Pienimuotoiset pentutreffit

Järjestin sunnuntaiksi meille pienen pentutapaamisen, jonka ohjelmassa oli pentujen vapaana riekkumista, Cinan ja Suskin toteuttama esineruutu-näytös, ja hieman näyttelytreeniä. Käytiin läpi myös perusasennon ja seuraamisen alkeita. Paikalla olivat ärräpoika Rölli, ässätytöt Manta, Taru, Riesa ja Tosca, sekä edellämainittujen emä Cina, ja luonnollisesti myös Jasso pääsi mukaan touhuilemaan. Menossa mukana olivat myös Mantan laumaan kuuluvat schipperket Elli ja Iita.

Aloitimme heti aamupäivällä päästämällä koko lauman vapaaksi kentälle juoksemaan, ja vauhtia riitti niin että heikompia olisi hirvittänyt. Tutustumisten jälkeen lähdimme porukalla metsään tallaamaan esineruutua, ja kun kakaralauma oli saatu pyydystettyä hihnoihin, näytti Cina meille esine-etsinnän mallia etsimällä ja tuomalla upeasti ja nopeasti neljä ruutuun hukattua esinettä.

Metsäkeikan jälkeen palattiin tuuliselle ja sateiselle kentälle katsomaan Cinan tottistelua ja käymään läpi näyttelyjuttuja. Pennut saatiin yllättävänkin helposti juoksemaan ja seisomaan kauniisti, lieneekö osasyynä se, että kakarat olivat saaneet purkaa jo pahimmat virrat pois. Kaikki antoivat "tuomarina" toimineen Suskin myös käsitellä hienosti. Mitä nyt hampaiden katsomisessa nähtiin vähän vikurointia, mutta sehän kuuluu asiaan. ;-)

Koiratouhujen päätteeksi kävimme sisällä lämmittelemässä ja kuivattelemassa kahvikupposten ääressä, jonne saatiin myös iloisia uutisia Vincestä, joka oli debytoinut pentunäyttelyssä hienosti saamalla kunniapalkinnon ja ollen PU2-pentu.

Itselleni ainakin jäi päivästä todella hyvä mieli, oli mukavaa nähdä vauhdikkaat ja iloiset ipanat nauttimassa vauhdin ja leikin hurmasta, sekä nähdä, että omistajilla menee koiriensa kanssa hyvin. Kiitokset vielä kaikille mukana olleille!

Kalliokiipeilyä ja epäonnistuneita otoksia

Kuva-arvoitus...

Alunperin tarkoituksena oli lähteä katsomaan Cinan tokoilua Kirkkonummelle Romeon ja pentujen kanssa, joten pakkauduimme heti aamutuimaan koko perhe pihalle. Jessen piti vain nopeasti tyhjentää volkkari, että pääsisimme lähtemään, vaan kuinkas kävikään.

Sivuovi oli jäätynyt kiinni, ja heti ensimmäisellä avausyrityksellä siitä katkesi kahva. Päivä alkoi siis loistavasti. Mikään uutinen tuskin on, että kaikki muutkin ovet olivat yhtä tiukasti pakkasen kiinni liimaamia. Jessen jäädessä sulattelemaan pakettiauton ovia, päätin käyttää aurinkoisen aamun hyödyksi ja valokuvata Jassoa, Toscaa ja meillä hoidossa olevaa Ladya.

Romeo ei kauaa pihalla viihtynyt, vaan halusi lähteä kävelylle metsään, joten päästimme koirat portista ja suuntasimme kalliolle. Reilua tuntia (ja noin sataa epäonnistunutta kuvausyritystä) myöhemmin palasimme kalliolta takaisin pihalle, jossa volkkari odotteli sulatettuna. Harmi vain, että kello oli jo sen verran, että enää ei kannattanut lähteä katsomaan kisoja. :-/

Jasso ja Zeenan pää

Iloja, suruja, ja paidallinen tervu

Torstaina sitten käytiin tutkituttamassa virallisesti ja kaikilta osin kuusi Kuunsirppiläistä. Kasvattajaa jännitti menomatkalla niin, että epäilin jo sairastuneeni vatsatautiin, kun oksetti, tärisytti ja heikotti niin, etten millään meinannut osata keskittyä ajamiseen.

