Torstaitottistelut

Tänään Tarun kanssa leikkituokiossa kävi samanikäinen portugalinvesikoiratyttö. Taru on kyllä todella mainio pakkaus, kun tulee kaikkien tapaamiensa koirien kanssa loistavasti toimeen. Aremmatkin koirat tuntuvat pitävän Tarusta, se kun ei ole millään tapaa dominoiva, vaan lähtökohtaisesti yrittää aina saada kaikki koirat houkuteltua tunkeilemattoman ystävällisesti leikkimään. Puoli tuntia kesti hurjaa menoa ympäri kenttää, ja me kaksijalkaiset saimme vain yrittää väistellä ohitse singahtelevia pentuja.

Aikuisten tottisryhmässä oli tällä kertaa Tinka, Lina, Arco ja Nici. Osallistuin myös itse Toscan kanssa ensimmäistä kertaa rivipaikallaoloon, ja olin tyttöön todella tyytyväinen. Harmi vaan, että itse menin ahnehtimaan... Tosca pysyi ensin paikallaolossa lyhyellä matkalla pidemmän ajan, kuin mitä olimme aiemmin harjoitelleet, ja pidemmällä välimatkalla. Kävin kyllä palkkailemassa aika tiheästi, mutta kertaakaan ei edes yrittänyt nousta. Ajattelin jo, että nyt riittää makuutus, ja vapautin neidin, mutta samantien piti sitten vielä yrittää uutta suoritusta. Toscan mielestä maassa makoilemista oli harjoiteltu jo tarpeeksi, ja sittenhän Tosca nousi, ja toisen ja kolmannenkin kerran. Ahneella on p... loppu. Tyhmä minä.

Paikallaolon lisäksi harjoittelin Toscan kanssa kapulan ottamista suuhun, ja maasta nostamista. Tässä on selvästi tapahtunut Oivallus. Pitoaika on vielä todella lyhyt, mutta kapulan ottaa jo oma-aloitteisestikin suuhun, eikä vielä ole oppinut pureskelemisen jaloa taitoakaan. Tässäkin harjoituksessa nousee hyvin nopeasti esiin asia, miten Tosca yhdistää syy-seuraus -suhteita päässään. Lopputreeneissä yritti ottaa jo kapulan kädestäni heti kun sain sen kaivettua esille. Kova on kiire saada namipalkka, ja helpoimmin sen saa tekemällä jotain, mistä aiemmin on palkattu namilla. Mitenhän tulen välttymään ennakoinneilta ja väärien asioiden opettamiselta, kun kakara tuntuu oivaltavan asiat siinä silmänräpäyksessä, kun ensimmäinen nami on saatu palkaksi? Palkkaukseni oikea-aikaisuus kun ei vuosien kovasta harjoittelusta huolimatta ole vieläkään lähellekään sadan prosentin luokkaa...

Treenin päätteeksi Tosca kävi vielä palkkaamassa itsensä taskuvarkaudesta (taas!!!). Yhtäkkiä tervunturjake vain juoksi ympäri kenttää makkarapussi suussaan. Kesti hetken tajuta, kenen pussi oli, ja miten se oli Toscalle joutunut. Taskuvarastelutaito on selvästi kehittynyt hienostuneempaan suuntaan, koska varkauden uhrikaan ei ollut huomannut pussin katoamista taskusta. Sain sentään pussin Toscalta pois, mutta makkaraa en viitsinyt enää alkaa tonkia neidin kitusista.

Lägin hallicup

Lauantaina kävin ottamassa kaksi starttia Linan kanssa epävirallisissa agikisoissa. Tuntui ihan voitolta, että muistin koko radan! Jee!

