti kannustaa sitä haukkumaan. Kävimme myös kävelemässä jollain pienellä metsäpolulla ja pellolla, jossa Jasso juoksenteli vapaana maistellen löytämiään peuran-, hirven- ja jäniksenpapanoita.

Kotiinpäin kävellessä kohtasimme kaksi isoa hevosta ratsastajineen, ja jo pisti Jassonkin mietteliääksi, kun hevoset kävelivät pikkutiellä ihan vierestä ohitsemme. Pieni murahduskin pääsi kurkusta.

Tosca ja Jasso agilitaavat

2008-01-15T16:19:00.000+02:00

Aamulla pakkasin pennut suunnitelman mukaisesti autoon, ja suuntasimme reippaina hoitolan kentälle. Meidän pentujen lisäksi myös Ada ja Lina olivat tulleet treenaamaan. Ada menee todella upeaa rataa, ja odottelemme vain seuraavia virallisia kisoja, jotta niitä nollia pääsisi jahtaamaan pitkästä aikaa. Itse harkkasin Linan kanssa, todetakseni vain, että treeniä tarvittaisiin hurjasti lisää. Lina hakeutuu voimakkaasti vasemmalle puolelle ohjaajaa, mikä tuottaa monissa käännöksissä päänvaivaa ja pattitilanteita, joka taas aiheuttaa Linassa turhautumista, joka purkautuu ohjaajalle haukkumisena ja hihojen näykkimisenä. Kepit sujuivat pariin kertaan oikein hienosti ja vauhdilla ohjaajan oikealla puolella. Tätähän on harjoiteltu vasta muutamia kertoja, joten olin oikein tyytyväinen. Varmuutta kun vain saisi lisää. Kontakteissa ei tehty yhtään virhettä, paitsi yksi lentokeinu. Täytyy muistaa seuraavissa treeneissä jatkaa oikealta ohjaamisen vahvistamista. Nyt tehostin sitä puolta laittamalla palkkapallon oikeaan taskuun, ja yritin keskittyä palkkaamaan Linaa aina kun se oli oikealla puolellani, ja heittämällä pallon oikealle.

Tosca ja Jasso pääsivät kentälle lähinnä pitämään hauskaa. Siinä ohessa mentiin muutamaa matalaa hyppyä, matalaa rengasta ja vähän keppejä. Jasso tuntuu menevän päättömään tapaansa yhtään miettimättä minne vaan namin perässä. A-esteen ylikin kiipesi varmaankaan tajuamatta edes kiivenneensä jonkin esteen yli. Renkaasta läpi vauhdilla, mutta vielä ei lamppu syttynyt pään päällä, eikä yhtään hae itse oikeaa kohtaa. Tulee siis yhtälailla renkaan sivusta, jos ei namikäsi ole juuri oikeassa kohdassa vastakkaisella puolella.

Tosca taas selvästi oivalsi renkaan oikean suoritustavan, ja kävi hyppäämässä sen läpi aina kun kävelimme renkaan läheltä. Tosca muutenkin selvemmin ajattelee syy-seuraus -suhteita, ja oppii nopeasti tarjoamaan jotain tiettyä käytösmallia, jos siitä on saanut syötävää palkaksi. Tiedossa on siis paljon päänvaivaa koulutuksen suhteen, koska nyt jo näyttää siltä, että tuosta tulee ennakoimisen mestari. Peräkkäiset toistot tottisliikkeiden harjoittelussa saa siis unohtaa.

Isäni treenasi viimeisenä Kivan kanssa. Kivan menoa on todella hauska katsella. Neiti pitää kentällä lystiä koko rahan edestä, ja osaa hienosti lukita kontaktiesteet (lue: esteet, joilla palkataan namilla). Toisesta päästä kenttääkin se saattaa singota A:lle, puomille tai keinulle odottelemaan ohjaajaa palkkaamaan. :-) Näkee ihan selvästi, miten se jo edellisen esteen suorittamisen aikana alkaa tuijottaa jotain tiettyä estettä, ja ohjaajan kutsut kaikuvat kuuroille korville. Keinun kanssa on edelleen ongelmaa, mutta positiivista on, että Kiva hakeutuu silti jatkuvasti itse keinun alapäähän odottamaan apuja paikalle. Tällä hetkellä tilanne on siis se, että Kiva menee lähes puoliväliin itse, mutta siitä eteenpäin sen joutuu houkuttelemaan namien kanssa. Keinahdus ei ole ongelma, eikä laudan kolahtaminen maahan, vaan siitä eteenpäin, kun keinu on saatu liikkumaan, loppu sujuu täysin oikeaoppisesti. Sinänsä erikoista, kun kuvittelisi, että jos pelkää keinun liikkumista, pyrkisi pois keinulta, kun se alkaa laskemaan, vaan ei. Noh, edistystä on kuitenkin tapahtunut, joten eiköhän tuokin ongelma ajan ja harjoittelun kanssa ratkea. Muut esteet sujuvat hienosti. Vauhtia ja intoa riittää, ja Kiva kestää erinomaisen hyvin takaaleikkaukset ja irtoaa suorilla. Hypyissä on edelleen paljon ilmaa välissä, mutta täydestä vauhdista käännökset ovat erittäin nopeita ja tiukkoja tuon kokoiseksi koiraksi. Isäni, jonka motto tuntuu olevan "hiljaa hyvä tulee", meinasi, että vuoden päästä Kiva voisi olla kohtalaisessa kisakunnossa. Ei siis mitään ressiä, eikä kiirettä tavoitteiden suhteen. :-) Itse olisin jo tuolla osaamistasolla kisaamassa vähintäänkin agilityn möllikisoissa.

Tosca hihnalenkkeilee

2008-01-14T23:43:00.000+02:00

Aamupäivällä sateen loputtua lähdimme Rompun ja pölkkärien kanssa reippailemaan ulos. Ensin harrastettiin tuttuun tapaan kalliokiipeilyä, ja juniori yritti saada koirat hengiltä heittelemällä palloa kallionreunalta alas. Onneksi noilla on (ihme kyllä!) sen verran järkeä, etteivät sinkoa suorinta tietä alas, joka tietäisi parhaimmassa tapauksessa metrien pudotusta, vaan osaavat hienosti etsiä juoksukelpoisen reitin hyppäämisen sijaan. Osasyynä järjenkäyttöön ovat varmasti lähes päivittäiset kiipeilyreissut samoilla reiteillä.

Toista tuntia ähellettyämme itseämme ylös ja alas erinäisistä kohdista, oli tarkoituksena lähteä sisälle syömään. Romeo tuli kuitenkin kotiportilla toisiin ajatuksiin, ja vaati päästä vielä kävelylenkille vajaan kilometrin päässä asustavia hevosia katsomaan. Päätimme ottaa Toscan matkaseuraksi.

Hevosten aitauksen luo päästyämme Tosca sai ensikosketuksen näihin hieman isompiin nelijalkaisiin, kun molemmat hevoset tulivat aidalle tervehtimään. Kyllä veti neidin naaman vakavaksi. Piti oikein haukahtaakin muutaman kerran, ja sitten istuutua ihmettelemään. Aikamme hevosia katseltuamme lähdimme kotiinpäin, ja Romppu halusi taluttaa Toscaa. Ja mikäs tuota on talutellessa, kun ipana kävelee hihnassa kuin kokeneempikin remmissäkulkija. Ihan voisi luulla, että sitä on siihen oikein koulutettukin. :-D

Yksi syrjäseudun kummallisuuskin koettiin, kun vastaan tuli koira omistajansa kanssa. Kertaakaan aiemmin en ole näillä teillä lenkitettävään koiraan törmännytkään. Tosca pääsi kohteliaasti hieman haistelemaan, ja muutama sanakin vaihdettiin koiran omistajan kanssa.