Kuinka kovasti toivoinkaan, että Haikun lonkat olisivat menneet parempaan suuntaan, mutta kuvien valmistuttua pettymys oli musertava. Oikea E ja vasen D, oli raaka tuomio, ja itkuhan siinä tuli.

Kävin ulkona kokoilemassa itseäni, ja uskaltauduin takaisin kuulemaan muiden tuloksia. Koirat kuvattiin ja silmätarkastettiin toinen toisensa jälkeen, mutta onneksi muita yhtä kurjia uutisia ei saatu.

Kun viimeisenä valotaululle saatiin Ruskan luustokuvat, alkoi hymykin jo palata. "Vaikka niistä on sata surua, niin on myös tuhat iloa", tapaa isäni sanoa koirista, ja loppuillasta pystyin taas yhtymään tähän lauseeseen. Kiitän ihania kasvattieni omistajia, ja erityisesti paikan päällä ollutta Hannelea tuesta ja lohdusta surun hetkellä. Vielä joudutaan jännittämään Kennelliiton virallisia lausuntoja, mutta itselleni tärkeintä oli saada tietää, ettei muita elämää haittaavia vikoja löytynyt.

Perjantaina aloitimme päivän reippaalla metsälenkillä Romeon ja tervukolmikkomme kanssa. Edellispäivän murheet saivat kyytiä kalliolla kiipeillessä, ja lapsen ja koirien touhuja ja riemua seuraillessa. Iltapäivällä lähdettiin eläinlääkärille, josta puoli tuntia myöhemmin palasin tajuttoman Zeenan kanssa. Leikkaus oli sujunut hyvin, ja haava on siisti. Zeena nukkui sikeästi pari tuntia, kunnes ilmeisesti alkoi kaipaamaan enemmän hälinää ympärilleen ja tassutteli makuuhuoneesta olohuoneeseen jatkamaan uniaan.

Myöhemmin illalla, kun Zeena oli jo täysin hereillä, se sai ylleen hieman modifioidun Jessen vanhan T-paidan. Sen tarkoituksena on varmistaa, ettei rouvalle tule mieleen alkaa purkaa ompeleita. Nyt vain pidetään peukkuja nopean paranemisen puolesta, ja toivotaan, että kasvaimet pysyisivät mahdollisimman pitkään aisoissa.

Tosca ja Zeena eläinlääkärillä

Tänään lähdettiin aamutuimaan eläinlääkärille Toscan ja Zeenan kanssa. Tosca sai mikrosirun, jonka laittoa ei edes huomannut, sen enempää kuin rokotuksiakaan. Muutenkin tuo neiti oli kuin viilipytty. Ei hämmästellyt pöytää, eikä mitään muutakaan, vaan käyttäytyi kuin eläinlääkärillä käyminen olisi jokapäiväinen asia.

Zeenan otin mukaan, koska halusin näyttää eläinlääkärille sen taaimmaiseen nisään tullutta nisäkasvainta. Tai oikeammin siellä on useita herneenkokoisia patteja, jotka ovat nyt kuukauden sisällä alkaneet levitä. Perjantaiksi varattiin leikkausaika.

Kyllä se vain täytyy myöntää, ettei Zeenakaan enää ihan nuori ole, vaikka kovasti toivonkin, että meillä olisi vielä useita yhteisiä vuosia jäljellä.

Tämä viikko onkin sitten yhtä eläinlääkärillä ravaamista, kun torstai-ilta tullaan viettämään joukkoterveystarkastuksessa kuuden kasvatin voimin. Kyllä jännittää jo nyt!

Pussillinen järkeä, kiitos!

Siis tuolle lentävälle hollantilaiselle, joka todellakin on varsin lentävää sorttia. Jäppinen sitten onnistui putoamaan pihallamme olevaan pieneen lammentapaiseen. Muut koiramme käyvät ajoittain sammuttamassa janoaan itsestään täyttyvästä "vesikupista", ja poikamme huvittaa itseään uittamalla Zeenaa lelujen perässä. Mikään ei ole hauskempaa kuin heittää hiekkaleluja lutakkoon, ja katsella, miten mummokoira loikkaa suoja-aidan yli veteen hakemaan niitä.