Lina toimi muuten varsin hienosti, mutta jostain syystä puomi ja keinu tuottivat suuria vaikeuksia. Ilmeisesti talvitauko on aiheuttanut epävarmuutta, kun kontakteja on taidettu kokeilla viimeeksi ties milloin. Meni kuitenkin houkuttelemalla, mutta hylkäys saatiin niiden ansiosta molemmilta radoilta. Rata oli todella hankala, mutta pahimmista paikoista selvittiin kunnialla. Pari helpompaa kohtaa sitten saatiin sähellettyä, ja vielä molemmilla radoilla samoissa kohdissa. Kuinka tampio sitä voikaan ohjaajana olla?!

Hyvä mieli jäi kuitenkin, ja hinku päästä treenaamaankin Linan kanssa. Viime epiksien jälkeen olen käynyt sen kanssa tasan kerran treenaamassa... Harkkatahti ei siis päätä huimaa. :-))

Riesa 8kk:
Epiksissä mukana olivat myös isäni Easy-groenendaelinsa kanssa, ja jostain syystä myös Easylle puomi oli ylitsepääsemätön este. Liekö vika meidän suvun ohjaajissa, kun ei näiden koirien kohdalla voi moittia sukuvikaakaan. Paikalla olivat myös Riesa ja Cina omistajansa kanssa. Riesa tosin luonnollisesti vain katsomossa. Muutama kuvatuskin tuli napsittua suloisesta vekarasta.

Kotona jatkuu melkoinen hulabaloo, ja iltaisin tuntuu, että jokaisessa talon nurkassa makaa joku tervuke. Eilen yritimme Rompun kanssa heitellä lumipalloja aitan seinään, joka on pojan mielestä älyttömän hauskaa, mutta hauskuus loppui lyhyeen, kun ensin lunta maasta ottaessani käteni jäi Zeenan hampaiden väliin, ja sen jäkeen Haikun. Lauma käy "vähän" kuumana, kun yrittää heitellä yhtään mitään.

Asia ratkaistiin laittamalla Zeena ja Haiku piha-aidan sisäpuolelle. Pentukolmikon kanssa uskalsi jo vähän heitelläkin palloja, mutta jo hetken kuluttua Jasso ja Foxy alkoivat näyttää merkkejä ylilämpenemisestä, joten enemmät lumipallot saivat suosiolla jäädä heittelemättä.

Tänään otin hoitolalle mukaan Zeenan ja Foxyn. Foxy kammoaa autoilua ihan hirveästi, joten täytyy yrittää totuttaa sitä myös tämän hoidossaolon aikana. Menomatkalla läähätti ja tärisi koko matkan, mutta tulomatka sujui jo hieman rauhallisemmin. Muutoin neiti oli oikein reipas. Ei pelännyt hoitokoirien haukkumisia, ja meni innolla tervehtimään kaikki ihmisetkin.

Kiireitä olevinaan...

Päivät ovat tällä viikolla vain vilistäneet ohi. Työkiireet alkavat taas lisääntyä, kun kevättä kohti mennään.

Nyt kuitenkin pikakertaus viikon tapahtumista. Maanantaina siis treffattiin Tessa omistajineen hoitolan kentällä. Agility sujuu varsin upeasti, vaikka Tessa meinaa käydä välillä melkoisilla kierroksilla. :-) Jasson ja Toscan kanssa kävin vain lyhyellä kierroksella kentällä. Molemmat kokeilivat viiden matalan hypyn muodostamaa ympyrää molempiin suuntiin, sekä rengasta viimeisenä ja ensimmäisenä esteenä. Jassolla alkaa olla jo vauhtia niin, että kohta alkaa olla ohjaajalla täysi työ pysyä perässä. Tosca tuntuu vielä panostavan enemmän tekniseen suorittamiseen, ja työskentelee radalla hyvin keskittyneen oloisesti, ja selvästi enemmän namipalkan vuoksi. Kepit sujuivat molemmilla paremmin ohjaajan vasemmalla puolella. Ilmeisesti riippuu enemmän omasta vientityylistäni, koska oma liikkumiseni on selvästi tahmeampaa koira oikealla puolellani. Keppejä ollaan kuitenkin treenattu yhtä paljon kummaltakin puolelta, joten siinä ei niinkään pitäisi olla eroa.