Kotiinpäin kävellessä Romeo halusi vielä mennä tutkimaan hiekkatien lähelle tuotuun betonirengaskasaan, ja riemulla ei ollut rajaa kun Tosca innostui kiipeilemään suurien betoniputkien päällä ja menemään niiden läpi. Korkeimmat renkaat olivat yli puolentoista metrin korkeudessa, ja pikkuneiti siellä keikkui niiden päällä kuin kotonaan. Ei siis suurempaa korkean paikan kammoa havaittavissa toistaiseksi. Huomenna lupasin viedä kakarat agility-kentälle juoksemaan, jos nyt ei puukkoja tule taivaalta. Kovasti jo sormet syyhyäisi päästä treenaamaan agilitya, mutta vielä annetaan pentujen kasvaa rauhassa.

Rockyn visiitti

2008-01-13T13:21:00.000+02:00

Perjantai-iltana saimme vieraita Kuusjoelta, kun Q-pesueen Rocky omistajansa kanssa tulivat käymään. Rocky pääsi leikkimään tuuliselle pihalle Zeenan ja Toscan kanssa, kun me kaksijalkaiset istuimme sisällä lämpimässä kahvikupin ääressä. Jasso oli pitämässä meille seuraa sisällä, kun en ollut varma, miten urokset suhtautuisivat toisiinsa. Rupattelun ohessa harjasin Jasson läpi, leikkasin sen kynnet ja mittasinkin pojan. Sain tulokseksi 57,5 cm, eli jos juniori kasvaa tasaisesti oletetulla nopeudella, aikuiskorkeus saattaisi jäädä tuonne 61-62 sentin tuntumaan. Näppärän kokoinen uros agilityyn. ;-)

Aikamme jutusteltuamme lähdimme ulos, ja samalla piti kokeilla, mitä pojat sanoisivat toisistaan. Tai oikeammin, mitä Rocky sanoisi Jassosta. Epäilykseni osuivat oikeaan, ja Rocky päätti ensitöikseen antaa Jassolle tukkapöllyä. Jasso kuitenkin alistui, ja päätti yrittää muuttua näkymättömäksi. Rocky tutki ja haisteli Jassoa pitkään ja hartaasti, kunnes ilmeisesti totesi Jasson vaarattomaksi, ja yritti saada kakaraa leikkimään. Jasso oli jo kuitenkin saanut sen verran höykytystä, että istui paikallaan kuin nakutettu, vaikka Rocky hyppeli ja kävi tönimässä sitä liikkeelle. Tästä poikakaksikosta ei siis tullut kavereita, mutta Rockylle teki varmasti hyvää huomata, etteivät kaikki urokset ole suoralta kädeltä vihamiehiä. Jasso taas pääsee tänään painimaan Ronin kanssa, joten hyviä kokemuksia uroksista on onneksi tulossa.

Itse olen viime aikoina yrittänyt katsella ulkomaan tarjontaa pennunkuvat silmissä. Kuume olisi uuden tuontinartun suhteen kova, vaan sopivaa ei ainakaan vielä ole tullut vastaan. Myös Vilin pentueesta olisi kiva saada pentu Suomeen, mutta katsotaan nyt, mitä sieltä syntyy.

Torstain pentutreenit ja päivitetyt kotisivut

2008-01-11T00:35:00.000+02:00

Tuntui työvoitolta kun aamulla sain päivien (lue: öiden) puurtamisen jälkeen nostettua kotisivuille uuden ulkoasun nettiin. Noh, jäi sinne vieläkin säädettävää, mutta suurin osa alkaa olla kuosissa. Tuli sitten kokeiltua kymmeniä eri tapoja julkaista yksittäisten koirien sivut, mutta päädyin sitten ylittämään aidan matalasta kohdasta, ja sivut jäivät suunnilleen ennalleen. Jos joku keksii siistin ja selkeän tavan asetella koiran perustiedot sivulle, niin vinkkejä otetaan mielellään vastaan...

Katsotaan nyt, kuinka kauan jaksan katsella uutta leiskaa. Kaikenlaisia virityksiä on tullut jo testailtua, ja voipi olla, että sivut tulevat kokemaan seuraavan uudistuksen jo muutaman(?) kuukauden kuluttua. Vielä puuttuu tietoja, joita sivuille haluaisin, vaan kun tällä kasvattimäärällä ei lisäily käy aina ihan tunnissa, jos kymmenessäkään. Edelleen puuttuu kovin monelta koiralta oma sivu, niistä lukemattomista skannausta odottavista valokuvista puhumattakaan.

Noh, palataas sitten päivän muihin tapahtumiin, tai oikeammin illan treeneihin. Tänään Tosca pääsi kentälle Tarun ja Capon seuraksi. Taru ja Tosca pääsivät ottamaan elämänsä ensimmäiset ruututreenit, kun taas Capolle touhu oli jo entuudestaan tuttua. Tosca meni ruudun takalinjalle laittamalleni namikipolle kovin rauhallisesti, mistä totesin, että dieettiä on syytä jatkaa. Namit kyllä katosivat kiposta silmänräpäyksessä, joten ruokahalu ei itsessään ole kadoksissa, vaan vatsa vain täynnä, hieman ennen treeniä saadun 3-vuotiaan juniorin tarjoaman, ylimääräisen aterian vuoksi. Idea tuli kuitenkin esiteltyä, joten ehkä ensi kerralla sitten hieman tyhjemmällä vatsalla. Capo oivalsi ruudun (vai namikipon??) tarkoituksen heti, ja sinkosi vauhdilla syömään joka kerta, kun ohjaaja antoi luvan.

Toscan tämänpäiväistä paikallaoloa täytyy kyllä kehaista. Ensimmäisellä käskyllä maahan, ja siellä neiti sitten makoili ja odotteli kaikessa rauhassa, että ruokaa tippuu etujalkojen väliin. Etäisyys oli enimmillään noin kaksi metriä (liikuin paljon Toscan ympärillä, sivuilla ja astuin yli), mutta aika jo varmasti lähemmäs minuutin luokkaa. Suoritus päättyi myös vasta vapautukseen, eikä kertaakaan edes aikonut nousta ylös aiemmin. Jee! :-))

Treenin päätteeksi kakarakolmikko päästettiin juoksemaan jäljellejääneitä virtoja vähemmäksi, ja vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti jälleen. Kertaalleen ehdittiin jo säikähtää, kun yhtäkkiä Taru alkoi huutaa ja piti toista etujalkaa ylhäällä. Kukaan ei nähnyt edeltäviä tapahtumia, joten oli vain arvailujen varassa, miten ipana oli jalkansa satuttanut. Huutoa ja jalan kannattelua jatkui noin puoli minuuttia, jonka jälkeen neiti lähti painamaan kavereiden perässä kuin mitään ei olisi edes tapahtunut. Hauskoja nämä meidän draamakuningattaret. Heh.