Jasso oli ilmeisesti katsellut tuota tarpeeksi sivusta, kun päätti ihan itsekseen kokeilla 80-senttisen aidan ylittämistä. Vaan kuinkas kävikään. Hieman liian kova vauhti ja pieni arviointivirhe hypätessä, ja sinne molskahti koko kakara. Tässä välissä mainittakoon, että yhdestä kohdasta aidan pystyy helposti myös alittamaan, jota tapaa pennut yleensä käyttävät.

Aamutuimaan, vasta sängystä noustua, mikään ei luonnollisesti ole mukavampaa, kuin jääkylmää kuravettä valuvan tervupojan suihkuun vieminen.

Lenkkeily on mukava harrastus...

...ainakin, jos pennut olisi opetettu kulkemaan hihnassa kauniisti, ja 9-vuotias mummokoira pääsisi hihnalenkille useammin kuin kerran vuodessa.

Mutta koska meillä on melkein 3-vuotias erittäin innokas koiramies talossa, pitihän tätäkin kokeilla. Tiistaina Romeo pääsi kokeilemaan kyseistä harrastusta mummolassa Kiva-tervun kanssa, ja riemukas koirankävelytys pihatiellä ei meinannut ottaa loppuakseen millään. Tänään juniori sitten halusi omien koiriemme kanssa lenkille. No Zeenahan osaa kulkea kauniisti lapsenkin taluttamana, joten mikäs siinä. Mutta koska Zeenan lisäksi kotona on kuitenkin myös kaksi kakarakoiraa, joille hihnaharjoittelu ei ole ollenkaan pahaksi, niin päätin lyödä useamman kärpäsen yhdellä iskulla. Tai niin ainakin kuvittelin.

Jo portilla meinasi iskeä ahdistus. Kolme kumipalloina porttia vasten poukkoilevaa koiraa piti pyydystää jokainen omaan hihnaansa. Romeo oli vakaasti päättänyt laittaa Zeenalle pannan ihan itse. No tästä selvittiin, ja jokainen koira sai oman remminsä. Sitten vain portista ulos. Porttia avatessani tajusin, että Zeena oli aivan liian innoissaan lenkille pääsystä kolmivuotiaan talutettavaksi. "Anna äiti taluttaa hetken", totesin, ja ehdin napata Zeenan hihnasta juuri ennen kuin Romeo olisi tuiskahtanut nurin mummokoiran vetäisemänä.

Koirat kuriin ja jonkinmoiseen järjestykseen, ja solmussa olevat hihnat selviksi. Romppukin pääsi vihdoin narun päähän. Kunnes tultiin isolle tielle. "Anna äiti taluttaa hetken", totesin jälleen, ja käsissäni oli taas kolme koiraa, joista vain yhdellä oli edes hyvin hatara käsitys siitä, mitä tarkoittaa tien reunassa kulkeminen. Parinkymmenen metrin matka tuntui pariltasadalta metriltä, kun jokaisen auton ajaessa ohi piti pysähtyä, jonka jälkeen piti selvittää riemuriekkuvien pentujen hihnat.

Vihdoin päästiin hiekkatielle, ja Romppu sai kokeilla Toscan taluttamista, joka sujuikin hienosti. Parikymmentä metriä. Jonka käveltyämme pikkumies totesi, että nyt mennäänkin kotiin syömään. Jep, johan tässä tulikin lenkkeiltyä...

Nokat siis kohti kotia, ja jälleen sama rumba ison tien reunassa. Kotitielle päästyämme päästin lyhyestä lenkistä hämmentyneet koirat vapaaksi ja totesin, että koirien kanssa lenkkeily on varmasti ihan mukava harrastus. Koulutettujen koirien.
Iltapalalla Romppu totesi, että huomenna mennään taas lenkille. Ehkä otamme mukaan vain toisen pennuista...

Toko-, agility- ja näyttelytuloksia

Jännittävä viikonloppu alkaa olla lopuillaan. Neljä Kuunsirppiläistä on debytoinut eri lajeissa, ja ihan mukavin tuloksin.