Viikon aikana olen järjestänyt lähes päivittäin leikkituokioita Toscan kanssa kahdestaan. Aloin huolestua, että neiti leimaantuu enemmän koiriin kuin ihmisiin. Kovasti on perääni edelleen, eikä esim. luoksetulossa tai keskittymisessä muuten ole ongelmaa Jasson läsnäollessakaan, mutta ipana on ihan huomaamatta alkanut leikkiä selvästi enemmän mielellään Jasson, kuin minun kanssani. Lähdinkin korjaamaan asiaa heti maanantaina, ja suuntasimme Toscan kanssa kahdestaan metsään, varusteenani narupallo. Leikki ei miellyttänyt itseäni lainkaan, koska kakara haki palloa vain puolihuolimattomasti, ja jäi välillä jopa haistelemaan metsän hajuja. Sain kuitenkin pari onnistunutta hetkeä, ja päätin jatkaa seuraavana päivänä harjoituksia.

Tiistaina meno näytti jo hieman paremmalta, ja patukan kanssa taisteli jo kohtalaisesti. Torstai-iltana meno näytti jo taas entisenlaiselta, ja Toscan silmät säihkyivät jo kun se tajusi pääsevänsä taas leikkimään. Narupallo ja saalisrätti saivat kyytiä, ja kokeilin ensimmäistä kertaa myös lelulla palkkaamista pienissä tottisharjoituksissa. Toimi todella hienosti! Nyt kun muistaisi ylläpitää tuota intoa, ettei se taas pääse palaamaan "vain koirien kanssa leikkiminen on kivaa" -asteelle...

Keskiviikkona laumamme lisääntyi jälleen yhdellä vierailevalla tähdellä, kun O-pentueen Haiku tuli hoitoon. Lauman vahvuus on siis jonkin aikaa 5 tervua ja 2 pyrreä. Touhua riittää siis... ;-)

Torstaihin palatakseni, saimme odotettuja vieraita, kun Vilin omistaja tuli käymään R-pentueen Kyttä matkassaan. Kyttää kutsuttiin luonnollisesti katsomaan myös sen isän omistaja. Isällä ja pojalla oli huisin hauskaa juosta yhdessä vapaana kentällä, vaikkakin Kidin spurttailut päättyivät monesti Kytän selkään. Isän piti siis vähän väliä päästä näyttämään pojalleen kaapin paikkaa...

Suurin yllätys Kytän tapaamisessa oli sen koko. Pentueen pahnanpohjimmaisesta, pikkurääpäleestä oli kasvanut varsin vakuuttavan kokoinen koira. Piti ihan ottaa se sisälle mitattavaksi, ja kun uusintamittauksen jälkeenkin tulokseksi sain 65 senttiä, niin pakkohan se oli uskoa. Painoakin oli 24,8 kiloa, eli ei siis mikään rääpäle enää! :-)) Mielenkiintoista nähdä, minkäkokoinen pojasta lopulta tulee, kun ikää on kuitenkin vasta vajaat 9 kk... Muutama kuvakin otettiin sumuisensateisesta säästä huolimatta, että saatiin kotisivuillekin jotain uutta.

Iltapäivällä vielä treenailtiin vähän Kidin ja Vilin voimin, josta olikin sitten hyvä jatkaa penturyhmän leikkituokiolla, jossa Taru kävi juoksuttamassa pystykorvan pentua. Puoli seitsemältä alkoivat sitten aikuisryhmän treenit, joissa tällä kertaa nähtiin Cina, Riesa, Lina, Nici ja Arco. Treeniporukan lähdettyä kävin vielä ensin Toscan, ja sitten Jasson kanssa kentällä. Illalla ei tarvinnut unta odotella, kun aamupäivästä oli tullut ulkoiltua iltayhdeksään asti.

