...ja lisää treeniä

Treeni-into on näköjään nyt huipussaan, kun parhaina päivinä tulee reenailtua Jasson kanssa pariinkin otteeseen. Noh, työt kyllä pitävät huolen, että välipäiviäkin tulee riittävästi.

Tänään aamupäivän töiden jälkeen treffattiin Hennan kanssa reippaina kaupungilla. Tehtiin kisamaiset treenit, jossa ensin Lina ja Jasso rivipaikallamakuussa kolme minuuttia. Unohdin ilmeisesti kertoa Jassolle, että ollaan tekemässä töitä, koska kakara ei mennyt vasta kuin toisella käskyllä maahan. Höh. Molemmat kyllä pysyivät hienosti ja rauhallisesti paikoillaan.

Jasso sai ensin suorittaa muut alotokon liikkeet Hennan toimiessa liikkurina. Jälleen unohtui kertoa koiralle, että sen kuuluisi tehdäkin jotain, joten hihnaseuraamisessa oli ihan nukuksissa, eikä kontaktista ollut juuri tietoakaan. En tosin puuttunut siihen mitenkään, koska halusin tehdä koko suorituksen kisamaisesti ilman välipalkkoja tai korjauksia. Ei ehkä mikään järkiratkaisu...

Vapaana seuraamisessa Jasso selvästi heräsi, ja teki oikein upean seuraamisen. Liikkeestä maahanmenossa on edelleen ongelmana, että jää helposti seisomaan, minkä teki nytkin. Toisella vasta maahan. Oma äänenkäyttö vaihtelee ihan liikaa, ja käskyjä tulee annettua milloin milläkin painotuksella. Äh.

Luoksetulossa eteenistuminen oli vino. Muuten ihan ok. Liikkeestä seisominen hieno. Hyppyähän meillä ei mukana ollutkaan, mutta arvelisin noilla suorituksilla voivamme saada ykköstuloksen kasaan. Jassollehan on paikka varattuna marraskuulle tokokisoihin. ;-)

Linan suoritusten jälkeen treenasin Jasson kanssa vielä maahanmenoja, jolloin huomasin tuon äänenkäyttöni vaikutuksen. Oikealla painotuksella menee nopeasti maahan, ja erilaisella jää seisomaan. Tässä pitäisi olla tarkkana. Myös luoksetuloa harjoittelin pari kertaa lyhyeltä matkalta, ja niissä saatiin suorat eteenistumiset. Treenipaikan ohi sattui kulkemaan tervu-uros ulkoiluttajansa kanssa, ja he pysähtyivät katselemaan harkkojamme. Tervupoika piti kovasti elämää koirillemme, mutta Lina ja Jasso käyttäytyivät hienosti. Lopulta jätin Jasson paikallamakuuseen parinkymmenen metrin päähän, ja kävin tervehtimässä tervua ja vaihtamassa pari sanaa narun pään kanssa. Hienosti Jasso pysyi paikoillaan, vaikka jutellessa ehti vierähtää tovi jos toinenkin.

Illalla päivän loput työt tehtyäni lähdin vielä Jasson kanssa kentälle. Tavoitteena on nyt opettaa pojalle nouto kuntoon, joten kapulaa tuli viskottua urakalla. Hienostihan tuo toi, ja ekan kerran jälkeen jopa suoraan minulle. Ihan ensimmäisellä heitolla kävi vetämässä riemukierrokset talon ympäri kapula suussaan. Niin Jassoa...

Pihalta löytyi myös rapainen ja virttynyt pehmokoira, jota Jasso ulkoiluttaa aina pihalla ollessaan, ja tuon lelukoiran avustuksella saatiin noutoon vielä lisää intoa. Kapula sai Jasson silmissä ihan uusia ulottuvuuksia, kun sen tuomisesta alkoi saada palkaksi pehmokoiran paiskomista.

Vaan ei niin hyvää treeniä, ettei jokin sytyttäisi tämän kouluttajan pään päälle tampiolamppua... Treeni-innossaan kun oli pakko kokeilla kakaran kanssa heti noutojen jälkeen eteenmenoa. Sitähän ei olla koskaan edes kokeiltu, niin mikäs sen parempi aika kuin heti vauhtinoutotreenin päälle. Jasso istumaan, ja lelun vienti kentän toiseen päähän. Lähetys, ja koira sinkoaa lelun luo -etsimään noutokapulaa!

Piti ihan testata toisella yrittämällä, että valitseeko tuo ihan vakavissaan lelusta ja kapulasta sen jälkimmäisen. Eli molemmat vierekkäin kentän päätyyn, sitten lähetys, ja niin punainen hollantilainen lentää hakemaan -kapulaa. Jätin eteenmenoharjoitukset tällä kertaa siihen. Palaamme niihin ehkä seuraavassa elämässä... No ei vaan.