Lauantaina R-pesueen Capo kävi haistelemassa näyttelykehien ilmapiiriä ja hakemassa hienon arvostelun viiden kuukauden ja yhden päivän iässä. Kunniapalkinto jäi tällä kertaa saamatta tuomarin mukaan juostessa leikkimisen takia. :-))

Niin ikään lauantaina saatiin tokon saralle uusi tulokas, kun Lina kävi Liedossa testaamassa taitojaan. Harmillisesti viime aikoina paljon treenattu ja treeneissä toimiva paikallaolo menikin noin ensimmäisen minuutin jälkeen nollille. Muista liikkeistä kerääntyi kuitenkin hieno sarja arvosanoja, pari kasia ja loput ysin ja kympin väliltä. Pisteitä kertyi kaikkiaan kakkostuloksen verran, 148. Jäämme innolla odottamaan Linan seuraavaa tokoilua tammikuussa.

Tänään sitten Nähtiin kaksi nuorta, vasta kisaiän saavuttanutta debytoijaa agilityssa, kun O-pentueen sisarukset Ruska ja Haiku starttasivat Lohjalla. Haiku sijoittui upeasti neljänneksi tuloksella 10, ja Ruska tuli seitsemänneksi tuloksella 13,83. Hienoa! Ada ja Easy kisakonkareina näyttivät nuoremmille hyllyntekemisen mallia. :-)

Itse pääsin kisapaikalle vasta neljän jälkeen katsomaan kolmosluokkia, kun pitihän Toscalle ja Jassolle käydä näyttämässä agilityn tunnelmia. Molemmat käyttäytyivät kuten kunnon maalaistollo-koirien kuuluukin. ;-) Ensin molemmat kummastelivat silmät lautasina kisapaikan tohinaa, hetken hämmästelyn jälkeen Tosca päätti käydä jalkoihini nukkumaan ja Jasso päätyi elämään toivossa, että kaikki ihmiset olivat maneesissa vain Jasson ruokkimista varten.

Yhteistreenit

Tänään olivat taas jokatorstaiset tottelevaisuuskoulutukset. Ensimmäistä kertaa treenattiin ensin pentuporukalla puolituntinen, ja aloitettiin aikuisten ryhmä vasta klo 18.30. Jaottelu tuntui toimivalta, ja saatiin kaikkien kanssa käytyä asioita tehokkaasti läpi. Viime hetken peruutusten vuoksi paikalle tuli kaikkiaan vain 2 pentua ja 3 aikuista.

Ipanaryhmän kanssa treenattiin jälleen perusasioita, perusasentoa, lyhyitä seuraamispätkiä ja "vapaata" luoksetuloa, jossa tärkeintä oli vauhdikas ja iloinen suoritus. Ja näitähän nähtiin! :-)) Maahanmenon käsiavun häivyttämistä aloiteltiin myös.

Aikuisilla treenattiin ensin paikallamakuuta, sitten suoristeltiin vinoja perusasentoja ja seuraamisten poikittamisia. Tokon alokasluokan hyppyä harjoiteltiin myös, ja vaikka itse hypyssä ei ongelmaa olekaan, niin malttamattomille belgeille esteen taakse paikalleen pysähtyminen (ja etenkin siellä pysyminen) ei aina olekaan niin helppo nakki. Hienoja ja onnistuneita suorituksia tuli kuitenkin.

Treeniporukan lähdettyä kävin vielä Toscan kanssa ottamassa muutaman askeleen seuraamista. Jasso on sairaslomalla, kun onnistui eilen venäyttämään vasemman etujalan ranteen juostessaan pilkkopimeässä pihan kivilohkarekasaan. Pojan meno on tällä hetkellä niin päätöntä ja varomatonta, että ihan hirvittää katsella. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa päivässä, kun se onnistuu putoamaan selälleen sohvalta/sängystä tai heittämään täydestä vauhdista tuplavolttikuperkeikan ulkona. Viime viikolla nähtiin myös yksi katoamistemppu, kun Jasso juoksi tuhatta ja sataa suoraan pää edellä ojaan. Siellä se makasi sitten selällään niin, että vain jalat vilkkuivat ojan reunalta. Valitettavasti näyttää siltä, että tuo ei aiokaan ottaa vahingoista opikseen, vaan sama päätön meno jatkuu...

Viikonloppuna saadaan sitten jännittää urakalla, kun Lina starttaa ekoissa toko-kisoissaan ja Capo käy ensimmäistä kertaa haistelemassa näyttelykehän tunnelmia pentuluokassa. Sunnuntaina taas debytoivat ekoissa virallisissa agility-kisoissa O-pentueen Ruska ja Haiku. Tsemppiä kaikille kisailijoille, täällä ollaan hengessä mukana!