Perjantai kului enimmäkseen töitä tehdessä, mutta illalla käytiin vielä hoitolalla kyläilemässä. Tosca pääsi mukaan visiitille, ja ensimmäistä kertaa myös vanhempieni Easy-groenendael uskaltauduttiin laskemaan Toscan kanssa yhteen. Sillä kun on tapana olla välillä vähän äkkipikainen vieraita koiria kohtaan, niin aiemmin ei olla kokeiltu mitä sanoo meidän kakaroista. Toscan hyväksyi kuitenkin tällä kertaa hienosti. Varmasti asiaa on auttanut se, että on Toscan nähnyt portin takaa jo useampiakin kertoja.

Agikatsomossa

Lauantaina oli Jasson vuoro päästä katselemaan agilitykisoja. Olin lupautunut Adan omistajalle lapsenvahdiksi paikalle, joten yksi pentu narun päässä sai riittää. Masalan kuplahallin pyöröovi meinasi aiheuttaa päänvaivaa, kun kuljetin Jassoa ja Adaa sen läpi. Ada veti taaksepäin, ja Jasso eteenpäin, ja oli täysi työ katsoa, ettei kummankaan tassut tai häntä jääneet mihinkään väliin.

Hallissa oli hirveän meluista, ja kuulutukset sitäkin kovemmat, mutta Jasso viis veisasi niistä. Olin todella tyytyväinen poikaan, varsinkin, kun muutamat pienenpienet tottiskokeilutkin onnistuivat ihan samalla tavoin kuin kotonakin.

Asia, joka jossain välissä alkoi jo hieman kyllästyttää, on tuon kakaran ihmisrakkaus. Koko ajan sai olla tarkkana, ettei hyppäisi ihan jokaisen ohikulkijan syliin. Jasso yritti myös saada jokaisen näkemänsä koiran haastettua leikkimään. O-pentueen, kakkosiin kisaamaan tulleen Haikun kanssa sitten saivat vähäsen remutakin. Kävin myös pariin otteeseen ottamassa kahta lämmittelyestettä Jasson kanssa, ja intoa ja vauhtia riitti.

Illalla S-pentueen Foxy tuotiin meille hoitoon, ja oli ihana nähdä, että tyttö tuli kuin kotiinsa. Riemulla se kävi tervehtimässä niin koirat kuin ihmisetkin, ja painia ja juoksuleikkejä on sen jälkeen riittänyt. Ruoka näyttää maistuvan Foxyllekin erinomaisen hyvin. Vetää vertoja jopa Toscan ja Jasson kuppientyhjentämisnopeudelle. :-))

Tänään käytiin pariinkin kertaan kalliolla ja metsässä juoksuttamassa pentukolmikkoa ja Zeena-mummoa, ja ilta onkin sitten sujunut neljän jaloissa makaavan tervulaisen tasaista tuhinaa kuunnellessa.

Huomenna suunnitelmissa olisi treffata O-pentueen Tessa hoitolan agilitykentällä. Tosca ja Jasso pääsevät myös mukaan.

Tuulee niin että tukka lähtee...

Elo peltojen keskellä on normaalisti varsin tuulista. Tänään se oli sitä ihan erityisen paljon. Sisältä katsottuna ilma näytti kuitenkin houkuttelevan aurinkoiselta, kunhan jätti katsomatta tuulen riepottamia puita ja pensaita. Aamutrimmin tehtyäni päätin tuulta uhmaten ottaa Toscan, ja käydä sen kanssa kahdestaan leikkimässä ulkona. Suuntasimme hyytävintä tuulta pakoon metsikköömme, vaikka tällä kertaa tuuli ylsi sinnekin.