Touhuntäyteisiä päiviä

2008-01-06T22:26:00.000+02:00

Viime päivät nimittäin. Torstaina kasvattitreeneissä nähtiin Taru ja Capo penturyhmässä, ja aikuisten poppoo, eli Nana, Lina ja Tessa pääsivät suorittamaan koko alokasluokan tokon liikerepertuaarin. Hienosti koirat toimivat, ja treenien päälle ammuttiin (starttipistoolilla, toim. huom.), eikä kukaan saanut onneksi osumaa. ;-)

Lauantaina saimme vieraita Virosta, kun Vilille tuli sieltä morsian. Astutus saatiin hoidettua onnistuneesti pienten alkuprobleemien jälkeen, ja nyt vain toivotaan, että maaliskuussa saataisiin iloisia pentu-uutisia. Myös Roni ehti päivän aikana käydä visiitillä.

Tänään tuli sitten touhuiltua myös omien koiruuksien kanssa, ja Aba-pyrrekin pääsi pitkästä aikaa kentälle tottistelemaan. Voi sitä riemua, kun poika tajusi, että taskut on täynnä nakkeja! Upeasti sujuivat sivulletulot, maahanmenot ja seuraamiset. Lupasin itselleni kunnostautua myös Aban treenaamisen kanssa, kun näin miten innoissaan se oli tekemisestä. Myös Toscan kanssa otettiin muutamat maahanmenot, ja nyt ne sujuvat silläkin jo ilman vartaloapua.

Tänään vieraili myös Suippokuonojen tiimi, ja Foxy omistajineen piipahti kylässä. Jasso oli jälleen kerran sitä mieltä, että pikkutytöt ovat vain astumista varten, ja Foxy ei ehtinyt edes kokonaan portista sisälle, kun Jasso oli jo sen selässä. Ihme, ettei se ole vielä koskaan yrittänyt Zeenan tai Toscan selkään, kun se innostuu vieraista nartuista noin valtavasti. Foxya ei tuntunut Jasson lähentelyt haittaavan yhtään, vaan pikkuneiti oli vain hurjan riemuissaan tuttujen ihmisten ja koirien näkemisestä. Erityisesti Foxy tuntui ilahtuvan Zeenan tapaamisesta, jota kävikin sitten vähän väliä mielistelemässä.

Pöllöt belgit metsässä ja muuta mukavaa

2008-01-03T00:14:00.000+02:00

Tänään saatiin vieraita Turusta, kun vanha rouva Kiki, tyttärentyttärensä Oona, sekä yksi kappale ketkuterrieriereitä ja Flammeuksen westie omistajineen tulivat käymään. Jasso oli jälleen kovasti innostunut saamastaan naisseurasta, kun Kiki kävi vähän haistelemassa pihaa Zeenan ja pentujen kaverina. Meidän kaksijalkaisten ilta olisi venynyt varmasti pidempäänkin jutustellessa, vaan kun itselläni kutsuivat työt kesken hyvän kahvittelutuokion.

Saatuani trimmin valmiiksi, päätin uudesta, joskin ohuesta, maan lumipeitteestä intoutuneena lähteä tervukolmikon kanssa metsälenkille. Ilmassa oli äärimmäisellä tervuenergialla virittynyt tunnelma, kun päästin lähes koko päivän keskenään pihalla ulkoilleet koirat portista. Pahaa aavistamatta juorusin puhelimessa kävellessäni, ja koirat suhahtelivat ohitseni edestakaisin polulla. Niinpä ensimmäinen osuma tuli täytenä yllätyksenä, kun sain näykkäisyn reiteeni. Toscaa ilmeisesti ärsytti huono keskittymiseni pääasiaan, eli lenkkeilyyn. Hetken päästä samainen neitokainen kuittasi osuman pohkeeseeni, josta jo seurasikin välitön palaute. Paha vain, että Zeena intoutui Toscalle antamastani palautteesta, ja alkoi hyppiä ja komentaa ympärilläni, niinkuin vain Zeena osaa. Hetken jo ehdin ajatella, että hammasta olisi tulossa kuten agility-radoilla ennenvanhaan. Onnekseni tilanne meni yhtä nopeasti ohi kuin oli alkanutkin. Kotiin päin kävellessäni ihmettelin, voiko ohut lumikerros saada koirat sekoamaan tuolla tavalla.

Palkaksi moisesta riekkumisesta otettiin sitten pienet tottistelut jokaisen koiran kanssa erikseen. Toscan kanssa aloin häivyttämään käsiapua maahanmenossa, ja paikallaolotreeniä otettiin hyvin pieninä annoksina niin, että itse olen vielä metrin säteellä koirasta. Jasson kanssa häivytettiin taas käsiapua sivulletulossa ja seuraamisessa. Maahanmeno sujuu jo hienosti ilman apuja. Huomasin kuitenkin, että jostain syystä olen jälleen onnistunut kouluttamaan yhden koiran niin, että maassaolo on mukavampaa kuin istuminen. Hetken viive perusasennossa odotellessa saa Jasson tarjoamaan maahanmenoa. Samoin kaikissa muissakin tilanteissa, jossa se ei ymmärrä opettamaani asiaa, se menee maahan. Ehkä pitäisi alkaa vahvistamaan istumista?

Lopuksi Zeenakin pääsi vuorollaan harjoitettavaksi, ja sen kanssa otin täyskäännöksiä vasemmalle niin, että se vanhasta takaakiertämistyylistä poiketen seurasikin käännöksen sivulla. Kovin tiukassa istuvat nuo joskus 90-luvun loppupuolella opetetut tavat, ja vaikkei sivulletuloa olla otettu takaa kierrättäen varmaan viimeiseen kuuteen vuoteen, jaksaa se aina vain tarjota sitä suoritustapaa. Zeenan kanssa harjoittelin myös Jasson tapojen korjailua, eli samaista maahanmenon tarjoamispulmaa. Zeena tekee sen vielä huomattavasti selvemmin, esim. paikallaolo istuen on täysin utopistinen ajatus. Lohduttauduin sillä, että Zeenasta ei kukaan koskaan ole edes yrittänyt tehdä toko- tai PK-koiraa. Ainoat sille jo alle vuotiaana opetetut tottikseen viittaavat asiat ovat olleet jonkinmoinen sivulletulon tapainen, istuminen, maahanmeno ja lyhyt paikallaolo. Jopa seuraaminen on unohtunut opettaa kokonaan, ja se onkin tällä hetkellä suunnilleen samalla mallilla kuin Toscan ja Jasson seuraamiset. :-))

Riemukasta Uutta Vuotta!

2008-01-02T14:24:00.000+02:00

Vuosi vaihtui Kuunsirppilässä rauhallisissa merkeissä. Aba ja Gilda -pyrret muuttivat talliin illan ajaksi, koska Gilda riehaantuu raketeista ja paukkeesta. Jokunen vuodenvaihde on tullut katseltua sen raivoisaa haukkumista ja ympäriinsä juoksemista, joten nyt päätettiin rauhoittaa tilanne. Abaa eivät jyskeet häiritse tippaakaan, ja Tosca, Jasso ja Zeena olivat meidän kanssamme sisällä ja ulkona kuten normaalistikin.

Alkuillasta käytiin myös vanhempieni luona, jossa Easy-groenendael ja Ilo-göötti kulkivat hieman levottomina ympäriinsä, mutta Kiva otti illasta tavalliseen tapaansa kaiken irti nukkumalla selällään sohvalla.

