Vähemmän huono omatunto

Eilen vietin kokonaisen vapaapäivän ilman mitään suunniteltuja menoja. Tainnut viimeeksi olla sellainen helmikuussa...?

Olen potenut kovasti huonoa omatuntoa omien koiriemme vuoksi, kun aikaa niille ei ole jäänyt viime aikoina juuri enempää kuin yöllisten pienten treeni- ja juoksutussessioiden verran. Kotonahan meillä on koko ajan koko perhe, kun molemmilla on työt kotona ja poika mukana pyörimässä. Eli yksin koirien ei ole tarvinnut varsinaisesti olla, mutta niiden varsinaiset aktiviteetit ovat jääneet aivan liian vähiin.

Jo perjantaina päätin keskittyä "Hauskanpitoon", eli päivällä vanhempieni luokse startatessa mukaan pääsi Hauska. Kakara hämmästytti hyppäämällä itse autoon, ja matkustamalla siellä ilman mitään jännitystiloja. Edellisillä automatkoilla autoon tuleminen on ollut oikeaa tervanjuontia, ja viime autoilukerrastahan on kulunut varmaan kuukauden verran aikaa. Hyvistä aikomuksistani huolimatta en siis ole ehtinyt totuttaa Hauskaa autoiluun, mutta näköjään neiti on tottunut siihen ilman totutteluakin. :-D

Perjantai sujui siis Hauskan osalta vanhempieni ja parin hoitokoirankin kanssa leikkien. Muutama perusasentoharjoituskin ulkoilun ohessa otettiin, mutta muuten keskityttiin vain juoksemaan Kivan, Ilon ja Main kanssa pallon perässä juoksemiseen ja muuhun yleiseen aktiviteettiin.

Lauantaina laatuaikaa sai Jasso. Ensin aloitettiin noutoharjoituksilla pihalla. Se kun on aihe, jota olen monet kerrat toivonut ehtiväni treenata. Jostan syystä en saa Jassoa millään oivaltamaan kapulan nostoa maasta itselleni ja pitoharjoituksetkin jämähtivät edelleen siihen, että kapulan ottaa suuhun, mutta pudottaa hyvinkin nopeasti. Pöh. Kokonaisena liikkeenä kapulan heittoineen sen sijaan sujuu varsin mallikkaasti, vaikkei silloinkaan pidä kapulaa loppuasennossa pitkään. Ehkä keksin tuohon vielä jonkin ratkaisun? Eipä tuota montaa kertaa ole ehditty harjoitellakaan, ja viime kerrasta taitaa olla aikaa jo puolisen vuotta...

Noutoharkkojen jälkeen otettiin kaksi eteenmenoa narupallon ja patukan kanssa. Patukan valitsi ekalla lähetyksellä, mutta toisella lähetyksellä eteni vain muutaman metrin, jonka jälkeen pysähtyi odottamaan lisäohjeita. Toisella käskyllä juoksi sitten pallolle.

Seuraavaksi kävin tallaamassa esineruudun, koska sitäkin on harjoiteltu viime syksynä vain pari kertaa (jolloin ei tuntunut kovin hyvin pääsevän asiasta jyvälle), ja sitten unohdettu asia kokonaan. Haetutin vain yhtä esinettä kerrallaan, koska epäilin, ettei vieläkään ymmärtäisi koko ideaa. Esineinä oli vanha lompakko, Rompun entinen tossu ja hanska. Joka kerta Jasso lähti kuin ammuttuna, etsi intensiivisesti ja toi hienosti! Haetutin kerran jokaisen esineen, ja sitten oli pakko lopettaa, koska pelkäsin, että seuraavaksi seuraisi epäonnistuminen. ;-) Hyvällä mielellä tultiin metsästä.

Iltapäivällä käytiin vielä leikkimässä Jasson ja Rompun kanssa kalliolla piilosta. Jasso on ihan hulluna tähän "lajiin" ja kuumenee kovasti aina lähtölupaa odotellessa.