"Huikea" tavoitteeni oli tehdä paikallaoloon ensimmäistä kertaa vähän pidempi välimatka, kuin yksi askel. Polulta löytyi sopiva kohta, johon jätin Toscan makaamaan, ja noin kolmen metrin päässä oli puu, jonka päätin kiertää. Ensimmäisellä kerralla Tosca nousi jo ennen kuin pääsin puun taakse, mutta kertakorjauksen jälkeen sain puun kierrettyä. Pari toistoa, ja siinäpä tärkeimmät. Sitten leikittiin keppileikkejä, käpyjen heittelyä ja tulihan noutokapulaakin vilautettua sen verran, että annoin kapulan edessäni istuvan Toscan suuhun ja parin sekunnin päästä pyysin luovuttamaan sen käteeni. Hyvin toimi! Täytyy jonain päivänä kokeilla, osaisiko Tosca nostaa kapulan maasta itse. Pitämistä pitäisi myös alkaa harjoittelemaan, koska molemmilla kerroilla kun annoin kapulan Toscalle, se pyöritteli sitä suussaan. Harmi vain, kun noudon harjoittelu jää usein oman laiskuuteni takia hyvin vähälle treenille. Olisi varmaan aika ryhdistäytyä tässäkin asiassa...

Aamulla olisi tarkoitus viedä ipanat katsomaan agilitykisoja Masalaan, ja samalla kannustamaan Adaa, ja jos mahdollista, niin myös kakkosissa starttaavaa Haikuakin. :-)

Pennut agiliitää

Kuunsirpin Singing Silence "Siri" 7 kk

Eilen hoitolalla sain vihdoin kuvatuksi vähän koiria. Vaan eipä sitten kovin onnistuneita otoksia tullut, mutta muutaman kuvan sain sentään lisättyä Sirin, Toscan ja Jasson sivuille. Siri kuvattiin ensimmäisenä, kun aurinko vielä paistoi, mutta Jasson vuorolla alkoi tuuli nousta ja taivaalle kerääntyi synkkiä pilviä. Toscasta ei sitten montaa kuvaa tullutkaan, kun ilma meni niin hämäräksi, ettei tuolla meikäläisen kameralla enää saanut tarkkoja kuvia.

Kuvaussession jälkeen Jasso pääsi agikentälle. Kolme 30-senttistä hyppyä, matala rengas ja kepit. Ja herranjestas mikä into oli kakaralla! Hypyt mentiin jo hurjaa kyytiä, ja hienosti onnistuivat tiukat käännökset. Hypytin kahdeksikkoa kahdella esteellä, ja sitten kolmea hyppyä peräkkäin, ja Jasso irtosi jo hyvin ja haki selvästi itse esteille. Rengasta otettiin ainoana esteenä, mutta ilman kädellä näyttöä saattaa tulla vielä sivusta. Näyttämällä tulee kyllä hienosti renkaan läpi. Pujottelussa Jassolla on selvästi tapahtunut oivallus, eikä namilla vientiä tarvinnut tehdä enää yhtä paljon, kuin aiemmin. Nopeasti on kyllä oppinut, kun pennut eivät ole tainneet käydä kentälläkään kuin muutaman hassun kerran.

Jasson jälkeen oli Toscan vuoro, joka pääsi taas loistamaan renkaan suorittamisella. Hyvin on pysynyt mielessä, kun ensimmäisenä ihan näyttämättä hyppäsi läpi. Tosca ei hae hyppyjä vielä yhtä hyvin kuin Jasso, mutta kolmen esteen vino suora sujui ensimmäisestä kerrasta alkaen ongelmitta. Tosca hyppää esteet huolellisesti, ja jättää reilusti ilmavaraa. Pujottelu on vielä alkuvaiheessa, ja vaatii huolellista ohjausta. Hyvin kuitenkin näkee, miten Tosca nauttii agilitysta. Vielä portille kävellessäni se palasi itse renkaan luokse ja kävi hyppäämässä sen, ja juoksi sitten hakemaan namipalkan.

Oli kyllä loistava fiilis treenin jälkeen, ja jäi hirmuinen hinku päästä pian taas kentälle. :-)

Kenttä on sulanut!