Sunnuntaina S-tyttö Siri kävi visiitillä, ja treenasimme hieman tottista. Myös Tosca pääsi mukaan kentälle. Lyhyen treenin jälkeen päästimme kakaralauman pihalle remuamaan. Pidän hurjasti Sirin luonteesta. Neiti on kovin temperamenttinen ja villi, mutta kuitenkin malttia löytyy sopivasti tarvittaessa. Ipana menee pää edellä minne vaan miettimättä yhtään mitä edessä on vastassa. Ennakkoluuloja ei näytä olevan mitään uutta kohtaan, ja kaikkia ihmisiä rakastetaan tasapuolisesti. S-pennut ovat myös nähtävästi perineet molemmilta vanhemmiltaan "loputon ahneus" -geenin ja loistavat varastamistaidot opettavat omistajat varmasti pitämään kaiken syötävän lukituissa kaapeissa. ;-) Toscalla ei ainakaan ole minkäänlaisia estoja, kun syötävästä on kyse. Ruuat voi parhaimmillaan tulla syömään vaikka suoraan ruokailevan ihmisen lautaselta ruokapöydästä...

Pidemmittä puheitta toivottelen tässä samalla kaikille tutuille ja tuntemattomille erinomaisen vauhdikasta vuotta 2008!

Lägin mestaruuskisoja katsomassa

2007-12-28T04:39:00.000+02:00

Lupauduin Hennalle koiratolpaksi epävirallisiin agilitykisoihin torstai-illaksi, ja otin Jasson mukaan turistiksi radan reunalle. Linan ja Adan suoritusvuoroja odotellessa treenailin Jasson kanssa maahanmenoa ja maassa pysymistä, kun itse olin vieressä. Jasso toimi kuin kotonaan, vaikken ole sen kanssa häiriön alla juurikaan aiemmin harjoitellut. No nyt tuli häiriötä sitten senkin edestä, kun hallissa oli porukkaa niin, että juuri ja juuri sain Jasson mahtumaan makuuasentoon siellä ihmisten ja koirien välissä.

Lina pisti koko radan ihan leikiksi. Hetkittäin näytti ihan siltä, kuin koko koira ei ymmärtäisi ensimmäistäkään ohjausliikettä, tai vaihtoehtoisesti ei olisi koskaan agilityradalla ollutkaan. Koiralla oli kyllä hauskaa koko rahalla, mutta ohjaajasta ei voi sanoa samaa. ;-)) Ada onneksi pelasti tilanteen pokkaamalla maxi-kilpailevien Lägin mestaruuden! Super-Onnittelut!

Jassolla ja Toscalla on ollut takana pari leikintäyteistä päivää, kun keskiviikkona meillä vieraili P-pesueen Vili, ja torstaina saman pentueen Roni. Hyvin tulevat urokset vielä toimeen. Roni antaa Jasson ja Toscan roikkua kauluksessaan, eikä ärähdä edes silloin, kun Jasso yrittää astua. Toivottavasti tuo Jassonkin sosiaalisuus olisi mahdollisimman pysyvää laatua.

In Memoriam Kuunsirpin Electric Storm 5.4.96 - 24.12.07

2007-12-24T23:40:00.000+02:00

Aamuinen kohtaus ei jäänyt ainoaksi, vaan oli vain alkuvaroitus aamupäivän tapahtumille. Kaikkiaan kahdeksan kohtausta seurasivat toinen toistaan aamupäivän aikana, kunnes Rici sai rauhan eläinlääkärissä. Mahdollinen aivokasvain tai aivoveritulppa, antoi eläinlääkäri arvionsa syystä.

Ei ole olemassa sanoja, joilla voisi surua ja järkytystä kuvailla. Miten elämä voikaan keikahtaa juuri silloin, kun kaiken piti olla hyvin?

Rici lähti niinkuin eli. Räiskähtelevä persoona ei jäänyt odottelemaan elämän liekin hiipumista, vaan kertarysäyksellä, ilman ennakkovaroitusta, upeassa elämän loistossa ollut koira oli poissa.

Yksi hienoimmista on mennyt. Sinne muiden legendojen joukkoon, tähdeksi taivaalle.

Syvä osanottomme Hannelen ja Sepon suruun.

Kun kaikki ei sujukaan suunnitellusti...

2007-12-24T08:31:00.000+02:00

Jouluaattoaamu alkoi varsin surullisissa merkeissä. Ricin ja Tessan astutusta oli suunniteltu aamukahdeksalta meillä, Tessa kun ei lauantainakaan ollut vielä valmis. Tuntia ennen sovittua aikaa sain puhelun, jota en olisi halunnut saada. Rici oli saanut epileptisen kohtauksen.

Astutukset siis luonnollisesti peruuntuivat. Kuinka nopeasti ja arvaamattomasti tilanteet voivatkaan muuttua... Vanhaherra on saanut elää melkein 12-vuotiaaksi terveenä ja pirteänä, ja nyt sitten tällainen pommi. Sydämestäni toivon, että kohtaus jäisi ainoaksi laatuaan, eikä olisi merkki mistään vakavammasta. Voimia omistajille. Toivotaan, että yhteistä aikaa olisi vielä jäljellä runsain mitoin.

Pii ja Sigi vierailulla ja toinen astutusyritys

2007-12-20T06:33:00.000+02:00

Tiistaina Tessa ja Rici treffasivat uudemman kerran, ja jälleen sain todeta jo Tessan nähtyäni, että päivät eivät olleet vieläkään kohdallaan. Minulle jo povattiin astutusta jouluaatoksi. Toivottavasti ei sentään! Yritämme tänään uudestaan. Nyt on siis menossa jo Tessan 16. juoksupäivä, kun aiemmat nartut meillä on astutettu aina 12. ja 14. päivä, lukuunottamatta Honeya, joka astutettiin ensimmäisellä kerralla jo 9. päivä.

Eilisaamuna saimme vieraita Liedosta, kun Pii ja Sigi kävivät omistajansa kanssa tuomassa joulutervehdyksen. Tytöillä riitti leikkiä meidän revohkan kanssa, vaikka alkuun sekä Jasso, että meillä hoidossa oleva sakemanniuros olivat vakuuttuneita siitä, että Pii on se tyttö, joka on käynyt parina päivänä jättämässä ihania tuoksujälkiä pihallemme. Sakemanni oli sentään kohtuullisen kohtelias kosioleikeissään, mutta Jasso kävi päälle, kuin yleinen syyttäjä. Hetken jo harkitsin, että Pii pitää pelastaa näiden urosten kourista, mutta kohta astumisyritykset muuttuivatkin jo leikiksi.

Jostain syystä myös Tosca villiintyi nähdessään Piin, ja yritti halailla ja mielistellä sitä parhaansa mukaan. Sigin takapäähän ei uroksilla ollut mitään asiaa, siitä tämä pippurinen neiti piti varsin äänekkäästi huolen. Myös Sigin hampaat saatiin tarkastettua, ja senkin suusta löytyi täysi purukalusto syvässä saksipurennassa. Nyt olisi enää Manta ja Riesa S-pesueesta, joiden hampaisto on vielä arvoitus. Ne kun olen nähnyt viimeeksi pentutapaamisessa, jossa kummallakaan ei vielä ollut pysyvät täydessä mitassaan.