Tällaiseen aktiivipäivään kuuluu toki myös vähän agilitya, kun eihän sitä tiedä, kuinka pitkä aika on seuraaviin treeneihin. Eli siinä kentällä ollessa otettiin myös muutama putkeen, hypyille ja renkaalle lähetys, pari puomin kontaktia ja parit pujottelut. Jasson mielestä agility on superkivaa. Tai no, tuntuu että tuon ipanan mielestä kaikki on sellaista. :-)

Treeniä treeniä

Jasso on päässyt nyt lähes joka päivä tekemään jotain pientä. Itse asiassa tokon alokasluokan liikkeet alkavat jo tympiä itseäni sen verran, että kohta pitäisi päästä kokeeseen koittamaan, joko paketti pysyisi kasassa koko kokeen ajan. Mielessä kummittelee vaan tuon ekan kokeen lennokkuus, enkä viitsisi samaa show:ta lähteä uusimaan. :-)

Jasson mielestä treenaminen on hurjan hauskaa, ja tarjoilee sivulletuloja niin tutuille kuin tuntemattomillekin, kun seisoskellaan pihalla. :-))

Torstaina vierailtiin välillä Hennan luona, jossa pihalla otettiin reilun pituinen rivipaikallamakuu Linan kanssa, jonka aikana käväisin pari kertaa piilossakin. Linalla oli juoksun parhaat päivät menossa, joten mikäs sen parempaa häiriötreeniä. Hyvin pysyivät molemmat, ja selvästi Jasson mieleen alkaa muotoutua käskyn alla olemisen ja vapaana hengailun ero. Vapaa-käskyn jälkeen palkkasi itsensä syöksymällä liehittelemään Linaa. Hauska epeli.

Uusia treenattavia asioita pohtiessa päätin aloittaa kaukokäskyjen opetuksen. Kahden metrin matkalla nousee ja laskee hyvin. Pidempää ei vielä koitettukaan. Eilen testasin ensimmäisen kerran myös luoksetulon pysäytystä, ja sekin onnistui kivasti.

Nyt kun löytäisi itse motivaatiota noudon jatkamiseen ja eteenmenon aloitukseen. Jostain syystä niiden harjoitteleminen tuntuu kovin nihkeältä tällä hetkellä, vaikka nekin pitäisi saada opetettua, jos keväällä meinaisi päästä jälkikokeisiin.

Hennan kanssa käytiin myös kokeilemassa tulisiko Jassosta ehkä myös viestikoira. Ekaksi matkaksi otettiin noin 50 metriä, ja Henna vei Jasson B-pisteelle. Pienen ääniavun kanssa juoksi sieltä luokseni, mutta takaisin päin lähetettäessä meinasi kaartaa viereiselle pellolle, jossa oli jäljet vanhenemassa. Kutsuin pois ja lähetin uudelleen, jolloin juoksi jo kivasti. Seuraavat kolme pätkää menivät upeasti. Jasso selvästi oivalsi asian ytimen, ja oli uudesta lajista todella tohkeissaan. :-)

Treenailua pitkästä aikaa

Kahden viime viikon aikana on tuntunut pitkästä aikaa siltä, että elämään voi mahtua muutakin kuin töitä. Kasvattitreffit vedettiin hyvin pienimuotoisina läpi, ja ilman suurempia alkuvalmisteluja. Kiitokset kaikille (18 koirakkoa), jotka osallistuivat, sekä erityiskiitos kaikille tarjoiluihin ja muihin valmisteluihin osallistuneille. Hauskaa oli, kun itsekin sain ottaa rennosti ja ehdin jopa jutustelemaan paikallaolijoiden kanssa. :-) Tällaisia tapaamisia olisi kiva järjestää useamminkin, kun järjestelyistä ei tarvinnut ottaa stressiä ja päivä kului leppoisissa tunnelmissa. Agilityn knock-out hyppykisa ja pallonhakukisa vietiin läpi, ja ohjelmaakin oli siten juuri sopivasti.

Pari viikkoa sitten peltomme vuokraaja kävi niittämässä koko kesän villinä rehottaneen peltomme, josta iski jäljestämiseen ihan uusi motivaatio. Jasso onkin nyt päässyt jo kolmena kertana jatkamaan viime keväänä alkaneita (ja päättyneitä) jälkitreenejä, ja heti ensimmäisellä kerralla otin mukaan jälkikepit. Ensin tein lämmittelyksi satametrisen namijäljen nappuloilla, joka meni kohtalaisen kivasti. Nappulat vaan jäivät suurimmaksi osin pellolle, vaikka koira olikin nälkäinen. Höh. Toinen jälki olikin sitten höystetty kepeillä. Jassohan ei ole aiemmin edes jälkikeppejä nähnyt, joten pikkuisen epäilytti huomasiko tuo niitä ollenkaan. Kymmenen askeleen välein neljä keppiä, ja jälki vanheni puolisen tuntia. Itse jäljestystä ei voinut edes jäljestykseksi kutsua, kun kakara haahuili pitkin jälkeä poiketen metriä-kahta puolelta toiselle. Jollain ihmeellä onnistui kuitenkin törmäämään ensimmäiseen keppiin, jonka otti hetkeäkään miettimättä suuhunsa ja toi iloisesti minulle! Leikittiin sitten kepillä, jonka jälkeen sujautin sen taskuuni ja käskin jatkamaan jälkeä. Samalla lailla pyöri ja hyöri, mutta jälleen päätyi kakkoskepille, jonka toi iloissaan. Samalla tavalla loputkin kepit löydettiin ja tuotiin. Kummallista, että pystyi edes löytämään pellosta mitään... Eli tarkkuutta tarvitaan hurjasti lisää.

Jasson kanssa ollaan otettu viime viikolla myös muutama tottistreeni, jotka ovat sujuneet kivasti. Seuraamisessa on harjoiteltu keskittymistä pidemmillä pätkillä, sekä käännöksiä ja nopeudenvaihtoja. Treeni treeniltä on mennyt paremmin. Myös hyppynoutoon aloin tekemään pohjia, noutoesineenä vielä patukka. Ihana katsoa miten kevyesti tuo hyppää 80-senttisen esteen vaikka paikaltaan. :-)