Sunnuntaina Jasso, Tosca ja Zeena saivat jälleen herraseuraa, kun K-pentueen veljekset Kidi ja Woody kävivät kyläilemässä. Veljekset tosin saivat tyytyä katselemaan toisiaan aidan läpi. Sen verran oli isottelua ilmassa, ettei käynyt mielessäkään kokeilla tulisivatko pojat vielä toimeen yhdessä. ;-)

Sunnuntai-iltana kenttä näytti jo kovin houkuttelevalta. Pinta oli sulanut ja kuivunut hyvin, mutta maltoin mieleni, ja siirsin treenit seuraavalle päivälle, koska pennut olivat koko päivän kuitenkin peuhanneet ulkona. Muutenkaan tasaisen rapakerroksen peittämien koirien kouluttaminen ei tuntunut hirveän houkuttelevalta ajatukselta.

Maanantaina Vili omistajineen tuli jo aamusta, ja reippaina lähdimme harjoittelemaan tottista. Mukaan pääsi Tosca, jonka kanssa otin hieman taas perusasentoja ja seuraamista, sekä muutaman maahanmenon. Keskityimme kuitenkin enimmäkseen narupallolla leikkimiseen, joka olikin Toscasta kovin hauskaa.

Vilin kanssa aloitimme narupallolla palkkausta. Se kun on tähän asti toiminut vain namien voimin. Johan saatiin lisää voimaa ja intoa seuraamiseen! Liikkeestä maahanmeno oli tehty vielä ihan alkeisjuttuna, eli pysähtymisen ja käsiavun kautta. Pallolla palkkaus mahdollisti ohjaajan liikkumisen käskyn aikana, ja jo kolmannella kerralla kaikki avut saatiin jätettyä pois, ja Vili suoritti erittäin mallikkaat maahanmenot! Todella nopeasti tuntui ymmärtävän idean.

Eilen sitten lähdin Toscan ja Jasson kanssa tuurauskeikalle vanhempieni koirahoitolalle, ja Tosca ja Jasso pääsivät kokeilemaan, miltä hoitolaelämä maistuu. Molemmat ovat käyttäytyneet erittäin hienosti, eikä hoitolassa oleminen hirvitä kumpaakaan, vaikka asukkien joukossa on varsin äänekkäitä isoja koiria. Sisälle tullaan ilman hihnaa, ja häkissäkin osataan käyttäytyä suht siivosti. Mitä nyt oli yön aikana kaadettu vesikuppi... Ulkoilukavereina ovat sopivasti hoidossa olevat virontuontimme Roze ja Toscan sisko Siri, ja nelikko viihtyy hyvin yhdessä. :-)

Hoitolassa kakarat tapasivat myös ensimmäisen kerran elämässään bokserin. Toscan ilme oli suorastaan tyrmistynyt, kun päästin koiran niiden kanssa ulos. Varmasti mietti pienessä mielessään, mikähän ulkoavaruuden olento tuo tuhiseva lyttynaamainen otus on. Hetken haistelun ja tutustumisen jälkeen juoksu- ja painileikit olivat jo täydessä vauhdissa. Bokserin omistaja oli erityisesti toivonut koiralleen ulkoiluseuraksi sosiaalisia koiria, joten Tosca ja Jasso kävivät tähän tarkoitukseen loistavasti.

Nyt täytyy ottaa kamera mukaan ulos, ja lähteä metsästämään kakaroista tuoreita kuvia. Toivottavasti sekaan mahtuisi tällä kerralla myös joku vähän onnistuneempikin otos.

Terveystutkimuksia

Torstaina ajelimme siis Vihtiin Kivan ja Arcon läpivalaisua varten. Molemmilta kuvattiin selkä, kyynärnivelet ja lonkat. Eläinlääkäri arvioi kummankin luustot silmämääräisesti terveiksi, joten nyt vain odotellaan virallisia tuloksia Kennelliitosta. Varasin Arcolle myös silmäpeilauspaikan ensi viikon torstaiksi, niin on sitten kaikki asiat niiltä osin hoidossa.