Joulukortteja on satanut kasvattien omistajilta kymmenittäin, joista lämpimät kiitokset! Hyvän joulun toivotukset lähtevät myös meiltä kaikille omistajille koirineen, vaikka tänäkin vuonna sähköisessä muodossa:

Foxy-neiti visiitillä ja astutusyritys

2007-12-16T21:30:00.000+02:00

S-pentueen Foxy oli lauantaista sunnuntaihin meillä hoidossa. Kovasti oli pikkuneiti kasvanut viime näkemästä, ja tokihan piti tarkastaa, minkälainen purukalusto tytön suussa oli. Kaikki hampaat olivat paikallaan ja purenta syvä saksisellainen. Hyvähyvä!

Ihan kateellisena panin merkille, miten hyväkäytöksinen Foxy onkaan siskoonsa Toscaan verrattuna. Ipana käyttäytyi kuin aikuinen koira konsanaan, ja oli meillä kuin kotonaan. Niin päivät kuin yökin sujuivat ilman minkäänlaisia kitinöitä, ja vauhtia riitti Jasson ja Toscan kanssa juostessa ja painiessa. Suunnittelin jo lähettäväni Toscan tapakasvatettavaksi Foxyn omistajille. ;-)

Tänään illalla yritettiin sitten astuttaa Tessaa Ricillä. Tai ei edes yritetty, kun huomasin varsin nopeasti, ettei Tessan juoksu ollut vielä tarpeeksi pitkällä astutusta varten. Nuori neiti sitten käytti treffit hyväkseen juoksuttamalla vanhaa herraa ympäri pihaa. Rici olisi kyllä ollut kovin halukas kosiopuuhiin, vaan Tessa piti visusti huolen, ettei takapäähän ollut mitään asiaa. Tiistaina sitten uusintayritys. Toivotaan, että juoksu olisi silloin jo tarpeeksi pitkällä.

Messarin näyttely ja eläinlääkärireissuja

2007-12-12T00:09:00.000+02:00

Sunnuntaina pistäydyttiin messukeskuksessa Voittaja-07 -näyttelyssä. Olin lupautunut paikalle esittämään O-pentueen Tessan, joka varsin vauhdikkaasta esiintymisestään (jälleen) huolimatta nappasi ERI:n ja sijoittui varsin kovatasoisessa nuorten luokassa toiseksi! Tessaa on kyllä ilo viedä kehiin, koska sen lisäksi, että neiti on varsin edustuskelpoinen ulkomuodollisesti, myös luonne on kerrassaan mainio. Mitä nyt tosiaan välillä mennään vähän turhankin lujaa, mutta tytsyllä itsellään on ainakin hauskaa. :-)

Viime vuoden ROP-koira, Voittaja-06 -tittelin itselleen napannut Ada sai tällä kertaa tyytyä laatuarvostelun "erittäin hyvään". Pienehköjä mielipide-eroja siis noilla tuomareillakin. ;-)

Tänään tuli sitten tehtyä eläinlääkärireissuja oikein kaksin kappalein. Ensin päivällä olin mukana, kun S-pesueen Taru kävi rokotuksella. Tarulla oli ollut edellisellä eläinlääkärireissulla hieman huonoa onnea, ja lähdin nyt mukaan juuri sen vuoksi, että tästä reissusta saataisiin tehtyä miellyttävä kokemus. Ja saatiinhan siitä. Kiitokset vain jälleen Lohjan Pieneläinklinikan osaaville ihmisille! Hampaat ja korvat saatiin tutkittua vaivatta, ja sydän kuunneltua. Rokotusta pikkuneiti ei edes huomannut, ja lihapullat maistuivat pöydällä sekä omien, että vieraiden ihmisten käsistä. Klinikalta lähti iloinen ja oloonsa tyytyväinen pentukoira.

Illalla sitten suuntasin auton nokan kohti Kirkkonummea, jossa meillä oli treffit Ricin ja Tessan kanssa. Riciltä oli määrä tarkastaa silmät ja siittiöt, jotka todettiinkin oikein hyväkuntoisiksi. Juoksuinen Tessa tuli "avustajaksi" näytteenottoon. Sunnuntai-iltana olisi sitten tämän parin ensimmäiset varsinaiset treffit. Jännityksellä odotamme, miten astuminen onnistuu tältä 11v ja 8kk -ikäiseltä ensikertalaiselta vanhalta herralta.

Pentunäyttelyn tunnelmia

2007-12-03T13:12:00.000+02:00

Sunnuntaina kävimme Toscan ja Jasson kanssa tekemässä tutustumisreissun näyttelykehien tunnelmaan. Kotoa lähtiessä mietin, mitenköhän kakarat suhtautuvat kaapelitehtaan ahtauteen, mutta paikan päällä heti autosta ulos päästyä totesin miettineeni ihan turhaan. Autolta näyttelypaikalle kävellessä kävi kyllä moneen kertaan mielessä, että yhteishihnalenkkejä olisi saanut olla tehtynä enemmän kuin se yksi, joka laiskuuteni vuoksi jäi silloin ainokaiseksi.

Hiki nousi pintaan jo ensimmäisen parinkymmenen metrin aikana, kun kauhukaksikolla oli niiiiiiin hauskaa. Mielessäni kiittelin, että Romeon mukaan ottaminen oli jäänyt pelkästään ajatuksen tasolle. Hihnat epämääräisessä solmusykkyrässä sain pennut lopulta ovesta sisään ja hieman sivummalle, että pääsin kaivelemaan repusta niiden papereita.

Paperien tarkastuksesta päästyämme, totesin pienen hengähdystauon olevan paikallaan, ja parkkeerasin meidät hallin reunalle. Tässä vaiheessa Tosca oli jo saanut alkuinnostuksensa laantumaan, ja kävi samantien jalkoihini makaamaan. Jasson huuma sitävastoin jatkui edelleen. Jokainen koira oli sen mielestä potentiaalinen leikkikaveri (paitsi osa uroksista alkaa saada jo vähän mahtailua osakseen), ja jokainen ohikulkeva ihminen vain vastenhyppimistä varten. Puuh.

Onneksi paikalle saatiin kohtapuoliin apujoukkoja, kun Röllin perhe ja Taina Capon kanssa saapuivat. Kyllä tulivat lisäkädet tarpeeseen! Harjailin koirat pikaisesti läpi, ja sitten jatkoimme porukalla kehän laidalle odottelemaan tervujen kehän alkua. Jassokin alkoi vihdoin rauhoittua, ja pysyi jo enimmäkseen neljällä jalalla kahden sijaan.

Kehässä molemmat olivatkin sitten jo kuin viilipyttyjä. Tosca kävi seisotettaessa makaamaan, ja muutoinkin oli sen näköinen, ettei voisi vähempää kiinnostaa. Juoksuttamisessa sitä sai lähinnä vetää perässään. Jassokin vain olla möllötti yksittäisarvostelussa paikallaan, ja hyvistä yrityksistä huolimatta ryhti ei kyllä tullut kummallakaan koiralla millään tapaa esiin, vaikka molemmat ihan hyvän sellaisen omaavatkin. Molemmat antoivat tuomarin käsitellä edestä ja takaa ilmeenkään värähtämättä. Jopa hampaat sai katsottua ilman pienintäkään heilumista, vaikka kotona heitetään välillä melkein kuperkeikkoja kun itse niitä tutkailen.