Iltasella tuli vielä ihmisiä kentälle treenaamaan agilitya, ja Jasso pääsi vielä kokeilukoiraksi erirotuisen ohjaajalle. Hieman taisi olla eroa koikkeritytön ja tervupojan ohjaamisessa, vaikka Jasso oli tällä kertaa selvästi rauhallisempi kuin agiradalla yleensä. :-)


Pentujakin ehdin kuvaamaan pitkästä aikaa. Ipanoilla on jo silmät auki, ja kävelyä harjoitellaan kovasti. Ääntäkin niistä lähtee jo ihan eri tavalla kuin aiemmin. Lina-emä on vakaasti sitä mieltä, että pentulaatikko on edelleen paras paikka ottaa päivätorkut, mutta väliajoilla voitaisiin jo harrastaa muutakin kuin pennunhoitoa. Kuistin kätköistä on ulosmennessä ja sieltä tullessa kaivettu Linan toimesta mukaan jo jälkikeppiä, noutokapulaa, palloa ja patukkaa. Olen kyllä yrittänyt arvon rouvalle selittää, ettei ne pennut vielä jälkikepeistä mitään ymmärrä, mutta äitikoira on ilmeisesti päättänyt aloittaa jälkeläistensä jälkikoulutuksen jo hyvissä ajoin. ;-)

Pentusia ja tuhat muuta asiaa

Tänä vuonna ei näytä työsesonki hiljentyvänkään, joten päivitykset jatkavat venymistään.

Viime kirjoittelusta on tapahtunut taas sen tuhat asiaa, joten nyt pieni tiivistelmä viime ajoista. Töitä on tehty ympäripyöreitä päiviä, mutta ollaan siinä välissä omien ja kasvattikoirienkin kanssa jotain touhuiltu.

Kuten moni on varmasti huomannutkin, Jasson ja Linan pennut, toisin sanoen 4 suloista tyttötervua, syntyivät 5.6. Synnytys sujui hienosti, ja pennut ja emä voivat erinomaisesti. Lina on osoittautunut todella hyväksi emokoiraksi, joka hoitaa pentujaan rauhallisin ja varmoin ottein, huolellisesti pentujen hoitoon paneutuen. Romeo pääsi seuraamaan kahden viimeisenä syntyneen pennun syntymää ihan vierestä, eikä Linaa häirinnyt pojan pentulaatikossa oleminen yhtään. Super-ihana äitikoira. :-)

Näiden neljän pienen tervuvauvan lisäksi laumaamme liittyi hiljattain myös vähän isompi tervuipana. Olen aina ollut kohtalaisen hyvä tekemään nopeita päätöksiä, mutta tämä päätös ällistytti itsenikin. Kävimme nimittäin 9.5. Palveluskoiratapahtumassa, josta kotiin ajellessa kyydissäni oli 7-viikkoinen narttupentu, viralliselta nimeltään Ketunpolun Wild Fox. Romeo sai päättää jälleen kutsumanimen, joten tytöstä tuli Hippa. :-) Miten sitä voi ihminen vieläkin hullaantua niin jostain pennusta, että se on IHAN-PAKKO-SAADA???

Hippa-kakara onkin sitten tapaus sinänsä. Sanotaanko näin, että neidissä on virtaa, kovuutta ja viettejä, jopa siinä määrin, että se muistuttaa toisinaan kovin paljon edesmennyttä Zeenaamme. Hipassa on lisäksi aimo annos dominanssia, joka tuo oman mausteensa soppaan. Lystiä meillä onkin ollut sitten koko rahalla, koska eihän yksi tervunpentu vielä mitään, mutta kokeilkaapa kahta... ;-)

Sittemmin minut onkin voinut bongata joka ilta vielä puolenyön aikaan kentältä tai kallioilta juoksuttamasta koiria. Virta ei tuosta kolmikosta (Jasso, Hauska & Hippa) tunnu loppuvan tekemälläkään, ja kun omaan päivään ei paljon muuta mahdu kuin töitä, niin yöllähän se on sitten puuhattava omien koirien kanssa.