Kivan papereista unohtui ottaa kopio, joten sen silmäpeilaus saa vielä odottaa. Eikä tuolla nyt ole kiirettäkään, kun koko muu sisarussarja on hiljattain peilattu, eli katsellaan rauhassa tulevia ryhmäpeilauksia.

Torstai-iltana treenasimme hyvin pienellä porukalla, ja keskityimme lähinnä hauskanpitoon. Sekä Linassa, että Nanassa näkyi aavistus jonkinasteista motivaatiopulaa, ja ohjaajatkin näyttivät talsivan samalla tasaisella tavalla, kuin miljoonat kerrat aiemminkin. Paikallaoloja piti myös treenata, ja Jasso pääsi riviin mukaan, vaikkakaan en vielä jättänyt sitä, vaan pysyin vain vierellä. Parin viikon tekemättömyys näkyi hyvin, ja malttia ei ollut alkuun pisaraakaan.

Kentällä oli myös metallikapula, jota Lina ei mieltänyt ollenkaan noutoesineeksi, mutta Nana kantoi ja toi siinä missä mitä tahansa muutakin esinettä.

Perjantaina tuli sitten Lady meille hoitoon, joten vilskettä ja vilinää riittää. :-)

Fiian visiitti

Eilen Q-pentueen Fiia kävi näytillä ja yhdessä Linan ja Adan poppoon kanssa kävimme agilityhallilla vähän treenailemassa. Fiian omistaja teki meille pienen radan, jossa saimme treenailla ohjauskuvioita. Aiemmin välttelemäni valssaukset tulivat hiljalleen tutuiksi, ja alkoivat sujuakin jollain tapaa. Itse olen vaan helposti ihan pihalla seuraavan esteen sijainnista, kun yritän vaihtaa puolta koiran edessä, ja useamman kerran olin käännöksen jälkeen täysin väärässä kohdassa. Lina teki upeaa työtä, ja näki oikein, miten sekin keskittyi, kun itse yritin kovasti pohtia ohjaustani liikkuessani. Oikealla puolella liikkumista vahvistettiin laittamalla pallo oikeaan käteeni, ja se tehosikin hienosti!

Myös Adalta nähtiin kivoja suorituksia, ja ohjaajallaan sujuivat nuo valssaukset huomattavasti paremmin kuin itseltäni. Pohdimme jälkeenpäin, että tuollaiset ovat hyviä harjoituksia kehittämään omaa liikkumista radalla, joka varsinkin itselläni on muuttunut vuosien varrella osittain treeninpuutteen vuoksi varsin kömpelöksi ja kankeaksi.

Fiian radat sujuivat koiran ikään nähden todella upeasti! Yhtään ei haitannut vieras halli, eivätkä esteet, mikä oli kiva nähdä. Hieman harmajainen teki alkuun radasta omia sävellyksiään, kun kaikki putket piti päästä kokeilemaan, ja A-esteeseenkin piti ottaa tuntumaa ennen sen suoritusvuoroa. Muuten meno näytti jo oikein oivalliselta, vaikka kisaikäänkin on vielä matkaa.

Ennen halliin pääsyä meidän piti odotella edellisten treenaajien poistumista, ja sillä välin kävimme juoksuttamassa Toscaa, Jassoa ja Fiiaa vapaana läheisellä pellolla. Kakarat tulivat ihan hyvin toimeen keskenään, vaikka Fiia näyttikin pariin kertaan Jassolle ja Toscalle kaapin paikan.
Treenin jälkeen lähdimme kahvittelemaan vanhempieni luokse, jossa kolmikko tyrkättiin isoon takatarhaan keskenään ulkoilemaan. Fiian ollessa jo lähtökuopissa koirat innostuivat sitten painimaan todenteolla. Harmi vain, etteivät aiemmin, kun nyt oli pakko jättää leikit kesken ja lähteä kotiin.