Yllätys oli varsin suuri, kun kotiinviemisinä oli sekä ROP- että VSP- palkinnot, vaikka osallistujia oli kaikkiaan viisi kappaletta. Jasso voitti Toscan, vaikka ROP-kehässä esiintymisestä ei tahtonut tulla yhtään mitään, kun kiireessä tyrkkäsin Onnin omistajan, Jonnan, Jasson narun päähän. Tulihan kakaroihin vähän eloa, kun piti peräkkäin juosta kehän ympäri. :-))

Kiitokset vielä tätäkin kautta Jonnalle ja Röllin porukoille suuresta avusta!

Pienimuotoiset pentutreffit

2007-11-26T02:21:00.000+02:00

Järjestin sunnuntaiksi meille pienen pentutapaamisen, jonka ohjelmassa oli pentujen vapaana riekkumista, Cinan ja Suskin toteuttama esineruutu-näytös, ja hieman näyttelytreeniä. Käytiin läpi myös perusasennon ja seuraamisen alkeita. Paikalla olivat ärräpoika Rölli, ässätytöt Manta, Taru, Riesa ja Tosca, sekä edellämainittujen emä Cina, ja luonnollisesti myös Jasso pääsi mukaan touhuilemaan. Menossa mukana olivat myös Mantan laumaan kuuluvat schipperket Elli ja Iita.

Aloitimme heti aamupäivällä päästämällä koko lauman vapaaksi kentälle juoksemaan, ja vauhtia riitti niin että heikompia olisi hirvittänyt. Tutustumisten jälkeen lähdimme porukalla metsään tallaamaan esineruutua, ja kun kakaralauma oli saatu pyydystettyä hihnoihin, näytti Cina meille esine-etsinnän mallia etsimällä ja tuomalla upeasti ja nopeasti neljä ruutuun hukattua esinettä.

Metsäkeikan jälkeen palattiin tuuliselle ja sateiselle kentälle katsomaan Cinan tottistelua ja käymään läpi näyttelyjuttuja. Pennut saatiin yllättävänkin helposti juoksemaan ja seisomaan kauniisti, lieneekö osasyynä se, että kakarat olivat saaneet purkaa jo pahimmat virrat pois. Kaikki antoivat "tuomarina" toimineen Suskin myös käsitellä hienosti. Mitä nyt hampaiden katsomisessa nähtiin vähän vikurointia, mutta sehän kuuluu asiaan. ;-)

Koiratouhujen päätteeksi kävimme sisällä lämmittelemässä ja kuivattelemassa kahvikupposten ääressä, jonne saatiin myös iloisia uutisia Vincestä, joka oli debytoinut pentunäyttelyssä hienosti saamalla kunniapalkinnon ja ollen PU2-pentu.

Itselleni ainakin jäi päivästä todella hyvä mieli, oli mukavaa nähdä vauhdikkaat ja iloiset ipanat nauttimassa vauhdin ja leikin hurmasta, sekä nähdä, että omistajilla menee koiriensa kanssa hyvin. Kiitokset vielä kaikille mukana olleille!

Kalliokiipeilyä ja epäonnistuneita otoksia

2007-11-25T00:42:00.000+02:00

Kuva-arvoitus...

Alunperin tarkoituksena oli lähteä katsomaan Cinan tokoilua Kirkkonummelle Romeon ja pentujen kanssa, joten pakkauduimme heti aamutuimaan koko perhe pihalle. Jessen piti vain nopeasti tyhjentää volkkari, että pääsisimme lähtemään, vaan kuinkas kävikään.

Sivuovi oli jäätynyt kiinni, ja heti ensimmäisellä avausyrityksellä siitä katkesi kahva. Päivä alkoi siis loistavasti. Mikään uutinen tuskin on, että kaikki muutkin ovet olivat yhtä tiukasti pakkasen kiinni liimaamia. Jessen jäädessä sulattelemaan pakettiauton ovia, päätin käyttää aurinkoisen aamun hyödyksi ja valokuvata Jassoa, Toscaa ja meillä hoidossa olevaa Ladya.

Romeo ei kauaa pihalla viihtynyt, vaan halusi lähteä kävelylle metsään, joten päästimme koirat portista ja suuntasimme kalliolle. Reilua tuntia (ja noin sataa epäonnistunutta kuvausyritystä) myöhemmin palasimme kalliolta takaisin pihalle, jossa volkkari odotteli sulatettuna. Harmi vain, että kello oli jo sen verran, että enää ei kannattanut lähteä katsomaan kisoja. :-/

Jasso ja Zeenan pää

Iloja, suruja, ja paidallinen tervu

2007-11-17T00:16:00.000+02:00

Torstaina sitten käytiin tutkituttamassa virallisesti ja kaikilta osin kuusi Kuunsirppiläistä. Kasvattajaa jännitti menomatkalla niin, että epäilin jo sairastuneeni vatsatautiin, kun oksetti, tärisytti ja heikotti niin, etten millään meinannut osata keskittyä ajamiseen.

Kuinka kovasti toivoinkaan, että Haikun lonkat olisivat menneet parempaan suuntaan, mutta kuvien valmistuttua pettymys oli musertava. Oikea E ja vasen D, oli raaka tuomio, ja itkuhan siinä tuli.

Kävin ulkona kokoilemassa itseäni, ja uskaltauduin takaisin kuulemaan muiden tuloksia. Koirat kuvattiin ja silmätarkastettiin toinen toisensa jälkeen, mutta onneksi muita yhtä kurjia uutisia ei saatu.

Kun viimeisenä valotaululle saatiin Ruskan luustokuvat, alkoi hymykin jo palata. "Vaikka niistä on sata surua, niin on myös tuhat iloa", tapaa isäni sanoa koirista, ja loppuillasta pystyin taas yhtymään tähän lauseeseen. Kiitän ihania kasvattieni omistajia, ja erityisesti paikan päällä ollutta Hannelea tuesta ja lohdusta surun hetkellä. Vielä joudutaan jännittämään Kennelliiton virallisia lausuntoja, mutta itselleni tärkeintä oli saada tietää, ettei muita elämää haittaavia vikoja löytynyt.

Perjantaina aloitimme päivän reippaalla metsälenkillä Romeon ja tervukolmikkomme kanssa. Edellispäivän murheet saivat kyytiä kalliolla kiipeillessä, ja lapsen ja koirien touhuja ja riemua seuraillessa. Iltapäivällä lähdettiin eläinlääkärille, josta puoli tuntia myöhemmin palasin tajuttoman Zeenan kanssa. Leikkaus oli sujunut hyvin, ja haava on siisti. Zeena nukkui sikeästi pari tuntia, kunnes ilmeisesti alkoi kaipaamaan enemmän hälinää ympärilleen ja tassutteli makuuhuoneesta olohuoneeseen jatkamaan uniaan.

Myöhemmin illalla, kun Zeena oli jo täysin hereillä, se sai ylleen hieman modifioidun Jessen vanhan T-paidan. Sen tarkoituksena on varmistaa, ettei rouvalle tule mieleen alkaa purkaa ompeleita. Nyt vain pidetään peukkuja nopean paranemisen puolesta, ja toivotaan, että kasvaimet pysyisivät mahdollisimman pitkään aisoissa.

