tiistai 11. marraskuuta 2008

Kesäturkit mäkeen

Romeon painostuksesta kävimme tänään pienellä lenkillä vesisateesta huolimatta. Varsinkaan viime aikoina mummoutunut Zeena ei ole kovin innokas ulkoilija näillä keleillä nykyään, joten ihan hyvähän se oli saada sitäkin liikutettua.

Romppu valitsi talutettavakseen Zeenan, joka sateesta huolimatta riemastui suunnattomasti nähdessään pannan ja hihnan. Pihatiellä jo ehdin pohtia, josko Jasso olisi pikkupojalle sopivampi talutettava. Zeena kävi nimittäin alkulenkistä sen verran lämpöisenä, että meno oli varsin pomppivaa. Hyvin Romppu handlasi kuitenkin kuumakallen lenkityksen.

Edelleen Romeon toivomuksesta meidän piti kävellä läheiselle lammelle, jossa koirat päästettiin irti. Jasso sai riemuhepulin, ja juoksi tuhatta ja sataa edestakaisin täysin päättömästi. Tämä päättömyys sitten kostautui, kun herra unohti, ettei veden päällä voi juosta. Hirveällä tohinalla otti yhtäkkiä valtavan loikan suoraan lampeen, ja sinnehän sitä pieni tervunketale upposi. Nousi sentään pintaan, jonka jälkeen hirveällä pärskyttämisellä yritti päästä vedessä eteenpäin. Yritti ensin nousta vieressä olleelle laiturille, mutta todettuaan kiipeämisen olevan mahdotonta, otti aivot käyttöön, ja ui takaisin sinne, mistä oli lampeen hypännytkin. No, kastautuminenhan antoi vain lisäpotkua revittelylle, joten hepuli sai vain lisäpontta.

Rompun mielestä yksi hauskimmista asioista on koirien uittaminen, joten pitihän Zeenankin päästä kastautumaan ponnettomista estely-yrityksistäni huolimatta. Zeenahan ui vaikka veteen heitetyn kiven perässä, ja sinne lampeenhan ne päätyivät, sekä kivi, että Zeena.

Koirien uimakeikan päätteeksi yritimme juoksuttaa niitä kuivaksi pellolla. Romppu meni puoleenväliin peltoa, ja minä jäin pellon laidalle. Ja sitten vain huudeltiin koiria vuorotellen. Zeena ei noista leikeistä oikein enää jaksa innostua, mutta Jassohan juoksee... Kotiinviemisinä oli silti kaksi läpimärkää tervua. Vesisateessa eivät oikein meinanneet kuivua. ;-)

Kotona piti vielä pikkumiehen hauskuuttaa itseään uittamalla Zeenaa omassa pihalammessa, jonka jälkeen kerättiin kaksi vettävaluvaa nelijalkaista ja kaksi lähes yhtä märkää kaksijalkaista sisälle kuivattelemaan. Hauskaa kyllä oli, vaikka ennen lenkkiä ajatus vapaaehtoisesta kastumisesta ei houkutellutkaan.

keskiviikko 5. marraskuuta 2008

Siipi maassa

Kyllähän se nyt hienosti menneen kesän jälkeen pitää vastoinkäymisiäkin kertyä samassa suhteessa. Tänään on pistänyt masentamaan jo ihan huolella, kun vasta aletaan hiljalleen toipua Nicin epilepsia-tietoshokista, niin johan sitten saatiin tieto, että Fanni on todettu ultrassa tyhjäksi. Voi itku ja hampaiden kiristys. :-(

Näitä ipanoita kun ehdittiin odotella innolla monella suunnalla, niin tottahan sen piti nyt mönkään mennä.

Rikkana rokassa tuntuu vielä sekin, että Jasson kauan odotetut tokokisatkin pitää jättää väliin, kun ihan itse menin unohtamaan koko antidoping-säännön. Käytin Jasson maanantaina lonkka- ja kyynärkuvissa, ja vasta sitten välähti, että toko-kokeen piti olla tulevana lauantaina. No eipä ole ei, kun rauhoitusaineen varoaika ei ihan noin lyhyt sentään ole. Noh, tämä on ihan pikkuseikka noihin aiemmin mainittuihin asioihin verrattuna, mutta näköjään, kun asiat alkavat menemään pieleen, niin ne sitten kanssa menevät pieleen.

Maanantaina saatiin onneksi myös hyviä uutisia, kun S-pentueen Siri ja Taru, sekä R-pentueen Capo olivat myös kuvissa, ja kaikki todettiin niveliltään terveiksi. Odottelemme siis virallisia lausuntoja Kennelliitosta hyvillä mielin.

Jasso on viime aikoina keskittynyt lähinnä leikkimään Romeon kanssa piilosta, vaikka pihalla oleillessa on muutaman kerran muisteltu perusasentoa ja parin askeleen seuraamissiirtymiä eri suuntiin. Kovasti olisi hollantilaisessa intoa tekemiseen, mutta muut kiireet ovat vieneet taas sen verran treeniaikaa, etten hirveästi ole ehtinyt paneutua treenaamiseen.

Tällä hetkellä syksy näyttää todella synkältä. Toivottavasti tulisi ensi kerraksi parempiakin uutisia kirjoitettavaksi.