Ilahduin suuresti, kun aiemmin autoon menoa inhonnut Tosca päätti ensimmäistä kertaa hypätä autoon vapaana ja ihan houkuttelematta. Nyt kun vielä yrittäisi kuljetella usein ja lyhyitä matkoja kivoihin paikkoihin, niin saataisiin autopahoinvointikin loppumaan. Tähän astihan Tosca on matkustanut rennosti nukkuen aina kun ajetaan isoja teitä, mutta loppupätkillä, kun yleensä joutuu jarruttelemaan, pysähtelemään ja kääntyilemään tiheästi, niin pahoinvointi on yllättänyt.

Kohta onkin aika pakata Kiva ja tanskalaispoikamme Arco matkaan, ja lähteä eläinlääkäriä kohti. Jännittävää nähdä, miltä näiden kahden luusto näyttää röntgenkuvissa.

Torstaitreenit

Kuunsirppilän kenttä keräsi jokatorstaiseen tapaan jokusen innokkaan treenaajan. Ensin Taru-tyttönen kävi leikittämässä pennuille suunnatussa leikkituokiossa suloista göötin pentua, jolle saatiin järjestettyä erinomaisen hyvä kokemus vieraasta ja hieman isommasta pennusta. Pennut löysivät yhteisen kielen, ja sitten viiletettiin ympäri kenttää tuhatta ja sataa pysähtyen välillä halailemaan.

Puoli seitsemän aikoihin aikuiset tervut valtasivat kentän, ja tänään treenasimme sen vakiohjelmaan kuuluvan rivipaikallaolon lisäksi jälleen hieman hyppynoutoja ja idaria. Itse otin tanskalaispoikamme Arcon kanssa vähän seuraamista ja perusasentoja, jotka toimivat varsin mallikkaasti. Maahanmenossa on vielä hapuilua, ja käsiapuja tarvitaan vielä vahvistamaan oikeaa suoritusta.

Kun Lina, Nana, Kidi, Arco ja Nici olivat saaneet treenailtua, Kidi pääsi Toscan kanssa pihalle. Toscaa jännittivät kovasti Kidin lähentelyt ja neiti yritti vuoroin muuttua näkymättömäksi ja vuoroin antaa yli-innokkaalle kosijalle kyytiä. Toscan epävarmuus isojen vieraiden koirien kanssa tulee näkyviin juurikin tilanteissa, joissa iso (uros-) koira ryntää kohti. Pyrriemme kanssa ei ole mitään ongelmaa, koska niiden lähestymistapa on kokonaan toinen, eikä ollenkaan päällekäyvä. Abaa Tosca yrittääkin saada kovasti leikkimään, silloin kun pyrret ovat samalla pihalla.

Jasso ja Zeena pääsivät illalla vielä hetkeksi leikkimään saalisrätillä, ja juuri kun olimme todenneet kahden tervun ja yhden ihmisen vetoleikit vähemmän terveelliseksi touhuksi, Jasso onnistui haukkaamaan kättäni. Sattui niin vietävästi, kun jääkylmään, paljaaseen käteen lyödään tervupojan hammaskalusto. Olipa taas järkevää...

Tosca pääsi vielä loppuillasta ottamaan pieniä pätkiä paikallaoloa. Parin harjoituksen jälkeen alkoikin sitten taas ennakoida perusasennosta maahanmenoa, ja sain vahvistella perusasennossa pysymistä. Totesin Nanan omistajalle tajunneeni juuri, että koska Toscalla on nyt ikää seitsemän kuukautta, on enää kolme kuukautta siihen, kun se pääsisi virallisiin tokokisoihin. Huh-huh. Meidän pikku kakara, jonka kanssa treenaillaan vasta ihan alkeisalkeita! Hurjaa edes ajatella, että tuon (saati Jasson!) pitäisi pystyä suorittamaan kokonaisia liikesarjoja. Huomaan kallistuvani tässä asiassa isäni suuntaan, ja todeta, että hiljaa hyvä tulee... ;-)