Tosca ja Zeena eläinlääkärillä

2007-11-12T16:07:00.000+02:00

Tänään lähdettiin aamutuimaan eläinlääkärille Toscan ja Zeenan kanssa. Tosca sai mikrosirun, jonka laittoa ei edes huomannut, sen enempää kuin rokotuksiakaan. Muutenkin tuo neiti oli kuin viilipytty. Ei hämmästellyt pöytää, eikä mitään muutakaan, vaan käyttäytyi kuin eläinlääkärillä käyminen olisi jokapäiväinen asia.

Zeenan otin mukaan, koska halusin näyttää eläinlääkärille sen taaimmaiseen nisään tullutta nisäkasvainta. Tai oikeammin siellä on useita herneenkokoisia patteja, jotka ovat nyt kuukauden sisällä alkaneet levitä. Perjantaiksi varattiin leikkausaika.

Kyllä se vain täytyy myöntää, ettei Zeenakaan enää ihan nuori ole, vaikka kovasti toivonkin, että meillä olisi vielä useita yhteisiä vuosia jäljellä.

Tämä viikko onkin sitten yhtä eläinlääkärillä ravaamista, kun torstai-ilta tullaan viettämään joukkoterveystarkastuksessa kuuden kasvatin voimin. Kyllä jännittää jo nyt!

Pussillinen järkeä, kiitos!

2007-11-10T07:45:00.000+02:00

Siis tuolle lentävälle hollantilaiselle, joka todellakin on varsin lentävää sorttia. Jäppinen sitten onnistui putoamaan pihallamme olevaan pieneen lammentapaiseen. Muut koiramme käyvät ajoittain sammuttamassa janoaan itsestään täyttyvästä "vesikupista", ja poikamme huvittaa itseään uittamalla Zeenaa lelujen perässä. Mikään ei ole hauskempaa kuin heittää hiekkaleluja lutakkoon, ja katsella, miten mummokoira loikkaa suoja-aidan yli veteen hakemaan niitä.

Jasso oli ilmeisesti katsellut tuota tarpeeksi sivusta, kun päätti ihan itsekseen kokeilla 80-senttisen aidan ylittämistä. Vaan kuinkas kävikään. Hieman liian kova vauhti ja pieni arviointivirhe hypätessä, ja sinne molskahti koko kakara. Tässä välissä mainittakoon, että yhdestä kohdasta aidan pystyy helposti myös alittamaan, jota tapaa pennut yleensä käyttävät.

Aamutuimaan, vasta sängystä noustua, mikään ei luonnollisesti ole mukavampaa, kuin jääkylmää kuravettä valuvan tervupojan suihkuun vieminen.

Lenkkeily on mukava harrastus...

2007-11-08T21:08:00.000+02:00

...ainakin, jos pennut olisi opetettu kulkemaan hihnassa kauniisti, ja 9-vuotias mummokoira pääsisi hihnalenkille useammin kuin kerran vuodessa.

Mutta koska meillä on melkein 3-vuotias erittäin innokas koiramies talossa, pitihän tätäkin kokeilla. Tiistaina Romeo pääsi kokeilemaan kyseistä harrastusta mummolassa Kiva-tervun kanssa, ja riemukas koirankävelytys pihatiellä ei meinannut ottaa loppuakseen millään. Tänään juniori sitten halusi omien koiriemme kanssa lenkille. No Zeenahan osaa kulkea kauniisti lapsenkin taluttamana, joten mikäs siinä. Mutta koska Zeenan lisäksi kotona on kuitenkin myös kaksi kakarakoiraa, joille hihnaharjoittelu ei ole ollenkaan pahaksi, niin päätin lyödä useamman kärpäsen yhdellä iskulla. Tai niin ainakin kuvittelin.

Jo portilla meinasi iskeä ahdistus. Kolme kumipalloina porttia vasten poukkoilevaa koiraa piti pyydystää jokainen omaan hihnaansa. Romeo oli vakaasti päättänyt laittaa Zeenalle pannan ihan itse. No tästä selvittiin, ja jokainen koira sai oman remminsä. Sitten vain portista ulos. Porttia avatessani tajusin, että Zeena oli aivan liian innoissaan lenkille pääsystä kolmivuotiaan talutettavaksi. "Anna äiti taluttaa hetken", totesin, ja ehdin napata Zeenan hihnasta juuri ennen kuin Romeo olisi tuiskahtanut nurin mummokoiran vetäisemänä.

Koirat kuriin ja jonkinmoiseen järjestykseen, ja solmussa olevat hihnat selviksi. Romppukin pääsi vihdoin narun päähän. Kunnes tultiin isolle tielle. "Anna äiti taluttaa hetken", totesin jälleen, ja käsissäni oli taas kolme koiraa, joista vain yhdellä oli edes hyvin hatara käsitys siitä, mitä tarkoittaa tien reunassa kulkeminen. Parinkymmenen metrin matka tuntui pariltasadalta metriltä, kun jokaisen auton ajaessa ohi piti pysähtyä, jonka jälkeen piti selvittää riemuriekkuvien pentujen hihnat.

Vihdoin päästiin hiekkatielle, ja Romppu sai kokeilla Toscan taluttamista, joka sujuikin hienosti. Parikymmentä metriä. Jonka käveltyämme pikkumies totesi, että nyt mennäänkin kotiin syömään. Jep, johan tässä tulikin lenkkeiltyä...

Nokat siis kohti kotia, ja jälleen sama rumba ison tien reunassa. Kotitielle päästyämme päästin lyhyestä lenkistä hämmentyneet koirat vapaaksi ja totesin, että koirien kanssa lenkkeily on varmasti ihan mukava harrastus. Koulutettujen koirien.
Iltapalalla Romppu totesi, että huomenna mennään taas lenkille. Ehkä otamme mukaan vain toisen pennuista...

Toko-, agility- ja näyttelytuloksia

2007-11-04T21:10:00.000+02:00

Jännittävä viikonloppu alkaa olla lopuillaan. Neljä Kuunsirppiläistä on debytoinut eri lajeissa, ja ihan mukavin tuloksin.

Lauantaina R-pesueen Capo kävi haistelemassa näyttelykehien ilmapiiriä ja hakemassa hienon arvostelun viiden kuukauden ja yhden päivän iässä. Kunniapalkinto jäi tällä kertaa saamatta tuomarin mukaan juostessa leikkimisen takia. :-))

Niin ikään lauantaina saatiin tokon saralle uusi tulokas, kun Lina kävi Liedossa testaamassa taitojaan. Harmillisesti viime aikoina paljon treenattu ja treeneissä toimiva paikallaolo menikin noin ensimmäisen minuutin jälkeen nollille. Muista liikkeistä kerääntyi kuitenkin hieno sarja arvosanoja, pari kasia ja loput ysin ja kympin väliltä. Pisteitä kertyi kaikkiaan kakkostuloksen verran, 148. Jäämme innolla odottamaan Linan seuraavaa tokoilua tammikuussa.

Tänään sitten Nähtiin kaksi nuorta, vasta kisaiän saavuttanutta debytoijaa agilityssa, kun O-pentueen sisarukset Ruska ja Haiku starttasivat Lohjalla. Haiku sijoittui upeasti neljänneksi tuloksella 10, ja Ruska tuli seitsemänneksi tuloksella 13,83. Hienoa! Ada ja Easy kisakonkareina näyttivät nuoremmille hyllyntekemisen mallia. :-)

Itse pääsin kisapaikalle vasta neljän jälkeen katsomaan kolmosluokkia, kun pitihän Toscalle ja Jassolle käydä näyttämässä agilityn tunnelmia. Molemmat käyttäytyivät kuten kunnon maalaistollo-koirien kuuluukin. ;-) Ensin molemmat kummastelivat silmät lautasina kisapaikan tohinaa, hetken hämmästelyn jälkeen Tosca päätti käydä jalkoihini nukkumaan ja Jasso päätyi elämään toivossa, että kaikki ihmiset olivat maneesissa vain Jasson ruokkimista varten.

Yhteistreenit

2007-11-01T20:51:00.000+02:00

Tänään olivat taas jokatorstaiset tottelevaisuuskoulutukset. Ensimmäistä kertaa treenattiin ensin pentuporukalla puolituntinen, ja aloitettiin aikuisten ryhmä vasta klo 18.30. Jaottelu tuntui toimivalta, ja saatiin kaikkien kanssa käytyä asioita tehokkaasti läpi. Viime hetken peruutusten vuoksi paikalle tuli kaikkiaan vain 2 pentua ja 3 aikuista.

Ipanaryhmän kanssa treenattiin jälleen perusasioita, perusasentoa, lyhyitä seuraamispätkiä ja "vapaata" luoksetuloa, jossa tärkeintä oli vauhdikas ja iloinen suoritus. Ja näitähän nähtiin! :-)) Maahanmenon käsiavun häivyttämistä aloiteltiin myös.

Aikuisilla treenattiin ensin paikallamakuuta, sitten suoristeltiin vinoja perusasentoja ja seuraamisten poikittamisia. Tokon alokasluokan hyppyä harjoiteltiin myös, ja vaikka itse hypyssä ei ongelmaa olekaan, niin malttamattomille belgeille esteen taakse paikalleen pysähtyminen (ja etenkin siellä pysyminen) ei aina olekaan niin helppo nakki. Hienoja ja onnistuneita suorituksia tuli kuitenkin.

Treeniporukan lähdettyä kävin vielä Toscan kanssa ottamassa muutaman askeleen seuraamista. Jasso on sairaslomalla, kun onnistui eilen venäyttämään vasemman etujalan ranteen juostessaan pilkkopimeässä pihan kivilohkarekasaan. Pojan meno on tällä hetkellä niin päätöntä ja varomatonta, että ihan hirvittää katsella. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa päivässä, kun se onnistuu putoamaan selälleen sohvalta/sängystä tai heittämään täydestä vauhdista tuplavolttikuperkeikan ulkona. Viime viikolla nähtiin myös yksi katoamistemppu, kun Jasso juoksi tuhatta ja sataa suoraan pää edellä ojaan. Siellä se makasi sitten selällään niin, että vain jalat vilkkuivat ojan reunalta. Valitettavasti näyttää siltä, että tuo ei aiokaan ottaa vahingoista opikseen, vaan sama päätön meno jatkuu...

Viikonloppuna saadaan sitten jännittää urakalla, kun Lina starttaa ekoissa toko-kisoissaan ja Capo käy ensimmäistä kertaa haistelemassa näyttelykehän tunnelmia pentuluokassa. Sunnuntaina taas debytoivat ekoissa virallisissa agility-kisoissa O-pentueen Ruska ja Haiku. Tsemppiä kaikille kisailijoille, täällä ollaan hengessä mukana!

Vili ja Kyttä kyläilemässä

2007-10-29T23:35:00.000+02:00

No nyt kun blogi on saatu aloitettua, ja alkuinnostus kirjoittamiseen vielä päällä, niin pitänee lisätä muutama sana tämänkin päivän tapahtumista.

Peekkosten Vili ja ärrä-poika Kyttä kävivät tänään visiitillä. Ensin päästettiin Zeena poikien kanssa pihalle, jotta koirat saisivat juosta enimmät virrat pois. Ja kyllä ne juoksivatkin! Sen jälkeen käytiin kentällä vähän tokottamassa. Korjattiin Vilin ajoittain vinoa perusasentoa ja seuraamisen poikittamista, sekä aloitettiin liikkeestä seisomisen perusteita. Vili toimi todella hienosti, ja bravuuri oli selvästi alokasluokan hyppyliike, joka sujui lähes kympin arvoisesti, vaikkei Suvi ollut edes ihan varma, miten liike kuuluu suorittaa. :-)

Kyttä toteutti kentällä ajatusta "villi ja vapaa" hihnassa olemisesta huolimatta, ja lämpeni melkoisesti katsellessaan Vilin treeniä. Yritin arvuutella Kytän pysyvien hampaiden lukumäärää, mikä oli vielä mahdotonta, koska osa hampaista oli vielä maitoja. Yksi niistä irtosikin päivän aikana. Purenta oli ainakin oikein kaunis ja syvä saksisellainen. Kakaroilla vaihtuvat hampaat kovin eri tahtiin, kun Capo-veljellä oli jo viime torstaina kaikki pysyvät suussa, ja ärräpesueen kanssa samana päivänä syntyneellä Jassolla jo puolitoista viikkoa sitten.

Koirahoitolaelämää

2007-10-29T20:55:00.000+02:00

Perjantaina pakkasin Toscan ja Jasson autoon ja suuntasimme viikonlopun mittaiselle tuurauskeikalle Koirahoitola Hölsöön päästämään vanhempani risteilylle.

Tosca ja Jasso pääsivät käymään hoitolassa kummastelemassa koirien paljoutta. Lauantaina Toscan sisko Taru tuli kyläilemään, ja kakarat pääsivät irrottelemaan agility-kentälle. Jasso joutui heti jäähylle aidan ulkopuolelle, kun jäppisen otteet olivat nuoremmille tytöille vähän turhan rajuja.

Koko kolmikko pääsi koittamaan kentällä myös putkea, jota käytettiinkin sitten leikeissä hyväksi ja tervunpentuja sinkoili jatkuvalla syötöllä putken päistä sisään ja ulos. Jasso ja Tosca menivät myös matalan renkaan läpi, ja muutama 10 sentin korkuinen hyppykin tuli tehtyä.

Tunnin päästä meillä oli kolme väsynyttä, kuraista ja märkää belgi-ipanaa, ja loppuilta sujui varsin rauhallisissa merkeissä.

Blogin testailua...

2007-10-29T16:38:00.000+02:00

Muutama vuosi sitten pidin Kuunsirppilän päiväkirjaa kotisivuillamme, mutta päivittämisen hitauden vuoksi kirjoittelu jäi muutamaan kuukauteen. Nyt koitetaan blogimallia, josko tähän tulisi kirjoiteltua vähän pidempäänkin. ;-)

Tarkoituksena olisi kertoilla Kuunsirpin kennelin päivittäisestä elämästä, johon kuuluvat 9-vuotias tervunarttu Zeena, sekä kakaratervut Tosca ja Jasso. Myös pyreneittenkoiramme, ne isot valkoiset, Gilda ja Aba, saattavat vilahdella teksteissä. Arkipäivää värittävät Kuunsirpin kasvatit, joiden kyläilyistä, yhteistreeneistä ja muista tapaamisista tulee varmasti myös naputeltua rivi jos toinenkin.

Taka-ajatuksena blogin aloittamisessa oli myös noiden tervupenneleiden kouliminen. Toivottavasti tulee treenailtua vähän ahkerammin, kun niitä kirjaa vähän ylöskin...